Mikä suomalaista musiikkia vaivaa?

Joo jotakin on pahasti pielessä. Uudet menestyjät puuttuvat.

Mitäs luulet, kuuntelepa vaikkapa Helsinki-Vantaan lenntoaseman naiskuuluttajien puhetta. Kaikki vinkuvat samalla tavalla.

Eivät kaikki ole nadaali-vinkujia. Jenni Vartiaisella ei ole nasaalia eikä hän vingu, vaan huokailee.

Oikeassa olet, kaikki on vinkujia ja huohottelijoita.

Ei mikään. Suomalainen hevi on maailman kärkeä. Muuta musiikkiahan ei ole olemassakaan.

Meillä kuunnellaan nupit kaakossa ja tukka heiluen Hevisaurusta. Kaikki perheen naiset diggaavat täysillä. Loistavasti tehty musiikkia.

Meikäläiseen uppoaa myös Irina ja Maija Vilkkumaa, niissä on hyviä sanoituksia ja sävelkulkuja. Laura Närhikin olisi hyvä, jos ei taustalla jumputtaisi se poppikonerumpu.

Suomalaiset rytmit pohjautuvat kalevalaiseen kanteleen soittoon ja runonlaulantaan, ja se meidän nykymusiikkia vaivaa. Ihan hirveetä rämpytystä ja monotonista kolistelua. Kaikki kuulostaa samalta. Honotus ja huokailu ei pilaa enää sellaista, joka on alusta asti separaattorin läpi puskettu, jossa on eroteltu pois kaikki hyvä ja siitä jäljelle jääneestä pask.sta on sitten väsätty kotimaiset hitit.

Poikkeuksiakin on, kuten Kaihon Karavaani. Heillä on rytmiikassa paljon mielenkiintoista vaihtelua.