Miksi jotkut syntyvät onnellisten tähtien alle ja toisilla kaikki menee päin honkia?
Haluaisin uskoa Jumalaan ja uskonkin, mutta mistä johtuu että ihmiset ovat niin eriarvoisia. Toki Suomessa on hyvä olla jos vertaa vaikks jonkun kehitysmaan oloihin, mutta kääntöpuolena yksinäisyys, köyhyys ja masennus. Hyvät eväät elämään saadaan lapsuuden perheestä, kuinka rakentaa elämää jos verkostoja ei ole?
Miksi me olemme niin masentuneita täällä, johtuuko se kulttuuristamme jossa on hyvä pärjätä omillaan. Mitä jos ei pärjää?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Johtuu osin kulttuurista kyllä. Ihmiset asuvat yksinään eikä naapureille edes moikata. Toisilla Ei ole ketään keneltä pyytää apua, kun muissa maissa on sentään suku jotka asuvat samassa talossa.
Tätä oon miettinyt, että jos meilläkin olisi täällä suku saman katon alla, olisivatkohan ihmiset onnellisempia? Tuntuu myös, että ihmiset jotka kuuluvat vaikkapa seurakuntaan, esimerkiksi helluntailaisiin, olivat perhekeskeisempiä ja sitä kautta onnellisia. Toki siinähän on sekin puoli, että jos "uskonlahkon" haluaa jättää, jää totaallisen yksin. En tiedä.
Minä ainakin olen erakoitunut enemmän sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Joten ehkä se perhe olisi pitänyt jonkinasteisen sosiaalisuuden minussa jos saman katon alla asuttaisiin. En kuitenkaan tunne oloani yksinäiseksi.
miksi uhriudut?
KAIKKIEN elämässä on vikaa, ihan jokaisen. itse määrittelee oman elämänsä ja elää sellasta elämää, kun haluaa.
Mä oon erakoitunu sen jälkeen kun erosin exästä ja välit meni poikki entisen parhaan kaverin kanssa jonka kanssa oltiin melkein aina yhdessä.. :DD
Sellast se elämä on. Hetki vain täällä tallustellaan ja sitten me kaikki ollaan mullan alla. Niin rikkaat kuin köyhätkin.
Kaikilla on murheensa, ne ovat vaan erilaisia. Syntyperä ei takaa mitään, myös huonommasta lähtökohdasta voi ponnistaa ylöspäin. Paljon on kiinni asenteesta, että minä pystyn, minä osaan jne. Jos asennoidut että mistään ei tule mitään niin asiat myös menevät niin ja vastoinkäymiset tuntuvat ylitse pääsemättömiltä. Kun et lannistu vastoinkäymisistä ja pyrit aktiivisesti siihen suuntaan mihin haluat, niin todennäköisemmin pääset askel kerrallaan eteenpäin (tästä on tehty dokumenttikin, nimeä en vaan nyt muista).
Raamatussa sanotaan, että alhaisin maassa on ylhäisin taivaassa, ja ylhäisin maassa on alhaisin taivaassa. Ensimmäinen viimeinen ja viimeinen ensimmäinen. Älä tavoittele maallista mainetta ja mammonaa, sillä et voi palvella kahta herraa.
Ihmiset masentuvat kun omat unelmat eivät käy toteen. On köyhyyttä, on kurjuutta, kun näyttää että joku toinen saa melkein kaiken. Se joka ei kerää maallista mammonaa ja uskoo Jumalaan, sillä on aarre taivaassa.
Raamatussa sanotaan, että jokainen ristinsä kantakoon. Se on taakka, jonka uskovat joutuvat kantamaan.
Tämä sama viesti on useita kertoja Raamatussa. Älä katkeroidu, vaan mieti miten pärjäät tässä maailmassa. Noudata Jeesuksen oppeja ja usko, niin saat rauhan.
Hyvä kysymys. Mä olen nk sunnuntailapsi. Olen jopa ihan oikeasti syntynyt sunnuntaina. Elämässäni on tapahtunut vaikeitakin asioita, mutta jokaisesta niistä on kuitenkin seurannut jotain sellaista, mikä on tuonut elämääni jotain paljon parempaa kuin mitä oli ennen vastoinkäymistäni.
Nuorena sairastuin kroonisesti ja jouduin vaihtamaan alaa. Toki se oli silloin pettynys, mutta nyt vuosikymmeniä myöhemmin tuloni ovat nelinkertaiset verrattuna siihen, mitä ne olisivat, jos tekisin edelleen samaa työtä mitä ennen sairastumistani.
Olen kokenut menetyksiä ja olen mm saanut vammaisen lapsen. Tämä mun lapseni elää nyt sellaista elämää, josta itse en olisi nuorena ja vammattomana uskaltanut uneksiakaan. Reissaa ympäri maailmaa, on nähnyt paikkoja, joissa mä en ole koskaan käynyt, on töissä unelma-ammatissaan ja naimisissa.
Olen "kätellyt Kuolemaa" eli ollut muutaman minuutin päässä kuolemasta. Selvinnyt sairaskohtauksesta, joka ensinnäkin on hyvin harvinainen ja josta 90% ei selviä hengissä. Tässä mä vaan edelleen olen.
En tiedä, miksi näin on. Ehkä mä olen ollut edellisessä elämässäni kissa, joka aina putoaa jaloilleen? Tai tein edellisessä elämässäni jotain todella hyvää? Uskon oman uskoni mukaisiin jumaliin, mutta jumalia enemmän uskon esivanhempiini ja heidän henkiinsä. Tiedän, että kuulostaa ihan huuhaalta, mutta kuulostakoon.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan, että alhaisin maassa on ylhäisin taivaassa, ja ylhäisin maassa on alhaisin taivaassa. Ensimmäinen viimeinen ja viimeinen ensimmäinen. Älä tavoittele maallista mainetta ja mammonaa, sillä et voi palvella kahta herraa.
Ihmiset masentuvat kun omat unelmat eivät käy toteen. On köyhyyttä, on kurjuutta, kun näyttää että joku toinen saa melkein kaiken. Se joka ei kerää maallista mammonaa ja uskoo Jumalaan, sillä on aarre taivaassa.
Raamatussa sanotaan, että jokainen ristinsä kantakoon. Se on taakka, jonka uskovat joutuvat kantamaan.
Tämä sama viesti on useita kertoja Raamatussa. Älä katkeroidu, vaan mieti miten pärjäät tässä maailmassa. Noudata Jeesuksen oppeja ja usko, niin saat rauhan.
Kiitos sinulle❤️ välillä tai no aika usein tuntuu, etten pärjää tässä maailmassa. Mutta no, yritän kovasti.
-ap
Det är inte hur man har det, men hur man tar det.
Johtuu osin kulttuurista kyllä. Ihmiset asuvat yksinään eikä naapureille edes moikata. Toisilla Ei ole ketään keneltä pyytää apua, kun muissa maissa on sentään suku jotka asuvat samassa talossa.