Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olla sukujuhlissa kun tunne on se, ettei vaimon suku pidä minusta?
18.05.2019 |
Olen siis nainen, enkä ole vaimoni ensimmäinen tyttöystävä enkä edes toinen. Vaimo on kehunut aina miten hyvin suku on aina tiennyt hänen olevan lesbo ja eivät ole moksiskaan.
Mutta silti tuntuu ettei kukaan tykkää minusta.
Esim mua ei katsota silmiin, seurasin yksissä juhlissa, että mua ei katsottu silmiin, mietin että ehkä hän ei uskalla katsoa ketään silmiin mutta kohta hän pöydässä jo katsoi silmiin kun puhui jollekkin toiselle.
Minusta heitetään hirveästi läppää. Ja jos minä jotain puhun niin siitäkin aletaan vitsiä heittämään siis silleen ettei se edes ole hauskaa.
Tyyliin: Kokki kysyy onko kakku hyvää, vastaan että voisi olla jotain raikasta mukana kun maku on aika yksitoikkoinen. Muutkin sanoi samaa kunnes joku sanoo "No laitetaan Pinjan palaan ens kerralla sitruunoita tuomaan raikkautta höhhöhh"
Tai jos joku kysyy meiltä jotakin, vaimo vastaa vaikka että tykkää ja minä vastaan, että en tykkää. Silloin sanotaan "en sinun mielipidettäsi asiaan kysynytkään"
Eikä tämä ole mitään ensituttavuutta, ollaan oltu jo monta vuotta yhdessä. Nyt muutimme lähemmäs sukua joten käydään juhlissa useammin.
Vaimo ei tykkää suvustaan koska on aina ollut se mustalammas, mutta velvollisuuttaan käydään niissä.
Mites teillä ja mitäs tekisitte asian suhteen?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Livija
Monesti olen miettinytkin, että voisin sanoa ettei tunnu hyvältä, mutta en ole kehdannut, koska haluan olla kaikille kiltti. Ja nyt tää olo on noussut tarpeeksi suureksi, että uskaltautuisinkin sanoa noin.
Jos ensi kerralla joku vitsailee ja se loukkaa, sanon siitä.
Hyvä, tätä kannatan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti Livija avusta, oikeesti kiitos :)
No miksi menet tuommoisiin? oletko ihan täysillä käyvä ihminen ?
Vierailija kirjoitti:
No miksi menet tuommoisiin? oletko ihan täysillä käyvä ihminen ?
Tuen kumppaniani niin kuin hyvän kumppanin kuuluu tehdä.
Kun nainen sanoo että hänellä on vaimo. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö olekaan voimaantunut moderni nainen?
Itse homona en anna hevonvittujakaan muiden mielipiteistä.
Tämäkin osoittaa sen , että nainen on aina se heikompi astia.
No sepä se.
Lesboutesi ei liity asiaan. Sinusta ei tykätä, koska olet tahditon ja törkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olekkaan sanonut että johtuu lesboudesta ja lukisit loputkin kommentit joissa totean että vieraskoreus oli lähtenyt pois jo ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tapaus ex joka oli nirsoilija. Menimme ensimmäistä kertaa vanhemmilleni syömään. Äitini kohteliaisuuttaan teki ruokaa josta kerroin tämän nirsoilijan varmuudella pitävän. No, kun ruokahetki oli käynnissä ja äitini kysyi maistuuko ruoka, niin tämä nirso vastasi, että "ihan syötävää". Todella epäkunnioittavaa käytöstä! Onneksi on ex.
Eli, jos kokki kysyy jotain ruoastaan, niin siihen kuuluu AINA vastata kohteliaasti jotain positiivista. Aikuinen ihminen kyllä pystyy syömään yhden annoksen ruokaa joka ei välttämättä ole sitä omaa suosikkiruokaa.
Sama kokemus!
Olin teini-iässä, kun serkun puoliso sukujuhlista lähtiessään kiitti äitiä ruodoista ja luista. Ruokana oli ihan tavallista graavattua lohta ja hirvipaistia (ja paljon muutakin, oli myös se raikas vihersalaatti!), joissa ei ollut mitään vikaa. Tuon tyypin mielestä se oli hauska kevennys läksiäisiksi.
Jostain syystä serkkua puolisoineen ei sen jälkeen juhliin kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen silmä katsoo Kittilään ja toinen kattilaan, niin on vaikea valita kumpaan silmään katsoo. 🤔 tietty olisi vielä yksi silmä.
Jos sinä nälvit muita, he nälvivät takaisin. Korjaa käytöksesi ja palauta "vieraskoreus", tai sitten saat rauhassa niittää sitä mitä kylvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä nälvit muita, he nälvivät takaisin. Korjaa käytöksesi ja palauta "vieraskoreus", tai sitten saat rauhassa niittää sitä mitä kylvät.
Sorge, mutta minä en nälvimistä aloittanut.
Mutta kun ette ole olleet tilanteissa mukana niin sen voi niinkin ymmärtää.
No yksinkertaisesti, toisten leipomuksia eikä ruokia ei arvostella, ikinä. Joskus lähisukulaiset ovat tökerömpiä toisilleen, eikä sekään hyvä ole, mutta koska veri on vettä sakeampaa, se siedetään siskolta tai äidiltä. Mutta jos joku hölmö ’ulkopuolinen’ luulee, että voi töksäyttää samanlaisia tyhmyyksiä kuin sisko tai äiti, ja vielä pysyä läheisenä, niin eihän se todellakaan niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yksinkertaisesti, toisten leipomuksia eikä ruokia ei arvostella, ikinä. Joskus lähisukulaiset ovat tökerömpiä toisilleen, eikä sekään hyvä ole, mutta koska veri on vettä sakeampaa, se siedetään siskolta tai äidiltä. Mutta jos joku hölmö ’ulkopuolinen’ luulee, että voi töksäyttää samanlaisia tyhmyyksiä kuin sisko tai äiti, ja vielä pysyä läheisenä, niin eihän se todellakaan niin mene.
Mutta sille ulkopuoliselle saa töksäytellä ihan mitä vaan? Koko ketjun lukemalla voisi luulla, että täällä on myös ne ap:n vaimon sukulaiset kommentoimassa.
Miehen isä oli minulle 18 v. ajan ilkeä. Hän vitsaili kustannuksellani ja töksäytteli kaikenlaista ikävää päin naamaa mm. painostani, ulkonäöstäni. Olen ollut aina hoikka ja kaunis eli ei syytä vitsailla ja ilkeillä yhtään mistään. Mieheni arvelee isänsä olevan kateellinen meille.
Olin nuorena hiljainen ja ujo. Olin appikolle aina kohtelias, asiallinen, hyväntuulinen, kuuntelin häntä jne. Mielestäni en antanut hänelle minkäänlaista syytä kohdella minua kuten hän kohteli. Ikinä en ollut ilkeä, ylimielinen tms. Puoli vuotta sitten mulla tuli mitta täyteen. Sanoin hänelle hänen käytöksestään ja ilmoitin napakasti, että enää en aio moista sietää! Hän ei ole puhunut minulle sen jälkeen mitään eikä häntä ole näkynyt. En tiedä nolasinko vai suututinko hänet. Toisaalta eipä haittaa yhtään. Ihanaa, kun ei tarvitse nähdä häntä enää ja jännittää mitähän hän nyt keksii sanoa. Ah, vapauttavaa.
Minä laittaisin itseni peliin ja olisin mahdollisimman ystävällinen ja viehättävä. Se on paras tapa käyttäytyä, jos aistii ettei pidetä.
Itse asiassa hyvä ystävällinen käytös vastalääke heille, jotka eivät sinusta/minusta. Paras kosto niin sanotusti.
Alue: Aihe vapaa
Livija
Monesti olen miettinytkin, että voisin sanoa ettei tunnu hyvältä, mutta en ole kehdannut, koska haluan olla kaikille kiltti. Ja nyt tää olo on noussut tarpeeksi suureksi, että uskaltautuisinkin sanoa noin.
Jos ensi kerralla joku vitsailee ja se loukkaa, sanon siitä.