Paras brittipop-bändi ja biisinkin saa mainita

Blur: For tomorrow

Olin ysärillä vaihdossa englannissa ja tota biisiä kuuntelin repeatina sateisen sumuiseen kaukaisuuteen katsoen... siihen kiteytyy kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että Pulp. 

Niin ja jos määritelmää laajennetaan muihinkin brittiläisiin bändeihin, eniten tykkään 80-luvun bändeistä kuten Tears For Fears ja New Order. 1990-luvun brittipop oli loppujen lopuksi aika tylsää.

Lisään tähän myös Talk Talkin.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nämä määritelmät. Sitten jotkut vetää herneet nenään, jos bändi ei kuuluu johonkin typerään lokeroon. Jos  brittipop rajataan vain tietyn tyyppistä kitarapoppia soittaviin bändeihin ysärin puolivälistä, niin jo on kuollut genre! Bändejä on ehkä yksi tai kaksi, koska samanlaista musiikkia soittavat kasarilta eivät ole "brittipoppia" vaan jotain muuta. 

Niin, tavallaan. Britpop oli verrattain lyhyt aikakausi, jonka aikana nousseita bändejä sanotaan Britpop bändeiksi. Moni Britpop-bändi ei itsekään pidä kyseisestä termistä, koska eivät koe olevansa pop-, vaan rockbändejä. Tuo on enemmän median aikanaan masinoima juttu, siksi se tuntuu olevan niin rajoitettu. Termillä viitataan siis enemmän siihen aikakauteen kuin niinkään musiikkityyliin, joskin monet sen aikakauden bändit toki olivat samantyylisiä.

Commitments

Onko Arctic Monkeys brittipoppia? Ei ole lemppari, kunhan pohdin.

Duran Duran - Save a prayer <3

Vierailija kirjoitti:

Onko Arctic Monkeys brittipoppia? Ei ole lemppari, kunhan pohdin.

On ja ei. Se on toki brittiläistä poppia, mutta ei kuulu tuohon aiemmin määriteltyyn britpop-lokeroon, vaan on tuoreempi bändi.

Kukaan ei ole sanonut tätä?

The Verve- Lucky man

Pitää varmaan tänään illalla kaivaa Urban Hymns cd esiin ja soimaan.

Kaleidoscope

Psykedeelistä brittipoppia, hyviä biisejä on liian monta mainittavaksi, 1960-luvulla bändit kun eivät olleet yhden biisin varassa. Mm. albumit "Tangerine Dream" ja "Faintly Blowing". Minulla on ne originaaleina ja ne maksaa hirmusummia nykyään. Jotain 1000 euroa, luulisin.

Fool's Garden - Lemon Tree

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Arctic Monkeys brittipoppia? Ei ole lemppari, kunhan pohdin.

On ja ei. Se on toki brittiläistä poppia, mutta ei kuulu tuohon aiemmin määriteltyyn britpop-lokeroon, vaan on tuoreempi bändi.

Lasketaanko Arctic Monkeys, Kaiser Chiefs, Maxïmo Park jne. uuden aallon brittipopiksi, vai onko ne vain brittiläistä kitarapoppia?

Vierailija kirjoitti:

Fool's Garden - Lemon Tree

Siinä varsinainen one hit wonder. Ja bändikin oli saksalainen...

Ihan kiva biisi, toki.

The Crash

Voin kuvitella että tuo Britpop-leima on saattanut olla aika raskaskin taakka joillekin bändeille kantaa. Kun se ajanjakso 90-luvun lopulla päättyi, niin siinä on saattanut tulla pieni kriisi että ollaanko me suurelle yleisölle enää relevantteja. Esim Coldplay aloitteli juuri niihin aikoihin kun Britpop päättyi, eikä sitä mielletä Britpop-bändiksi sillä tavalla, eli se on ollut vapaa siitä leimasta. No, en tiedä onko näin ollut, tuli vain mieleen. Onhan moni niistäkin bändeistä jatkanut näihin päiviin asti, kuten Manic Street Preachers, Radiohead ja Blurkin on tehnyt paluun. Oasiskin kesti vuoteen 2009.

Vierailija kirjoitti:

The Crash

Mikä siinä oli brittiläistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Arctic Monkeys brittipoppia? Ei ole lemppari, kunhan pohdin.

On ja ei. Se on toki brittiläistä poppia, mutta ei kuulu tuohon aiemmin määriteltyyn britpop-lokeroon, vaan on tuoreempi bändi.

Lasketaanko Arctic Monkeys, Kaiser Chiefs, Maxïmo Park jne. uuden aallon brittipopiksi, vai onko ne vain brittiläistä kitarapoppia?

En osaa sanoa, ehkä tuo lokerointikin on vähän viime aikoina hellittänyt, ettei kaikkia tarvitse aina laittaa jonkun otsikon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Culture Club, Duran Duran jne. eivät ole brittipoppia.

No ne just jos jotkut ovat, mitä oikein väität?

Pahoittelen, mutta olet väärässä. Kannattaa tutustua brittipopin määritelmään. Se, että joku yhtye on brittiläinen ja soittaa popmusiikkia, ei tee siitä brittipoppia.

Vaan?

Britpop was a UK-based music and culture movement in the mid-1990s which emphasised "Britishness", and produced brighter, catchier alternative rock, partly in reaction to the popularity of the darker lyrical themes of the US-led grunge music, an alternative rock genre, and to the UK's own shoegazing music scene.

Brittipop bändejä ovat mm. Pulp, Blur, Suede, Oasis, The Verve, Kula Shaker, Elastica, Mansun, Lush, Supergrass, The Charlatans jne. Kaikki brittipoppi on brittiläistä popmusiikkia, mutta kaikki brittiläinen popmusiikki ei ole brittipoppia.

Culture Clubilla ja Duran Duranilla on yhtä paljon tekemistä brittipopin kanssa, kuin vaikka The Curella ja Joy Divisionilla.

Britpop -termi tosiaan viittaa tuohon 90-luvun aaltoon, mutta kyllä täällä Suomessa puhuttiin "brittipopista" jo sitä ennen, ainakin 80-luvun loppupuolelta lähtien. The Smiths oli silloin brittipoppia, samoin Prefab Sprout, Lloyd Cole and the Commotions, Housemartins ynnä muut silloin pinnalla olleet bändit. Yleensä sillä tarkoitettiin musiikkia, joka oli älyllisempää kuin keskimääräinen listapop, ja josta kuuli musiikin lähtömaan.

Ysärin brittipopissa ei tuota vaaraa enää ollut. Oasiksen laulujen sanat eivät tarkoita mitään ja Blurilla ne menee näin:

Girls who want boys who like boys to be girls

Who do boys like they're girls who do girls like they're boys

Always should be someone you really love

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Culture Club, Duran Duran jne. eivät ole brittipoppia.

No ne just jos jotkut ovat, mitä oikein väität?

Pahoittelen, mutta olet väärässä. Kannattaa tutustua brittipopin määritelmään. Se, että joku yhtye on brittiläinen ja soittaa popmusiikkia, ei tee siitä brittipoppia.

Vaan?

Britpop was a UK-based music and culture movement in the mid-1990s which emphasised "Britishness", and produced brighter, catchier alternative rock, partly in reaction to the popularity of the darker lyrical themes of the US-led grunge music, an alternative rock genre, and to the UK's own shoegazing music scene.

Brittipop bändejä ovat mm. Pulp, Blur, Suede, Oasis, The Verve, Kula Shaker, Elastica, Mansun, Lush, Supergrass, The Charlatans jne. Kaikki brittipoppi on brittiläistä popmusiikkia, mutta kaikki brittiläinen popmusiikki ei ole brittipoppia.

Culture Clubilla ja Duran Duranilla on yhtä paljon tekemistä brittipopin kanssa, kuin vaikka The Curella ja Joy Divisionilla.

Britpop -termi tosiaan viittaa tuohon 90-luvun aaltoon, mutta kyllä täällä Suomessa puhuttiin "brittipopista" jo sitä ennen, ainakin 80-luvun loppupuolelta lähtien. The Smiths oli silloin brittipoppia, samoin Prefab Sprout, Lloyd Cole and the Commotions, Housemartins ynnä muut silloin pinnalla olleet bändit. Yleensä sillä tarkoitettiin musiikkia, joka oli älyllisempää kuin keskimääräinen listapop, ja josta kuuli musiikin lähtömaan.

Ysärin brittipopissa ei tuota vaaraa enää ollut. Oasiksen laulujen sanat eivät tarkoita mitään ja Blurilla ne menee näin:

Girls who want boys who like boys to be girls

Who do boys like they're girls who do girls like they're boys

Always should be someone you really love

Damon Albarn was inspired to write the song when he vacationed in Magaluf, Spain with then-girlfriend Justine Frischmann. According to Albarn, the city had "really tacky Essex nightclubs" and a rampant sexual scene among visitors, with "All these blokes and all these girls meeting at the watering hole and then just copulating. There's no morality involved, I'm not saying it should or shouldn't happen."

En tunne Blurin tuotantoa tarkemmin, mutta voisiko tuo naurettava sanojen toisto olla joku tehokeino/vattuilu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Culture Club, Duran Duran jne. eivät ole brittipoppia.

No ne just jos jotkut ovat, mitä oikein väität?

Pahoittelen, mutta olet väärässä. Kannattaa tutustua brittipopin määritelmään. Se, että joku yhtye on brittiläinen ja soittaa popmusiikkia, ei tee siitä brittipoppia.

Vaan?

Britpop was a UK-based music and culture movement in the mid-1990s which emphasised "Britishness", and produced brighter, catchier alternative rock, partly in reaction to the popularity of the darker lyrical themes of the US-led grunge music, an alternative rock genre, and to the UK's own shoegazing music scene.

Brittipop bändejä ovat mm. Pulp, Blur, Suede, Oasis, The Verve, Kula Shaker, Elastica, Mansun, Lush, Supergrass, The Charlatans jne. Kaikki brittipoppi on brittiläistä popmusiikkia, mutta kaikki brittiläinen popmusiikki ei ole brittipoppia.

Culture Clubilla ja Duran Duranilla on yhtä paljon tekemistä brittipopin kanssa, kuin vaikka The Curella ja Joy Divisionilla.

Britpop -termi tosiaan viittaa tuohon 90-luvun aaltoon, mutta kyllä täällä Suomessa puhuttiin "brittipopista" jo sitä ennen, ainakin 80-luvun loppupuolelta lähtien. The Smiths oli silloin brittipoppia, samoin Prefab Sprout, Lloyd Cole and the Commotions, Housemartins ynnä muut silloin pinnalla olleet bändit. Yleensä sillä tarkoitettiin musiikkia, joka oli älyllisempää kuin keskimääräinen listapop, ja josta kuuli musiikin lähtömaan.

Ysärin brittipopissa ei tuota vaaraa enää ollut. Oasiksen laulujen sanat eivät tarkoita mitään ja Blurilla ne menee näin:

Girls who want boys who like boys to be girls

Who do boys like they're girls who do girls like they're boys

Always should be someone you really love

Tämä kommentti tulee selvästi sellaiselta, joka ei vaan siedä eikä tunne näitä bändejä ja tekee johtopäätöksensä muutaman biisin perusteella. Varmasti näiltä bändeiltä löytyy sellaisia biisejä joissa sanoitusten älyllisyys ei ole kappaleen suurin vahvuus, mutta ei se leimaa koko tuotantoa. Olen esimerkiksi joskus jostain kuullut että Oasiksen Champagne Supernovassa oleva lause "Slowly walking down the hall faster than a cannonball" on viittaus Gallaghereiden väkivaltaiseen alkoholisti isään, joka usein hoiperteli pubista kotiin ennen kuin pahoinpiteli näiden äitiä ja Noelia. Minusta aika osuvasti ilmaistu.

Radioheadin alkuvuosilta ainakin löytyy hienoja kappaleita, niistä kokeellisemmista biiseistä en niin hirveästi piittaa, mutta esim Street Spiritissä on vaikuttavan hieno tunnelma. Myös Karma Police ja Let Down on hienoja biisejä.