uusiperhevanhemmat, oletteko

ajatelleet uusioperhettä perustaessanne, että tuotte lastenne elämään tuntemattoman ihmisen, joka vaikuttaa myös lastenne henkiseen kehitykseen pahimmassa tapauksessa huonolla tavalla? Oletteko miettineet tarkkaan, että otatte helkkarinmoisen riskin päästäessänne lastenne elämään ihmisen, jonka lopullista vaikutusta lastenne hyvinvoinnille ette tiedä? Ja onko reilua lapsia kohtaan, että vielä kesken ydinperheen hajoamisesta seuranneen sopeutumisen tulee siihen arkeen uusi ihminen sohlaamaan omine mielipiteineen, ja tapoineen? Minusta ei ole reilua.
Itse tein eron jälkeen simppelin, mutta selkeääkin selkeämmän päätöksen. Rauhoitin lasteni elämän ja turvasin sen niin hyvin kuin osasin. Laitoin lapset elämässäni kaikessa etusijalle, ja olen ollut tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Samoin lapset. Tilanne tarkoitti siis sitä, etten hakemalla hakenut heti eron jälkeen uutta kumppania rinnalleni. Itse asiassa en hakenut lainkaan ketään, oli vain minä ja lapset sekä tietenkin heidän toinen vanhempansa. Lapseni ovat hienoja ihmisiä, tasapainoisia, reiluja, ja fiksuja. Osaksi varmasti turvallisten ja rauhallisten kotiolojen vuoksi.
Miettikää ennen kaikkea lastenne etua aina.