Miten te perheelliset ihmiset pärjäätte rahallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että suht. pienituloisissa perheissäkin on jopa kaksi autoa, usein vielä pätkällä ostettuja. Toki jos asuu jossain Pihtiputtaalla, niin auto helpottaa elämää, mutta näitä tupla-autollisia on myös Kehä 3:n sisällä. Joskus kun oli autolainaa yhdestä autosta niin meillä meni kirjanpidon mukaan n. 850 €/kk autoon eli 25% senaikaisista nettotuloista. Siis auton ylläpitään ja sillä liikkumiseen. Nyt kun perheen nettotulot ovat 5500 niin autoilu kaikkineen haukkaa siitä keskimäärin 250 €/kk.

Ikävä kyllä yllättävän monella on työpaikka, jossa jopa edellytetään omaa autoa. Moni Kehä III:n sisälläkin elävä joutuu työtehtäviensä vuoksi liikkumaan paikasta paikkaan joustavasti, ja jos firma ei hanki työautoa, on käytettävä omaa, josta saa km-korvauksen.

Itse en asu Kehä III:n sisällä, mutta siitä huolimatta sekä minulla että vaimollani on työ, jossa omaa autoa on voitava käyttää aika ajoin nimenomaan työajoon, ei työmatka-ajoon.

Jos joutuu käyttämään autoa työajoihin niin siitä saa km-korvauksen kuten kirjoitit. Jos ajoa on satunnaisesti, riittää  autoksi joku "tonnin Tojota", josta ei tue pääomakuluja (arvon alenema) vaan pelkkiä käyttökuluja. Jos taas ajoa on paljon, niin autoilusta tulee ns. ilmaista koska km-korvaukset kattavat kaikki autoilun kustannukset, myös ne omat ajot. Itselle tulee joku 30-35 tkm vuodessa työajoa ja auto vaihtuu uuteen viiden vuoden välein käytännössä työnantajan maksamana.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kissaa vievät myös rahaa.

Tämä oli hassuin argumentti tähän mennessä. Meilläkin on kaksi kissaa ja menisikö niihin nyt joku 50 €/kk keskimäärin. No, rahaa sekin tietysti on.

Ymmärrän, että monessa (lapsi)perheessä kaksi autoa on välttämättömyys. Mutta ihmiset tuppaavat usein unohtamaan autoilun pääomakulut pitäessään ihan turhaan kahta uutta autoa ja vaihtaessa niitä parin-kolmen vuoden välein taas uuteen.

Karkea nyrkkisääntö on, että uuden auton arvosta lähtee 50% ensimmäisten 3-4 vuoden aikana. Eli sen uutena 20000 euroa maksavan auton arvonalenema on noin 10000 € 36-48 kuukaudessa eli vähintään 210 €/kk. Siihen päälle vielä polttoaineet, huollot, vakuutukset, renkaat, pesut,...

Jos auton ostaakin käytettynä vaikkapa 5000 eurolla niin sen arvos ei mitenkään voi lähteä kymppitonnia. Eikä kannata väittää että "Auto maksoi uutena 20000 €, samanlaisesta neljä vuotta vanhasta pyydetään 16800 €." Yritäpä myydä omaasi 16800 eurolla, ei taida olla ostajia jonoksi asti. Liikkeen myyntihinta ja yksityiselle omistajalle maksettava hyvityshinta ovat kaksi ihan eri asiaa. Tämä erotus on se, jolla autoliikkeet pysyvät pystyssä ja maksavat työntekijöiden palkan ja ne varaosamyynnin kiiltävät marmoritiskit rahoitetaan.

Tai sitten se ikuinen "Ei ole varaa siihen, että auto jättää tielle kun pitää hakea lapset päiväkodista niin pitää olla uusi auto. Tai kaksi." Meidän perheessä on ollut auto vuodesta 1998. Aina käytetty auto, jota on pidetty 4-6 vuotta kerrallaan. Yksikään näistä neljästä autosta ei ole koskaan jättänyt tielle. Ei edes silloin kun lapset olivat pieniä ja piti ehtiä ajoissa päiväkotiin. Ja katsastuksessa on kaikkien näiden vuosien aikana tullut kaksi hylkäystä, joista toisessa syynä oli liian suuri nastapoikkeama talvirenkaissa.

Summa summarum: Jos raha on tiukassa, niin autoilu on usein yksi potentiaalisimmista säästökohteista. Harva vaan pystyy objektiivisesti tutkiskelemaan omia kulutustottumuksiaan. "Kun ei sinne Selma-mummin luoksekaan pääse yhdellä bussilla..."

Sinkkuihmisissä näkee joskus sellaisia luonteepiirteitä, joiden voi ennustaa tietävän vaikeuksia parisuhteessa. Tai ehkä juuri sen vuoksi ovatkin sinkkuja. Minulla esim. on eräs äärimmäisen fiksu naispuolinen työkaveri, FT koulutukseltaan ja huippuasiantuntija alallaan. Mutta se nuukuus. Vaatteet  (80- ja 90-luvun kirppislöytöjä), eväät jotain itumössöä päivästä toiseen ja suhtautuminen lapsiin ("En pystyisi pesemään vauvan pyllyä"). Lomamatka yksin ulkomaille 4-6 kertaa vuodessa ei kuitenkaan ole tuhlausta.

Auton kun ostaa uutena tai pari vuotta vanhana ja pitää loppuun asti on ihan kannattavaa verrattuna siihen, että ostat niitä rupusia, joita joutuu vähän väliä korjauttamaan. Uuden kun ostat ja pidät huolen vuosihuolloista, olet kartalla siitä, missä mennään auton kunnon suhteen. Renkaissa voit säästää 30-50 %, kun ostaa tulevan talven renkaat esim. Keväällä ja vähän käytettynä. Auton varaosat kannattaa ostaa itse tilaamalla ulkomailta, siinä säästää jopa 50 %.

Vierailija kirjoitti:

Auton kun ostaa uutena tai pari vuotta vanhana ja pitää loppuun asti on ihan kannattavaa verrattuna siihen, että ostat niitä rupusia, joita joutuu vähän väliä korjauttamaan. Uuden kun ostat ja pidät huolen vuosihuolloista, olet kartalla siitä, missä mennään auton kunnon suhteen. Renkaissa voit säästää 30-50 %, kun ostaa tulevan talven renkaat esim. Keväällä ja vähän käytettynä. Auton varaosat kannattaa ostaa itse tilaamalla ulkomailta, siinä säästää jopa 50 %.

Näin siis perustelee uuden auton ostaja homman järkevyyttä lähinnä itselleen. Meillä tuo perheen ainut kulkine on vuosimallia 2007. Maksanut uutena 33 k€, me ostimme sen yksityiseltä vuonna 2013 8 k€:lla ja siinä on mittarissa nyt noin 170 tkm. Ei ole ruostetta, aina mennyt ekalla leimasta läpi ja normihuoltojen lisäksi vaihdettu vain tuulilasi kahdesti ja jotain kuluvia osia (jarrulevyt, raidetangon pää, akku). Säännöllisesti huolletaan toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kissaa vievät myös rahaa.

Tämä oli hassuin argumentti tähän mennessä. Meilläkin on kaksi kissaa ja menisikö niihin nyt joku 50 €/kk keskimäärin. No, rahaa sekin tietysti on.

Märkäruoat, raakaruoat, kuivamuonat, vakuutukset on juoksevat kulut ja viime kesänä rakennettiin kissatarha ja tehtiin muutenkin hankintoja, kun kissat tuli.

Sulle ehkä pikkusummia, mutta rahaa ne lemmikitkin vie.

Ihan ok, toki vois enemmänkin olla rahaa.Autot ja talo maksettuna,

Eikai kukaan ole niin hullu että tekee lapsen jos ei ole talous oikeasti kunnossa , ja myös että todennäköisesti tulee pysymään kunnossa.

Kaikilla tuttavilla sama homma, ei rahasta tartte puhua jos sitä on riittävästi normaaliin elämään loammatkoineen.

Tulot n. 30 000e miehellä käteen/kk. Itsellä käteen n. 600e./kk

Menot:

tontin vuokra: 200e

Sähkö, vesi, kiinteistövero: 200e

Puhelin: 20e (netti ja toinen puhelun firman)

Ruoka kotiin: n. 500e

Bensat: n.80e

Harrastukset: 300e

Halvin mahdollinen kotivakuutus ja auton vakuutukset, vaatteita ostetaan tosi harvoin. Ravintolassa syödään paljon. Matkailuun menee varmaan lähemmäs 20 000e/vuosi. Talo velaton ja lisäksi on velattomia sijoitus asuntoja.

Hyvin pärjätään kiitos miehen isojen tulojen. Lapsia en edes tekisi jos ei olisi tarpeeksi varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että monessa (lapsi)perheessä kaksi autoa on välttämättömyys. Mutta ihmiset tuppaavat usein unohtamaan autoilun pääomakulut pitäessään ihan turhaan kahta uutta autoa ja vaihtaessa niitä parin-kolmen vuoden välein taas uuteen.

Karkea nyrkkisääntö on, että uuden auton arvosta lähtee 50% ensimmäisten 3-4 vuoden aikana. Eli sen uutena 20000 euroa maksavan auton arvonalenema on noin 10000 € 36-48 kuukaudessa eli vähintään 210 €/kk. Siihen päälle vielä polttoaineet, huollot, vakuutukset, renkaat, pesut,...

Jos auton ostaakin käytettynä vaikkapa 5000 eurolla niin sen arvos ei mitenkään voi lähteä kymppitonnia. Eikä kannata väittää että "Auto maksoi uutena 20000 €, samanlaisesta neljä vuotta vanhasta pyydetään 16800 €." Yritäpä myydä omaasi 16800 eurolla, ei taida olla ostajia jonoksi asti. Liikkeen myyntihinta ja yksityiselle omistajalle maksettava hyvityshinta ovat kaksi ihan eri asiaa. Tämä erotus on se, jolla autoliikkeet pysyvät pystyssä ja maksavat työntekijöiden palkan ja ne varaosamyynnin kiiltävät marmoritiskit rahoitetaan.

Tai sitten se ikuinen "Ei ole varaa siihen, että auto jättää tielle kun pitää hakea lapset päiväkodista niin pitää olla uusi auto. Tai kaksi." Meidän perheessä on ollut auto vuodesta 1998. Aina käytetty auto, jota on pidetty 4-6 vuotta kerrallaan. Yksikään näistä neljästä autosta ei ole koskaan jättänyt tielle. Ei edes silloin kun lapset olivat pieniä ja piti ehtiä ajoissa päiväkotiin. Ja katsastuksessa on kaikkien näiden vuosien aikana tullut kaksi hylkäystä, joista toisessa syynä oli liian suuri nastapoikkeama talvirenkaissa.

Summa summarum: Jos raha on tiukassa, niin autoilu on usein yksi potentiaalisimmista säästökohteista. Harva vaan pystyy objektiivisesti tutkiskelemaan omia kulutustottumuksiaan. "Kun ei sinne Selma-mummin luoksekaan pääse yhdellä bussilla..."

Niin tai sitten auto pitää vaihtaa halvempaan,jos pihassa BMW, tai ottaa vaoaaehtoiset vakuutukset pois, niillä jo säästää vähän ja onko sitä pakko käyttää joka päivä? Onnistuuko etätyö? Jos suuri kuluerä on rahoitus , niin miettiä myyntiä ja ottaa halvempi maksamalla heti pois.

Itse käyttö ei varmaankaan ole suurin erä, sitten kannattaa miettiä ovatko kaikki matkat tarpeellisia vaineikö voi välillä käyttää julkisia sekä mistä bensa on edullisinta.

Eilen oli Ylen uutisissa tällainen juttu: "Kyselytutkimus: Joka kolmas vanhempi joutuu kertomaan lapselleen, että tämän harrastus maksaa liikaa

Silti lähes kolmannes ei halua jokaiselle koululaisille ilmaista harrastusta."

Meilläkin tyttö harrasti ratsastusta useamman vuoden, kunnes oli pakko todeta että nyt eivät rahat enää riitä kun puolison työt loppuivat työnantajan ajauduttua konkurssiin. No eiväthän harrastukset tietenkään ole pakollisia menoja ja harrastuksia löytyy paljon "ilmaisiakin", mutta kyllä se pysäytti kun tajusi, että hyvästä pysyvästä työsuhteestani ja reilun 15 vuoden työuran jälkeenkin insinöörin palkalla ollaan Suomessa kuitenkin verrattain pienituloisia. Siis sen rajan yli selvästi, ettei mitään tukia saada lapsilisää lukuun ottamatta mutta ei kuitenkaan käytännössä yhtään varakkaampia kuin ne, joiden asumista tms. tuetaan yhteiskunnan varoin.

Kavereiden kanssa keskustellessa on huomattu, että muitakin välillä ihmetyttää miten joillakin voi olla varaa erilaisiin juttuihin? Taustalla saattaa kuitenkin olla erilaisia tekijöitä, joista edes tuttavat, kaverit tai omat lapset eivät tiedä. Esim. me ihmettelimme miten eräs tuttu nainen jäi eron jälkeen asumaan omakotitaloon oman poikansa kanssa kun mies muutti pois kahden biologisen lapsensa kanssa. Tämä kaupungin sosiaalipuolella työskentelevä nainen ei nyt kuitenkaan päätyöstään voi kovin kummoisia rahoja tienata. Silti joka toinen kuukausi tulee Facebook-päivitystä milloin mistäkin ulkomaanreissusta. Toinen tuttu rouva lopetti oman pienyrityksensä ja on sen jälkeen ollut 10 vuotta lähinnä kotona lyhyitä kokeiluluonteisia hommia lukuun ottamatta. No tämän taas mahdollistavat rikkaat vanhemmat, jotka säännöllisesti antavat rahaa 5-kymppiselle tyttärelleen. Kulissit siis voivat olla mitä vaan, mutta mitä niiden takana on, sitä ei moni tiedä.