Lue keskustelun säännöt.
Elin lapsuuteni pelossa.
12.05.2019 |
En saanut osoittaa kiukustumista, vihaa.
Minulla ei saanut olla mitään omia mielipiteitä.
Olin h.. u.. isäni mielestä.
Ja jos yritin tehdä jotain niin aina oli valituksen aihe.
Mikään ei ollut hyvin. Tein jotain Ei hyvä. Olin tekemättä Ei hyvä.
Minusta tuli yksinäinen, onneton, syrjäytynyt, arka ja pelokas.
Kammottavia arpia sielussani.
Miksi?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Samaistun.
En uskaltanut kapinoida joten minusta tuli näkymätön, pieni ja pelokas. Ei ollut ystäviä eikä ketään jolle puhua, ei ketään joka olisi ymmärtänyt.
Joten keksin itselleni ison joukon mielikuvitusystäviä ja kokonaan uuden elämän, joka on vielä tänäkin päivänä sairaassa päässäni.
Muista olen varmasti hullu mutta ei ole minun syy.