"Se mikä toisessa ärsyttää, on jotain mitä ei ole itsessä hyväksynyt" - totta?

Mä inhoan sitä kun mun mies on olevinaan besserwisser. Mä olen se ainoa oikea besserwisser ja siitä on aivan turha kiistellä.

Tietenkin. Mua ärsyttää mm. lupausten jatkuva pettäminen, selän takana puhuminen, haukkuminen, jatkuva dokaaminen jne. Nämä vain siksi, kun ne ovat myös mun heikot kohdat. Hetkinen, eiku...

Ihan typerää keittiöpsykologiaa. Esim jos naapuri meluaa yöllä niin etten saa nukuttua, johtuuko se siitä että itsekin metelöin tai haluaisin metelöidä, vai ihan vaan siitä että hänen takiaan en saa nukuttua. Ihan ala-astelogiikkaa "joka toiselle sanoo on itse" 😒.

Tää on näitä new age-"viisauksia", missä toiset ihmiset on sun peili ja jos joku ärsyttää maailmassa, niin ärsyttääkin oikeesti siinä se oma ongelma. Tai sit jos se ei ihan osu, ne alkaa väkättämään miten on sielunsopimus ja se toinen vaan opettaa ja diipa-daapa. Tollea on luettu kirjallinen ja nyt jo ollaan tosi-tosi valaistuneita. Ego on kadonnut ja muiden syöpä johtuu niiden huonoista ajatuksista. 

Niin joo, varsinaiseen kysymykseen vastaan ettei pidä paikkaansa. 

Itse ärsyynnyn jatkuvasti työkaveriin, joka on osaamaton ja tästä johtuen yrittää tunkea minulle töitään. Vituttaa pitää hänelle rajoja koko ajan. Itse hoidan omat hommani aina.

Mutta ehkä se onkin sitä, että itse en koskaan pyydä apua (koska pärjään itse ja osaan)?

Joo ei. Toisessa voi ärsyttää - ja usein ärsyttääkin - sellaisetkin asiat, jotka eivät liity ärtyjään itseensä.

Tuon sanonnan pitäisi mennä toisinpäin: se mitä ei ole hyväksynyt itsessä, ärsyttää toisessa. (Tämäkään ei ole aina totta, mutta ainakin useammin kuin noin väärinpäin sanottuna.)

Vierailija kirjoitti:

On. Siksi mm. kiltti miehiä ärsyttää Chadit. Siksi tavis mammoja ärsyttää IG-thotit.

Ai miksi ärsyttää?

Tuollaista viljellään usein, kun yritetään vähätellä jotain pahaa asiaa. Vihjaillaan, että ärtyjä olisi yhtä paha kuin se pahaa tehnyt, koska sisimmässään hän on muka oikeasti samanlainen kuin tämä toinen, mutta PIILEVÄSTI. Vaikka eikö todellisuudessa pelkästään piileväksi jäävä "pahuus" (eli ei toteuta sitä muita vahingoittaen) tee ihmisestä paremman eikä yhtä pahaa kuin pahan toteuttajasta?

Ei oo totta??? 😂 LOL.. Joskus voi olla toki samoja piirteitä, ja jotkut ihmiset voi olla sellasii et ne ei hyväksy mitää itsessään, mut ei mitenkää usein kyl 😂

Esim mua ärsyttää vaikka valehtelu, ja en mä ite valehtele😂😂kumma logiikka. Toki joskus harvoin joku voi vaikka olla tyylii isonenänen, ja sit haukkuu toista ensin ettei ite joutuisin kuulemaan sitä mut aika kaukaa haettuu😂😂mua ärsyttää enemmän jopa piirteet mitä just itestäni Ei ole😂😂😂

Ihan peruspsykologiaa. Projisoiminen on on yksi defenssimekanismi. Kieltäminen myös yksi. 

Jotkut käyttää tota projisoi toi, mut ite en siitä tajuu mitää 😂ja uskon et ei Ärsytä se toisen tapa, vaan haluu ns kytätä vaan. Ja sanoa ääneen jtn huonoa😂ei se tarkoita ettäkö se ärsyttäisi just siks, että piirre on ite säkin.

Kyllä siinä on vinha perä. Mutta se voi ilmetä muutamalla eri tavalla:

Sama piirre voi olla itsessäsi suunnilleen samanlaisena. Tämä on se yksinkertaisin tapa, jota yleensä ajatellaan. Yllättävän paljon tätäkin esiintyy. Pata kattilaa soimaa. Rikka silmässä... Tällöin ihminen on sokea omalle toiminnalleen eikä tiedosta olevansa itse samanlainen, tai sitten hän noudattaa kaksoisstandardeja. Jotkut jopa niin, että toimivat itse salassa sillä tavalla, mitä ääneen paheksuvat. Ja pahimmillaan kuvittelevat, että muutkin tekevät niin. (mustasukkaiset pettäjät, kaappijuopot, kauheasti muita vihaavat ja tuomitsevat ihmiset)

Hieman monimutkaisempi kuvio on siinä tapauksessa, että ihminen kieltää itseltään koko asian. Raja voi myös olla häilyvä. Helppona ääriesimerkkinä voisi olla joku, jolla on ollut ongelmia alkoholin kanssa (tai joka on alkoholistin lapsi) ja josta on sittemmin tullut absolutisti. Hän tuomitsee juopot tai pahimmillaan jopa kohtuukäyttäjät ja moralisoi kovasti aiheesta. Hän tietää sisimmässään olevansa kuten paheksumansa juopot ja että saattaisi olla samassa pisteessä itse, mutta ei koskaan myönnä tätä, edes itselleen. Hän kieltää tuon piirteen itsessään ja hän todistaa sen sillä, että ei käytä tippaakaan alkoholia. Siihen liittyy voimakas häpeän tunne. Jos hänellä on juopottelutaustaa, jota hän ei pysty peittelemään (tai pystyy sen verran asiaa kohtaamaan), niin hän voi kertoa sankaritarinaa itsestään, kun pystyi pääsemään siitä eroon. Mutta hän ei oikeasti ole sujut asian kanssa, jos hän ei pysty hyväksymään juoppoja.

Sitten on vielä sellainen muoto, että itsessä se sama piirre ilmenee jollain toisella tavalla, jolloin sitä voi olla ajattelevan ja viisaankin ihmisen hankala tunnistaa. Jos jatketaan alkoholiesimerkillä, niin henkilö voisi paheksua selvästi humalassa olevia tai satunnaista humalahakuista juomista, vaikka itse tissuttelee joka ilta ja käyttää kokonaisuudessaan enemmän alkoholia. Tai paheksuu toisen tuhlaamista vaatteisiin, vaikka itse ostaa parin vuoden välein uuden auton tai liikaa ruokaa, jota heittää säännöllisesti menemään. Tai henkilö moralisoi vuosittain lentokoneella ulkomaille reissaavaa, vaikkei itse lajittele jätteitään ja kulkee kilsan työmatkat autolla. Tai suvaitsevuutta peräänkuuluttavat ihmiset, jotka määrittelevät hyvin tarkoin sen, mitä pitää suvaita, ja yllättäen muuta ei sitten suvaitakaan.

Tällaisina aika simppeleitä esimerkkejä, mutta kun aletaan puhua ihmissuhteista, käytösmalleista ja tunnetiloista, niin ihan varmasti jokainen syyllistymme johonkin tällaisiin ärsyyntymisiin ja paheksumisiin, vaikka peiliin voisimme katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä. Mutta se voi ilmetä muutamalla eri tavalla:

Sama piirre voi olla itsessäsi suunnilleen samanlaisena. Tämä on se yksinkertaisin tapa, jota yleensä ajatellaan. Yllättävän paljon tätäkin esiintyy. Pata kattilaa soimaa. Rikka silmässä... Tällöin ihminen on sokea omalle toiminnalleen eikä tiedosta olevansa itse samanlainen, tai sitten hän noudattaa kaksoisstandardeja. Jotkut jopa niin, että toimivat itse salassa sillä tavalla, mitä ääneen paheksuvat. Ja pahimmillaan kuvittelevat, että muutkin tekevät niin. (mustasukkaiset pettäjät, kaappijuopot, kauheasti muita vihaavat ja tuomitsevat ihmiset)

Hieman monimutkaisempi kuvio on siinä tapauksessa, että ihminen kieltää itseltään koko asian. Raja voi myös olla häilyvä. Helppona ääriesimerkkinä voisi olla joku, jolla on ollut ongelmia alkoholin kanssa (tai joka on alkoholistin lapsi) ja josta on sittemmin tullut absolutisti. Hän tuomitsee juopot tai pahimmillaan jopa kohtuukäyttäjät ja moralisoi kovasti aiheesta. Hän tietää sisimmässään olevansa kuten paheksumansa juopot ja että saattaisi olla samassa pisteessä itse, mutta ei koskaan myönnä tätä, edes itselleen. Hän kieltää tuon piirteen itsessään ja hän todistaa sen sillä, että ei käytä tippaakaan alkoholia. Siihen liittyy voimakas häpeän tunne. Jos hänellä on juopottelutaustaa, jota hän ei pysty peittelemään (tai pystyy sen verran asiaa kohtaamaan), niin hän voi kertoa sankaritarinaa itsestään, kun pystyi pääsemään siitä eroon. Mutta hän ei oikeasti ole sujut asian kanssa, jos hän ei pysty hyväksymään juoppoja.

Sitten on vielä sellainen muoto, että itsessä se sama piirre ilmenee jollain toisella tavalla, jolloin sitä voi olla ajattelevan ja viisaankin ihmisen hankala tunnistaa. Jos jatketaan alkoholiesimerkillä, niin henkilö voisi paheksua selvästi humalassa olevia tai satunnaista humalahakuista juomista, vaikka itse tissuttelee joka ilta ja käyttää kokonaisuudessaan enemmän alkoholia. Tai paheksuu toisen tuhlaamista vaatteisiin, vaikka itse ostaa parin vuoden välein uuden auton tai liikaa ruokaa, jota heittää säännöllisesti menemään. Tai henkilö moralisoi vuosittain lentokoneella ulkomaille reissaavaa, vaikkei itse lajittele jätteitään ja kulkee kilsan työmatkat autolla. Tai suvaitsevuutta peräänkuuluttavat ihmiset, jotka määrittelevät hyvin tarkoin sen, mitä pitää suvaita, ja yllättäen muuta ei sitten suvaitakaan.

Tällaisina aika simppeleitä esimerkkejä, mutta kun aletaan puhua ihmissuhteista, käytösmalleista ja tunnetiloista, niin ihan varmasti jokainen syyllistymme johonkin tällaisiin ärsyyntymisiin ja paheksumisiin, vaikka peiliin voisimme katsoa.

Voitko antaa vielä tarkemman esimerkin tuosta suvaitsemiskohdasta? Muista oli hyvät esimerkit, mutta tuo viimeinen kohta jäi epämääräiseksi. Olen monesti ihmetellyt mitä tarkoitetaan, kun vihjataan suvaitsevaisten olevan tekopyhiä(?) ilman esimerkkejä. Mitä itseään suvaitsevaisina pitävät eivät suvaitse? Jokin yleinen esimerkki?

Vierailija kirjoitti:

Ihan peruspsykologiaa. Projisoiminen on on yksi defenssimekanismi. Kieltäminen myös yksi. 

Peruspsykologiaa ei kuitenkaan taida olla sen taitava erottaminen, milloin toisen ominaisuuksista ärtyminen on projisoimista ja milloin ei.

Tyhjän lupailijat ja ihmiset, jotka jättävät asiat puolitiehen, eivätkä saa niitä koskaan tehtyä ärsyttävät. En tiedä miten liittyy itseeni kun teen asiat loppuun asti enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään. Mies on sekä lupailijat, että asiat kesken jättävä. Lupaa maalata terassin kaiteet, viedä lehdet, hankkia kuivausrumpu, katsastaa auton ym. Todellisuudessa terassin maalausta ei aloita, koska ei jaksa omilta harrastuksiltaan raaputtaa vanhaa maalia pois, lehdet piilottaa varastoon vuosiksi, kuivausrumpu muuttuu yhtäkkiä liian kalliiksi investoinniksi ja katsastuksen unohtaa, kunnes huollossa mainitaan, että ajokiellossa auto ollut jo monta kuukautta. En ikinä itse toimi tuolla tavalla, joten en kyllä usko aloituksen väitteeseen.

Hommaa mulle pistooli. Maksan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä. Mutta se voi ilmetä muutamalla eri tavalla:

Sama piirre voi olla itsessäsi suunnilleen samanlaisena. Tämä on se yksinkertaisin tapa, jota yleensä ajatellaan. Yllättävän paljon tätäkin esiintyy. Pata kattilaa soimaa. Rikka silmässä... Tällöin ihminen on sokea omalle toiminnalleen eikä tiedosta olevansa itse samanlainen, tai sitten hän noudattaa kaksoisstandardeja. Jotkut jopa niin, että toimivat itse salassa sillä tavalla, mitä ääneen paheksuvat. Ja pahimmillaan kuvittelevat, että muutkin tekevät niin. (mustasukkaiset pettäjät, kaappijuopot, kauheasti muita vihaavat ja tuomitsevat ihmiset)

Hieman monimutkaisempi kuvio on siinä tapauksessa, että ihminen kieltää itseltään koko asian. Raja voi myös olla häilyvä. Helppona ääriesimerkkinä voisi olla joku, jolla on ollut ongelmia alkoholin kanssa (tai joka on alkoholistin lapsi) ja josta on sittemmin tullut absolutisti. Hän tuomitsee juopot tai pahimmillaan jopa kohtuukäyttäjät ja moralisoi kovasti aiheesta. Hän tietää sisimmässään olevansa kuten paheksumansa juopot ja että saattaisi olla samassa pisteessä itse, mutta ei koskaan myönnä tätä, edes itselleen. Hän kieltää tuon piirteen itsessään ja hän todistaa sen sillä, että ei käytä tippaakaan alkoholia. Siihen liittyy voimakas häpeän tunne. Jos hänellä on juopottelutaustaa, jota hän ei pysty peittelemään (tai pystyy sen verran asiaa kohtaamaan), niin hän voi kertoa sankaritarinaa itsestään, kun pystyi pääsemään siitä eroon. Mutta hän ei oikeasti ole sujut asian kanssa, jos hän ei pysty hyväksymään juoppoja.

Sitten on vielä sellainen muoto, että itsessä se sama piirre ilmenee jollain toisella tavalla, jolloin sitä voi olla ajattelevan ja viisaankin ihmisen hankala tunnistaa. Jos jatketaan alkoholiesimerkillä, niin henkilö voisi paheksua selvästi humalassa olevia tai satunnaista humalahakuista juomista, vaikka itse tissuttelee joka ilta ja käyttää kokonaisuudessaan enemmän alkoholia. Tai paheksuu toisen tuhlaamista vaatteisiin, vaikka itse ostaa parin vuoden välein uuden auton tai liikaa ruokaa, jota heittää säännöllisesti menemään. Tai henkilö moralisoi vuosittain lentokoneella ulkomaille reissaavaa, vaikkei itse lajittele jätteitään ja kulkee kilsan työmatkat autolla. Tai suvaitsevuutta peräänkuuluttavat ihmiset, jotka määrittelevät hyvin tarkoin sen, mitä pitää suvaita, ja yllättäen muuta ei sitten suvaitakaan.

Tällaisina aika simppeleitä esimerkkejä, mutta kun aletaan puhua ihmissuhteista, käytösmalleista ja tunnetiloista, niin ihan varmasti jokainen syyllistymme johonkin tällaisiin ärsyyntymisiin ja paheksumisiin, vaikka peiliin voisimme katsoa.

Voitko antaa vielä tarkemman esimerkin tuosta suvaitsemiskohdasta? Muista oli hyvät esimerkit, mutta tuo viimeinen kohta jäi epämääräiseksi. Olen monesti ihmetellyt mitä tarkoitetaan, kun vihjataan suvaitsevaisten olevan tekopyhiä(?) ilman esimerkkejä. Mitä itseään suvaitsevaisina pitävät eivät suvaitse? Jokin yleinen esimerkki?

En ole kirjoittaja mutta tuosta suvaitsevuushommasta tuli mieleen. Itse olen ainakin tavannut suvaitsemattimuutta piireissä joissa toitotetaan ja ollaan niin suvaitsevaisia. Sitten se suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siihen jos joku asia ei miellytä näitä piirejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä. Mutta se voi ilmetä muutamalla eri tavalla:

Sama piirre voi olla itsessäsi suunnilleen samanlaisena. Tämä on se yksinkertaisin tapa, jota yleensä ajatellaan. Yllättävän paljon tätäkin esiintyy. Pata kattilaa soimaa. Rikka silmässä... Tällöin ihminen on sokea omalle toiminnalleen eikä tiedosta olevansa itse samanlainen, tai sitten hän noudattaa kaksoisstandardeja. Jotkut jopa niin, että toimivat itse salassa sillä tavalla, mitä ääneen paheksuvat. Ja pahimmillaan kuvittelevat, että muutkin tekevät niin. (mustasukkaiset pettäjät, kaappijuopot, kauheasti muita vihaavat ja tuomitsevat ihmiset)

Hieman monimutkaisempi kuvio on siinä tapauksessa, että ihminen kieltää itseltään koko asian. Raja voi myös olla häilyvä. Helppona ääriesimerkkinä voisi olla joku, jolla on ollut ongelmia alkoholin kanssa (tai joka on alkoholistin lapsi) ja josta on sittemmin tullut absolutisti. Hän tuomitsee juopot tai pahimmillaan jopa kohtuukäyttäjät ja moralisoi kovasti aiheesta. Hän tietää sisimmässään olevansa kuten paheksumansa juopot ja että saattaisi olla samassa pisteessä itse, mutta ei koskaan myönnä tätä, edes itselleen. Hän kieltää tuon piirteen itsessään ja hän todistaa sen sillä, että ei käytä tippaakaan alkoholia. Siihen liittyy voimakas häpeän tunne. Jos hänellä on juopottelutaustaa, jota hän ei pysty peittelemään (tai pystyy sen verran asiaa kohtaamaan), niin hän voi kertoa sankaritarinaa itsestään, kun pystyi pääsemään siitä eroon. Mutta hän ei oikeasti ole sujut asian kanssa, jos hän ei pysty hyväksymään juoppoja.

Sitten on vielä sellainen muoto, että itsessä se sama piirre ilmenee jollain toisella tavalla, jolloin sitä voi olla ajattelevan ja viisaankin ihmisen hankala tunnistaa. Jos jatketaan alkoholiesimerkillä, niin henkilö voisi paheksua selvästi humalassa olevia tai satunnaista humalahakuista juomista, vaikka itse tissuttelee joka ilta ja käyttää kokonaisuudessaan enemmän alkoholia. Tai paheksuu toisen tuhlaamista vaatteisiin, vaikka itse ostaa parin vuoden välein uuden auton tai liikaa ruokaa, jota heittää säännöllisesti menemään. Tai henkilö moralisoi vuosittain lentokoneella ulkomaille reissaavaa, vaikkei itse lajittele jätteitään ja kulkee kilsan työmatkat autolla. Tai suvaitsevuutta peräänkuuluttavat ihmiset, jotka määrittelevät hyvin tarkoin sen, mitä pitää suvaita, ja yllättäen muuta ei sitten suvaitakaan.

Tällaisina aika simppeleitä esimerkkejä, mutta kun aletaan puhua ihmissuhteista, käytösmalleista ja tunnetiloista, niin ihan varmasti jokainen syyllistymme johonkin tällaisiin ärsyyntymisiin ja paheksumisiin, vaikka peiliin voisimme katsoa.

Voitko antaa vielä tarkemman esimerkin tuosta suvaitsemiskohdasta? Muista oli hyvät esimerkit, mutta tuo viimeinen kohta jäi epämääräiseksi. Olen monesti ihmetellyt mitä tarkoitetaan, kun vihjataan suvaitsevaisten olevan tekopyhiä(?) ilman esimerkkejä. Mitä itseään suvaitsevaisina pitävät eivät suvaitse? Jokin yleinen esimerkki?

En ole kirjoittaja mutta tuosta suvaitsevuushommasta tuli mieleen. Itse olen ainakin tavannut suvaitsemattimuutta piireissä joissa toitotetaan ja ollaan niin suvaitsevaisia. Sitten se suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siihen jos joku asia ei miellytä näitä piirejä.

Juu, se on kamalaa kun suvaitsevaisina itseään pitävät ei suvaitse että hehkutetaan miten kohta uunitetaan ihmisiä. Ihan nasuiluahan se. Ehhehee. Kylläpä olette teräviä. 

Eikä suvaita niitä, jotka ajattelevat esim. maa hanmuutosta toisin. Tuomitaan heidät heti tietynlaiseksi porukaksi, eikä suostuta keskustelemaan neutraalisti, miksi toiset ajattelevat niin (maahan muuttoon vastustamiseenkin on varmasti monia eri näkökulmia).