Miten voi erota kun

Vierailija kirjoitti:

Elämä on yhä edelleen valintoja. Ne valinnat pitää vain tehdä ja sitten elää niiden kanssa.

Jatkuva ulina on turhaa jos asioille ei kuitenkaan tee mitään.

Myös tuo sinun ulina on todella turhaa ja ärsyttävää eikä mitenkään rakentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille, että ei erota.

Mä haluan itse erota kun kaikki on huonosti.

Nii-in, mutta jos ette pääse mistään sopuun, ni silloinhan mies sanoo haluavansa erota. Ja sit lähdet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tosissaan haluaa erota, ei tarvitse miettiä miten se tapahtuu. Silloin vain lähtee.

Ja jättää lapsen isälleen yms?

Ei, vaan ajattelee omilla aivoillaan ja ottaa tietysti ne lapset mukaan. Ei ole lapsillekaan hyväksi olla paikassa, jossa heidän asioistaan ei osata huolehtia. Isä voi sitten oikeuden kautta sopia niistä käytännönjärjestelyistä kerran ei muuten onnistu.

Mies on parempi hoitamaan lapsen asioita joten mielummin lähtisin yksin.

Sitten lähdet. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Varmaan se kun menetän samalla työpaikkani, toimeentulon yms enkä saa mistään töitä.

Onko miehesi siis myös esimiehesi? Ero ei ole laillinen irtisanomisperuste, joten et menetä työpaikkaasi ellet itse päätä lähteä. Ja jos itse irtisanot itsesi, se on sitten sinun ongelmasi, ei kenenkään muun. 

Meillä on yhteinen yritys. Minulla siitä pieni osuus eikä mies halua eron jälkeen enää tehdä yhdessä töitä.

Siinä ei miehen haluja kysytä. Hänellä ei ole laillista oikeutta poistaa sinua yrityksestä, jos omistat siitä osuuden. Tai voi hän tietysti ostaa osuutesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan helpompi jos mies ei tekisi kaikkea mahdollista kiusaa.

Tietysti. Mutta elämä ei ole aina helppoa ja kivaa. Jos haluaa erota, on varauduttava myös vaikeisiin asioihin ja tehtävä kipeitäkin päätöksiä. Avuttomaksi heittäytyminen on viimeinen asia, mitä kannattaa erotilanteessa tehdä. 

Tiedän. Harmittaa vain ettei mies ollut rehellinen ennenkuin mentiin naimisiin. Kaikki tämä oltaisiin voitu välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on yhä edelleen valintoja. Ne valinnat pitää vain tehdä ja sitten elää niiden kanssa.

Jatkuva ulina on turhaa jos asioille ei kuitenkaan tee mitään.

Myös tuo sinun ulina on todella turhaa ja ärsyttävää eikä mitenkään rakentavaa.

Ammattivalittaja on oikeasti ulissut tätä samaa valitusvirttään jo vuosikausia. Neuvoja, ohjeita ja ehdotuksia on saanut jo satoja, mikään ei vaan kelpaa ja mitään ei saa aikaiseksi. Päivästä toiseen nämä saman valitukset vaan palstalle. Turhauttavaa ja ärsyttävää jankutusta.

-eri

Minä toimin erossani seuraavalla tavalla:

- hankin oman asunnon ja muutin sinne lapsen kanssa

- irtisanoin itseni (työskentelin exän omistamassa firmassa)

- hain toimeentulotukea ja elin sillä kunnes sain uuden työn

- otin yhteyttä lastenvalvojaan, joka teki huoltajuuspaperit

Ei helppoa eikä kivaa, mutta täysin välttämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan helpompi jos mies ei tekisi kaikkea mahdollista kiusaa.

Tietysti. Mutta elämä ei ole aina helppoa ja kivaa. Jos haluaa erota, on varauduttava myös vaikeisiin asioihin ja tehtävä kipeitäkin päätöksiä. Avuttomaksi heittäytyminen on viimeinen asia, mitä kannattaa erotilanteessa tehdä. 

Tiedän. Harmittaa vain ettei mies ollut rehellinen ennenkuin mentiin naimisiin. Kaikki tämä oltaisiin voitu välttää.

Saa harmittaa. Suru ja harmitus ovat täysin luonnollisia tunteita. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten on vain elettävä tapahtuneen kanssa ja hoidettava asiat sen mukaisesti.