Olenkohan ihastunut

Tapasin erään projektin aikana miehen, jonka kanssa synkkasi välittömästi. Ennen kuin hän lähti, hän sanoi että olen kaunein nainen jonka kanssa hän on työskennellyt... hih :) Siis en muista että kemiat ois koskaan ennen toiminu niin hyvin yhteen. Hän varmasti huomasi kuinka katsoin häntä silmät ihailusta loistaen. Hän antoi käyntikorttinsa. Katsoin sitä tovin enkä sanonut mitään, ajattelin että jos ikinä tarvitsen tiettyjä palveluja, turvaudun varmasti hänen yritykseensä. Hän ei yrittänyt mitään, tosi aidon ja rehdin oloinen mies... Tapaamisesta on aikaa 18 päivää ja nyt on todettava, etten saa häntä mielestäni. Koitin aluksi ajatella että täytyy, koska hän sanoi lähtevänsä ulkomaille viikoksi ja käytti "me"-muotoa... on hänellä pari aikuista lasta mutta jostain syystä oletin, että varmaan vaimon kanssa kuitenkin lähtee matkalle. Harmi etten tajunnut udella. Nyt sitten olen koittanut etsiä netistä korviketta, no se ei tuota mitään tulosta. Hän vain herätti minussa toivon, että olisi sittenkin ihminen, jonka kanssa sopisin yhteen! Hän on ehkä parikymmentä vuotta minua vanhempi. Haluaisin vielä joskus nähdä hänet, mutta en tiedä miten ja ujostuttaakin... Olen jopa miettinyt uuden harrastuksen aloittamista, että saisin tilaisuuden edes nähdä hänet! Mutta jos hän todella on naimisissa, kunnioitan sitä enkä tahdo sekaantua kenenkään perheonneen... osa minusta tietysti on sitä mieltä, että miehellä voi olla rakastajatar mutta hei, se kuuluu kai tähän leijumiseen. Aaah... Mitä mä teen? Eilen valvoin ja googletin hänestä kuvia netistä. Ihastuminen on aika pirullinen juttu, ihanaa ja kamalaa samaan aikaan, salakavalasti kehittyvää, koukuttavaa, suloisen riipaisevaa... OIKEESTI, mitä mä teen!? Mä en kestä.