Lue keskustelun säännöt.
Orpo -> Orpon, Rinne ->Rinnen
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etunimenä käytetään yleisnimeä (Meri, Lumi, Veli...), sitä ei taivuteta kuten vastaavaa yleisnimeä (meren, lumen, veljen) vaan ilman aste- ja vokaalivaihtelua (Merin, Lumin, Velin). Urpo ei taivu Urvon, koska urpo-yleisnimeä ei ole olemassa.
Etunimi voi kyllä taipua samoin kuin yleisnimi, esim. Satu, Säde, Sointu, Aarre. Esim. Säde-nimeä ei kuulu taivuttaakaan muuten kuin Säteen. I-loppuiset taipuvat yleensä i:llisinä, mutta Lumi-nimen voi siis taivuttaa myös Lumen.
Niin, joissakin harvoissa nimissä on tällainen poikkeus. Pääsääntö on kuitenkin se, että etunimi taipuu eri tavoin kuin vastaava yleisnimi ja sukunimi taipuu samoin kuin vastaava yleisnimi. Esim. Suvi ei voi taipua Suven, Ilta ei voi taipua Illan, Veli ei voi taipua Veljen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos etunimenä käytetään yleisnimeä (Meri, Lumi, Veli...), sitä ei taivuteta kuten vastaavaa yleisnimeä (meren, lumen, veljen) vaan ilman aste- ja vokaalivaihtelua (Merin, Lumin, Velin). Urpo ei taivu Urvon, koska urpo-yleisnimeä ei ole olemassa.
Jos sukunimi on olemassa vastaavana yleisnimenä, sitä taivutetaan kuten yleisnimeäkin (Meren, Lumen, Veljen). Orpo on olemassa myös yleisnimenä, joten sitä kuuluu taivuttaa Orvon.
Petteri Orvolla on identiteettikriisi, joka saa hänet häpeämään omaa nimeään. Hän ei halua samaistua ihmiseksi, jolla ei ole isää ja äitiä. Siksi hän haluaa kuvitella, että hänen nimensä ei tarkoita orpoa. Hän on vaatinut mediaa poikkeamaan oikeinkirjoitussäännöistä omalla kohdallaan. Kaikkia muita Suomen Orpoja taivutetaan Orvon, mutta Petteri Orpoa pitää hänen mielestään taivuttaa Orpon. Melkoista narsismia.
Minäkin huomasin heti lehdessä sen toimittajan kirjoittaman Orvon-muodon. Nauratti. Taitaa saada palautetta korkealta taholta.
urpo, urpon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etunimenä käytetään yleisnimeä (Meri, Lumi, Veli...), sitä ei taivuteta kuten vastaavaa yleisnimeä (meren, lumen, veljen) vaan ilman aste- ja vokaalivaihtelua (Merin, Lumin, Velin). Urpo ei taivu Urvon, koska urpo-yleisnimeä ei ole olemassa.
Jos sukunimi on olemassa vastaavana yleisnimenä, sitä taivutetaan kuten yleisnimeäkin (Meren, Lumen, Veljen). Orpo on olemassa myös yleisnimenä, joten sitä kuuluu taivuttaa Orvon.
Petteri Orvolla on identiteettikriisi, joka saa hänet häpeämään omaa nimeään. Hän ei halua samaistua ihmiseksi, jolla ei ole isää ja äitiä. Siksi hän haluaa kuvitella, että hänen nimensä ei tarkoita orpoa. Hän on vaatinut mediaa poikkeamaan oikeinkirjoitussäännöistä omalla kohdallaan. Kaikkia muita Suomen Orpoja taivutetaan Orvon, mutta Petteri Orpoa pitää hänen mielestään taivuttaa Orpon. Melkoista narsismia.
Minäkin huomasin heti lehdessä sen toimittajan kirjoittaman Orvon-muodon. Nauratti. Taitaa saada palautetta korkealta taholta.
urpo, urpon...
Oletko sinä niitä idi*otteja, jotka kuvittelevat, että ensin on ollut yleisnimi ja sitten vasta joku on kekannut antaa sen lapselleen etunimeksi: urpo, jonne, mimmi, jorma, yrjö, matti...
Kyllä on kuule ihan toisin päin. Urpo on ikivanha nimi, suomalainen väännös nimestä Urban (=kaupunkilainen), eikä sillä nimellä ollut vielä parikymmentä vuotta sitten minkäänlaista negatiivista rinnakkaismerkitystä.
Onsevaan hyvä ettei orpo pääsyt vaan jäi ruikutamaan rannalle.kyllä ne ilman urpo orpoakin pärjäävät ja varmasti PAREMMIN EIPÄ OLE NUOLEMASSA JOTAKIN...ONSEVAAN POP KUN SDP VOITTI LAITTAA DUUNARIN ASIAT KUNTOO KUTEN esim,AKTIVIMALLIN...(POISTO)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tämän ketjun aloittaja, mutta olen miettinyt myös tätä ilmiötä. Voisikohan joku äidinkielenopettaja hieman valaista minua, että miksi noissa nimissä esiintyy tuollaista epätavallista taivutusta? Esim. olen kuullut, että etunimi Lumi taipuisi Lumin, Lumille ym. kun normaalisti lumi taipuu lumen, lumelle ym.?
En ole opettaja, mutta tunnollinen oppilas. Meille opetettiin, että tällaisissa tapauksissa nimen haltija saa itse päättää, miten nimensä taivuttaa.
Ei tarvitse mitään sääntöä noudattaa.
Niinpä, suomi on taivutuksineen vaikea kieli.