Sosiaalinen ahdistus ulottuu viesteihin

Kovin helposti niin ei tapahdu, että onnistuu kirjoittamaan jotain väärää tai loukkaavaa, kun pyrkii ystävällisyyteen. Väärinkäsityksetkin voi oikaista, jos toinen kysyy, mitä tarkoitit.

Tyhmiä ja hölmöjä juttuja sen sijaan kaikki kirjoittavat joskus. Niitä ennakkosensuroidakseen ei kannata lopettaa kommunikoimista kokonaan.

Olen itse sellainen, että muotoilen tosi tarkkaan viestit, joita lähetän esim. sukulaisille ja tuttaville. Ennen lähettämistä käyn viestin läpi mahdollisten väärinkäsitysten varalta ja hion muotoilua, pyrin hienotunteisuuteen.

Kerran asiaa pohdittuani tajusin, etteivät useimmat tuntemani ihmiset tee niin, vaan saattavat kirjoittaa hyvin lakonisesti ja suorasukaisesti, mutta en minä silti oleta heidän olevan töykeitä tai ajattelemattomia! Seuraavan kerran kirjoitin tavallista suorasukaisemmin ja rempseämmin eikä mitään pahaa tapahtunut. Ajattelin, että jos vastaanottaja jää ihmettelemään jotain, niin sopii kysyä.

Faith kirjoitti:

Kovin helposti niin ei tapahdu, että onnistuu kirjoittamaan jotain väärää tai loukkaavaa, kun pyrkii ystävällisyyteen. Väärinkäsityksetkin voi oikaista, jos toinen kysyy, mitä tarkoitit.

Tyhmiä ja hölmöjä juttuja sen sijaan kaikki kirjoittavat joskus. Niitä ennakkosensuroidakseen ei kannata lopettaa kommunikoimista kokonaan.

Olen itse sellainen, että muotoilen tosi tarkkaan viestit, joita lähetän esim. sukulaisille ja tuttaville. Ennen lähettämistä käyn viestin läpi mahdollisten väärinkäsitysten varalta ja hion muotoilua, pyrin hienotunteisuuteen.

Kerran asiaa pohdittuani tajusin, etteivät useimmat tuntemani ihmiset tee niin, vaan saattavat kirjoittaa hyvin lakonisesti ja suorasukaisesti, mutta en minä silti oleta heidän olevan töykeitä tai ajattelemattomia! Seuraavan kerran kirjoitin tavallista suorasukaisemmin ja rempseämmin eikä mitään pahaa tapahtunut. Ajattelin, että jos vastaanottaja jää ihmettelemään jotain, niin sopii kysyä.

Juu. Nimenomaan noin pitäisi ajatella. Itsekin tykkään kirjoittaa niin, että varmasti se, mitä haluan sanoa, on hyvin muotoiltu. Olisi kauhean noloa, jos joku ei tajuaisi tyhmän kirjoitusasun takia tai pitäisi minua töykeänä. Luonnostaan ehkä olen tosi asiapitoinen ja kaikkein mieluiten töksäyttäisin suoraan asiani ilman mitään alustuksia ja lopputoivotteluja. Olen ehkä lievä Asperger (ajattelen näin monesta muustakin syystä kuin tästä). Tarvitsen jotenkin paljon energiaa tuollaiseen ylimääräiseen sosiaaliseen, mistä en ole ihan varma. Otan jonkun mitä kuuluu -kysymyksenkin ihan liian tosissaan, ensinnäkin aina mietin että haluaako toinen kuulla vai oliko se retorinen kysymys. Ihan hyvää -vastaus on niin tylsä, että haluaisin keksiä jotain muuta sanottavaa sen sijaan silloinkin, kun se olisi paras vastaus eli silloin kun otaksun, että kysyjä haluaa tietää korkeintaan mieluiten positiiviset kuulumiseni hyvin pintapuolisesti.

Olen monesti koettanut pakottaa itseni vastaamaan viesteihin edes jotenkin. Aina en tässä onnistu ja osa viesteistä jää usein vastaamatta - ja loput sitten ovat tylyjä, liian muodollisia tai muuten vähän epätyydyttäviä ja jännitän taas siihen asti, kun vastapuoli lähettää vastauksensa.

Mulla oli ennen tuo ongelma. Jotenkin ihan liikaa mietin miten asiat pitäisi muotoilla ja käytin siihen myös aikaa. Luontevuus hävisi. Ja ärsyynnyin myös siihen kun muut ei nähneet samaa vaivaa...hyvin muotoilemaani viestiin saattoi tulla jokin tosi huonosti muotoiltu vastaus.