Miksi on niin vaikeaa puhua englantia

Koska sinut on opetettu häpeämään suomalaista aksenttiasi. Lisäksi pelkäät tekeväsi virheitä.

Minulla on sama vika, pelkään kuulostavani tyhmältä, koska ääntämiseni ei ole kaikkein paras, johtuu tietysti siitä kun en puhu englantia, noidankehä on valmis. Ymmärrän kyllä englantia kun luen sitä, mutta joskus on myös hankala saada selvää, jos minulle puhutaan englantia, riippuu paljon puhujan aksentista. Esim. saan selvää kun puhuja on tullut bulgariasta, mutten saanut selvää Uusi-Seelantilaisen puheesta.

Suomalaisilla on se asenne, että englantia pitäisi osata puhua täydellisesti, että kehtaisi puhua, muuten se on tankeroenglantia. Ja myös myötähävetään, jos joku kehtaa sitä tankeroa mennä vapaasti puhumaan. Vaan enpä ole huomannut, että ketään haittaisi se, että joku muualta tullut puhuu suomea huonosti, kunhan sitä joten kuten ymmärtää.

Varmaan johtuu siitä, että kielellä, jota et osaa hyvin, olet vain puolikas persoona, et oma itsesi. Pystyt ilmaisemaan itseäsi vain vajaasti. Tuntuu, kuin esittäisi jotain tai teeskentelisi. Merete Mazzarella, joka kyllä osaa englantia todella hyvin, kävi koulunsakin englanniksi, sanoi, että hänen lapsenlapsensa, jotka puhuvat vain englantia, eivät koskaan tule tuntemaan hänen todellista minäänsä, jota hän kokee olevansa vain äidinkielellään, ruotsiksi..

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on se asenne, että englantia pitäisi osata puhua täydellisesti, että kehtaisi puhua, muuten se on tankeroenglantia. Ja myös myötähävetään, jos joku kehtaa sitä tankeroa mennä vapaasti puhumaan. Vaan enpä ole huomannut, että ketään haittaisi se, että joku muualta tullut puhuu suomea huonosti, kunhan sitä joten kuten ymmärtää.

Tämä. Suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että ellei puhu täydellistä (amerikan)englantia, ei kannata puhua ollenkaan.

Yliopistossa olen monesti ihmetellyt, miksi suomalaisille on niin vaikeaa keskustella englanniksi, mutta esim. keski-Euroopasta tulleet tutkijat, vaihtarit yms. puhuvat omalla vahvalla korostuksellaan sikäläistä tankeroenglantia kuin vettä vaan, täysin häpeämättä. Ketään ei tunnu häiritsevän että puheessa esiintyy kielioppivirheitä ja ääntäminenkin on tosi ontuvaa. Kunhan tulee ymmärretyksi niin kaikki hyvin. Suomalaiset jännittävät ja yrittävät liikaa, ihan kuin suomalainen englanninaksentti olisi jotenkin huonompi kuin muiden maiden. Vaikka oikeastaan suomen tankero on monesti huomattavasti selkeämpää ja oikeampaa kieltä kuin muut tankerot.

Itse kuulun siis myös siihen kastiin joka jännittää englannin puhumista. En jännitä melkein lainkaan jos seurassa ei ole suomalaisia, mutta mitä tutumpi suomalainen on mukana niin sitä enemmän menen puihin. Ärsyttävä ilmiö. :D

Kuuntele joskus uutisista, millaisella englannilla maailman asioita ratkotaan YK:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä. Ei hävetä enää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama vika, pelkään kuulostavani tyhmältä, koska ääntämiseni ei ole kaikkein paras, johtuu tietysti siitä kun en puhu englantia, noidankehä on valmis. Ymmärrän kyllä englantia kun luen sitä, mutta joskus on myös hankala saada selvää, jos minulle puhutaan englantia, riippuu paljon puhujan aksentista. Esim. saan selvää kun puhuja on tullut bulgariasta, mutten saanut selvää Uusi-Seelantilaisen puheesta.

Useimmat eurooppalaiset puhuvat huonoa englantia ja eurooppalaisten aksentti ei niin paljoa poikkea meidän aksentista. Tokihan sen erottaa kun saksalainen puhuu omalla aksentillaan englantia verrattuna vaikkapa espanjalaiseen, mutta niissä on paljon tuttua. Lisäksi eurooppalaiset puhuvat hitaammin ja huolellisemmin käyttäen yksinkertaisempia lauserakenteita, kun natiivit vain heittävät sanoja kuin konekiväärillä.

Useimmilla briteillä on aivan kaamea aksentti. Sen sijaan saan aika hyvin selvää amerikkalaisista, ausseista ja uusiseelantilaisista. Ja yläluokkaisesti puhuvista briteistä Jeeves-tyyliin.

Dount vori, spiik AS juu kään.

Olisiko silläkin tekemistä asian kanssa, että suomi on rikas ja värikäs kieli, jossa voit hakea todella paljon nyansseja ja painotuksia ja englannilla kommunikointi on siihen verrattuna vaan asioiden hoitamista ja esilletuomista. 

Turhauttaa ja harmittaa, kun ei saa samoja vivahteita puheeseensa toisella kielellä, jossa jo sanasto ja rakenne on täysin erilainen. 

Mulla se meni ohi sillä, kun aloin kuuntelemaan englanninkielisiä podcasteja päivittäin. Siinä jotenkin niin pääsi kielen imuun, että sitten kun tuli tilanne että "puhuuko joku täällä englantia", niin huomasin huikkaavani että minä (vaikka toki varmasti 95 % muistakin puhui), se tuntuu jo niin kotoisalta ettei edes virheet haittaa tai hävetä. :)

Siksi koska mietit liikaa, että mitähän muut minusta nyt ajattelee, kun puhun näin, tai teen noin. Suomalaisten yleinen luonteenpiirre hävetä itseään vaikka enneminkin pitäisi olla ylpeä.

Jopa englantia äidinkielenään puhuvilla tuntuu olevan ongelmia ääntämyksen kanssa.

Huono itsetunto ap.

Ei mistään sen kummemmasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan johtuu siitä, että kielellä, jota et osaa hyvin, olet vain puolikas persoona, et oma itsesi. Pystyt ilmaisemaan itseäsi vain vajaasti. Tuntuu, kuin esittäisi jotain tai teeskentelisi. Merete Mazzarella, joka kyllä osaa englantia todella hyvin, kävi koulunsakin englanniksi, sanoi, että hänen lapsenlapsensa, jotka puhuvat vain englantia, eivät koskaan tule tuntemaan hänen todellista minäänsä, jota hän kokee olevansa vain äidinkielellään, ruotsiksi..

Jos suomi on äidinkieli, niin sillä sanotut asiat tuntuvat yleensä voimakkaammilta kuin englanniksi sanotut asiat, jotka useimmat suomalaiset ovat opetelleet ja oppineet ensimmäisenä vieraana kielenä. Suomen kielen "minä rakastan sinua" tuntuu varmasti useimmista huomattavasti tunteikkaammalta kuin englannin kielen "I love you". Kun puhuu suomea ei tarvitse ajatella mitään kielioppia ja hallitsee yleensä myös puhekielen, kirjakielen, murteiden ja ammattislangin väliset erot ja sen milloin niitä on soveliainta käyttää. Saman alan kolleegat voivat puhua keskenään tietynlaista ammattislangia tai itäsuomalaiset voivat puhua savoa ja karjalaa sujuvasti keskenään käyttäen murteellisia ilmauksia ja sanoja.

Kun on itse kirjoittanut erilaisille kansainvälisille nettifoorumeilla vuosikausia englanniksi, niin tuntuu että usein kirjoittaa huoliteltumpaa UK Englishia kuin vaikkapa joku keskiverto amerikkalainen tai australialainen tyyppi omalla äidinkielellään. Suomalaisena ja eurooppalaisena sitä jotenkin kokee että Englannin englanti on sitä oikeaa englantia vaikka US English ääntämys tuntuu usein tutummalta.

Se että nauretaan ja pilkataan, kun kieli ei englannin kieleen taivu. Huono ääntäminen.

Koska en osaa ääntää. Teini nauroi taas kun puhuin työasioita puhelimessa, että kuinka noloa rallienglantia. Pahempaa kuin Räikkösellä. Ei kannusta. Saksaa osaan paremmin ääntää.

Minusta tuntuu että suomenkielisten on muutenkin vaikeampi lausua englantia kuin joitakin muita kieliä, ainakin jos opetellaan samalla lukemaan/kirjoittamaan. Sanat lausutaan niin eri tavalla kuin kirjoitetaan, jos siis suomeen verrataan. Harjoituksen puutetta sekin tietenkin on.

Itselleni esim. espanja tuntui heti paljon helpommalta puhua, vaikka sanoja osaan toki paljon vähemmän. Samoin japani tuntuu helpommalta lausua kuin englanti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se meni ohi sillä, kun aloin kuuntelemaan englanninkielisiä podcasteja päivittäin. Siinä jotenkin niin pääsi kielen imuun, että sitten kun tuli tilanne että "puhuuko joku täällä englantia", niin huomasin huikkaavani että minä (vaikka toki varmasti 95 % muistakin puhui), se tuntuu jo niin kotoisalta ettei edes virheet haittaa tai hävetä. :)

voitko suositella jotain podcastia?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on se asenne, että englantia pitäisi osata puhua täydellisesti, että kehtaisi puhua, muuten se on tankeroenglantia. Ja myös myötähävetään, jos joku kehtaa sitä tankeroa mennä vapaasti puhumaan. Vaan enpä ole huomannut, että ketään haittaisi se, että joku muualta tullut puhuu suomea huonosti, kunhan sitä joten kuten ymmärtää.

Kuulin erään kieltenopettajan sanovan, että juuri tämä on ongelma koulujen kieltenopetuksessa. Että kun aletaan opetella uutta kieltä, niin heti ruvetaan hiomaan juuri sitä kielioppia, että tulisi mahdollisimman oikeakielistä puhetta. Kun tärkeämpää olisi saada itsevarmuutta uuden kielen puhumiseen, oppia uusia sanoja ja uskaltaa käyttää niitä, eikä murehtia meneekö se kieliopillisesti just eikä melkein.

Eihän se kielioppikaan tietenkään mikään yhdentekevä juttu ole, mutta tärkeintä on uskaltaa edes yrittää puhua sitä vierasta kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on se asenne, että englantia pitäisi osata puhua täydellisesti, että kehtaisi puhua, muuten se on tankeroenglantia. Ja myös myötähävetään, jos joku kehtaa sitä tankeroa mennä vapaasti puhumaan. Vaan enpä ole huomannut, että ketään haittaisi se, että joku muualta tullut puhuu suomea huonosti, kunhan sitä joten kuten ymmärtää.

Tämä. Suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että ellei puhu täydellistä (amerikan)englantia, ei kannata puhua ollenkaan.

Yliopistossa olen monesti ihmetellyt, miksi suomalaisille on niin vaikeaa keskustella englanniksi, mutta esim. keski-Euroopasta tulleet tutkijat, vaihtarit yms. puhuvat omalla vahvalla korostuksellaan sikäläistä tankeroenglantia kuin vettä vaan, täysin häpeämättä. Ketään ei tunnu häiritsevän että puheessa esiintyy kielioppivirheitä ja ääntäminenkin on tosi ontuvaa. Kunhan tulee ymmärretyksi niin kaikki hyvin. Suomalaiset jännittävät ja yrittävät liikaa, ihan kuin suomalainen englanninaksentti olisi jotenkin huonompi kuin muiden maiden. Vaikka oikeastaan suomen tankero on monesti huomattavasti selkeämpää ja oikeampaa kieltä kuin muut tankerot.

Itse kuulun siis myös siihen kastiin joka jännittää englannin puhumista. En jännitä melkein lainkaan jos seurassa ei ole suomalaisia, mutta mitä tutumpi suomalainen on mukana niin sitä enemmän menen puihin. Ärsyttävä ilmiö. :D

  Se englanninkielen puhuminen noille Euroopasta tulleille vaihto-oppilaille on helpompaa siksi, koska heidän oma kielensä on jotain sukua englannin kielelle.