Nuoriso ja mahdottomat toiveet - pitääkö olla Vansin huppari ja Adidaksen verkkarit ja 5 scootia pihalla?

Meillä tuo tahti vain kiihtyy. Tänään oli suunnilleen itkupotkuraivarit, kun 13-vuotias ei saa uutta kännykkää, vaikka entisen lasi on haljennut. Kaveri oli saanut 500 euron puhelimen. Meillä kelpaa nykyisin vain merkkivaatteet. Jos niitä ei luvata, ei tarvita kuulemma mitään. Siis kuljetaan vaikka pohjattomissa kengissä, jos vaihtoehto on saada uudet mutta merkittömät.

Meillä pitää pojalla olla pihassa 5 scoottia. Kun ostin hooverboardin, kuvittelin, että sillä temppuillaan useampi vuosi. Nyt se on jo niin vanhanaikainen meidän teinin mielestä, että olis noloo kulkee sillä. Uusin väline, joka on ihan pakko saada, on sähköpyörä. Sanoin vain että just joo, ostetaan vaan kaksi tonnia maksava lelu pihalle seisomaan. Nyt perheen nuorempi teini on pyytänyt jo avustusta mummolta ja vaarilta sähköpyörän hankintaan. Mummokin lähtee kaikkeen mukaan, osti joululahjaksi pojalle yli satasen hupparin. Nyt menee raja tuossa sähköpyörässä. Sitä ei osteta, eikä tarvita.

Moposta sanoin jo ennakkoon, että ei käy. Jos vanhempi teini 15 v. haluaa mopokortin, hän voi hankkia kesätöitä ja rahoittaa siitä puolet. Nyt säästetään ”rojuihin” menevät rahat lukiokirjoihin, tietokoneeseen ja muuhun tarpeelliseen.

Eikä haittaa, vaikka kaveri pääsee Amerikan matkalle kesäkuussa. Meidän perhe kävi kerran New Yorkissa ja vähän muuallakin Amerikassa parin viikon reissun v. 2017, ja seuraavan kerran voidaan niin kalliille matkoille lähteä sitten kun on ajokortit ja muut saatu maksettua, eli ei ainakaan 5 vuoteen.

Minä en äitinä kestä tuota jatkuvaa pyytämistä. Ärsyttää sekin, että pari lasten kavereista on hyvin rikkaista perheistä. Luulisi, että rikkaat pennut osaisivat olla kehuskelematta kalliilla lomamatkoillaan tai merkkivaatteillaan tai puhelimillaan. Mutta ei, eivät ne ilmeisesti osaa.