Annoin just vähän lisäaikaa mun housuille. Korjaileeko muut vaatteita jos on rikki?

Korjaan omia ja muiden perheenjäsenieni epäsäännöllisesti. Parsin villasukkia ja reikiä. Mulla rikkoutuvat kaikki housut haaroista, mutta olen kokenut niiden paikkaamisen aika hankalaksi.

Joo työkaveritkin naureskelee kun paikkailen työpaitaani, he heittää heti roskiin ja ostaa uuden. Pitävät minua pihinä kitupiikkinä ja aukovat päätään että "eikö ole uuteen paitaan varaa". Ei siinä ole minulla kyse ollenkaan siitä, en vaan näe järkeä heittää pois jotain helposti käyttökelpoiseksi korjattavaa.

Mä en korjaile. Ensinnäkään en osaa eikä ole välineitä, toiseksi jos vaate menee rikki, se on muutenkin jo siinä kunnossa ja sen näköinen ettei sitä kannata korjata. En tykkää kuluneista vaatteista.

Ainakaan ex-vaimoni ei korjannut. Eikä suostunut korjaamaan minunkaan vaatteitani. Tosin nyt eron jälkeen kun käytettävissä olevat tulot on hällä selvästi pudonneet niin kummasti on neula ja lanka pysynyt kädessä ja lasten vaatteissa näkynyt paikkauksia.

Korjaan aika lailla kaikki vaatteet paitsi sukat, sillä tuntuvat epämukavilta parsittuina

T. Opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ex-vaimoni ei korjannut. Eikä suostunut korjaamaan minunkaan vaatteitani. Tosin nyt eron jälkeen kun käytettävissä olevat tulot on hällä selvästi pudonneet niin kummasti on neula ja lanka pysynyt kädessä ja lasten vaatteissa näkynyt paikkauksia.

Entä korjaatko sinä? Ei kai tässä kyseltykään eksien ja kumminkaimojen korjailuja, vaan omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ex-vaimoni ei korjannut. Eikä suostunut korjaamaan minunkaan vaatteitani. Tosin nyt eron jälkeen kun käytettävissä olevat tulot on hällä selvästi pudonneet niin kummasti on neula ja lanka pysynyt kädessä ja lasten vaatteissa näkynyt paikkauksia.

Entä korjaatko sinä? Ei kai tässä kyseltykään eksien ja kumminkaimojen korjailuja, vaan omia.

Korjaan jos se on järkevää, mutta käytän vaatteet yleensä niin loppuun ettei niitä pysty enää korjaamaan, koska materiaali ei enää kestä paikkausta.

Korjaan, ja ompelen itsekin. Se on mukavaa puuhaa! Meitä on kuusi henkeä, ei mitenkään olisi varaa ostaa uutta aina kun jossain on joku palkeenkieli..

Tässä kevään pintaan teen lapsille kesävaatteita (omalla pihalla pidettäväksi) katkaisemalla lyhyeksi jääneistä verkkareista shortseja ja trikoisista pitkähihaisista t-paitoja. Itselle ostelen vaatteita kirppiksellä ja muokkaan niistä uusia.. Ei tule samanlaista heti vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ex-vaimoni ei korjannut. Eikä suostunut korjaamaan minunkaan vaatteitani. Tosin nyt eron jälkeen kun käytettävissä olevat tulot on hällä selvästi pudonneet niin kummasti on neula ja lanka pysynyt kädessä ja lasten vaatteissa näkynyt paikkauksia.

Entä korjaatko sinä? Ei kai tässä kyseltykään eksien ja kumminkaimojen korjailuja, vaan omia.

Korjaan jos se on järkevää, mutta käytän vaatteet yleensä niin loppuun ettei niitä pysty enää korjaamaan, koska materiaali ei enää kestä paikkausta.

Eli ennen, kun vaatteesi ovat ihan lopussa, niihin ei tule mitään korjausta vaativaa, sitten vasta? Vai miten tää pitää tulkita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ex-vaimoni ei korjannut. Eikä suostunut korjaamaan minunkaan vaatteitani. Tosin nyt eron jälkeen kun käytettävissä olevat tulot on hällä selvästi pudonneet niin kummasti on neula ja lanka pysynyt kädessä ja lasten vaatteissa näkynyt paikkauksia.

Entä korjaatko sinä? Ei kai tässä kyseltykään eksien ja kumminkaimojen korjailuja, vaan omia.

Korjaan jos se on järkevää, mutta käytän vaatteet yleensä niin loppuun ettei niitä pysty enää korjaamaan, koska materiaali ei enää kestä paikkausta.

Eli ennen, kun vaatteesi ovat ihan lopussa, niihin ei tule mitään korjausta vaativaa, sitten vasta? Vai miten tää pitää tulkita?

No ei oikeastaan. Housujen lahkeet kuluvat ehkä eniten, mutta mitään haarojenkulumis- ym. ongelmia ei minulla ole.

Kyllä korjaan silloin tällöin, niin omia, miehen kuin lastenkin.

Korjaan, koska on vaikea luopua lempparivaatteista.

Jos vaurio on tarpeeksi pieni, osaan kyllä ommella ihan käsipelillä vaatekappaleen kuntoon ja kyllä se tulee myös tehtyä. Kun olin parikymppisenä äärimmäisen köyhä, sain lahjaksi kirjan jonka teemana oli "säilytä, korjaa, säästä", tarkkaa nimeä tälle kirjalle en muista mutta tämä oli ideana. Sain silloin hyvän potkun siihen asenteeseen että kunnon kansalainen/mies/nainen/kukatahansa voi opetella korjaamaan mm. tekstiilejä. Kun oli tehnyt ensimmäiset fiksaukset, olo oli hurjan hyvä, se tuntui tukevan kotoa lähtemisen itsenäistymistunnetta. T. M38.

Vierailija kirjoitti:

Korjaan omia ja muiden perheenjäsenieni epäsäännöllisesti. Parsin villasukkia ja reikiä. Mulla rikkoutuvat kaikki housut haaroista, mutta olen kokenut niiden paikkaamisen aika hankalaksi.

Rehellisesti sanottuna en minäkään korjaa yleensä haarojenvälistä puhkimeneviä vaatteita (koska hankala korjata) mutta nuo äitiyshousut on olleet hyvät ja muuten vielä siistit ja tiedän ettei samaa mallia löydy mun koossa, niin siksi nuo korjasin. Yleensä korjaan vaan miehen huppareita, kun se jotenkin onnistuu repimään taskut repsottamaan. Tosin niistä huppareista mistä olen taskut korjannut, niissä on taskut sentään paikallaan pysyneet. :)

Ap

Meillä kaupungissa on eräänlainen ompelupaja, jossa mm. työttömät nuoret ynnä muunkin ikäiset kuntoutujat yms. ihmiset tekevät uudesta ylijäämmateriaalista sekä yritysten tilaustöitä, että kierrätysmyymälään kaikkea kivaa. Siellä on ammattitaitoisia ohjaajia ja ainakin yksi kokenut ammattiompelija, joka korjaa ja muokkaa myös sekä kierrätys- että asiakkaiden omia vaatteita. Siellä olen teettänyt vetoketjujen vaihdot, osan lahkeiden ja varsinkin hameen helmojen lyhennyksistä ja varsinaisia korjaustöitä myös. Omaa taitoa ei oikein ole, ellei ole kyse pikkureijän paikkauksesta tai lahkeenlyhennyksestä pikapaltteella, mutta kohtuuhinnalla olen saanut työt teetettyä tuolla tai muulla palvelua tarjoavalla ompelijalla.

(Verhojakin olen ompeluttanut, jostain kummasta syystä kun verholiikkeissä ommellaan vain päät, sivuja ei edes rahasta!)

Korjaan vaatteita. Myös työnantajan kustantamia työvaatteita.

Vaihdan vyötärökuminauhoja, vaihdan tai korjaan vetoketjuja, vaihdan tarranauhoja, korjaan reikiä, vahvistan saumoja..

Totta kai korjaan. Olisi hullua tuhlausta heittää vaate pois pienen saumavian tai irronneen napin takia. Heti kun huomaan jossain omassa tai lasten vaatteessa vian jonka voi korjata, nostan sen ompelukaappiin odottamaan (ellei nyt ole kyse juuri siitä pojan lempihupparista) ja sitten kun niitä on siellä muutamia pinossa, otan ompelurupeaman. 

Korjailen kyllä. No nilkkasukkia en yleensä jaksa parsia, mutta farkkuja yms. yritän kyllä tekohengittää :D Mulla on paljon vaatteita, ei siinä, mutta tykkään pitää vaatteet silti loppuun asti.

Juuri jouduin luovuttamaan yhden vanhan, ohuen neuleen kanssa: olin jo pariin kertaan parsinut sen ja lopulta se antoi niin pahasti periksi, eettä aina kun yksi reikä oli parsittu, viereen tuli toinen :D Noh, kesti se semmosen 10vuotta :D

Juuri eilen korjasin haaroista hiutuneet äitiyshousut, ne on jo pariin kertaan korjatut. Toivottavasti kestäisivät taas hetken, typerää ostaa housut kolmen kuukauden takia. Enkä jaksaisi selata kirppareilta.

Ja tänään aamulla korjasin toisten housujen vetoketjun vierustaa, kun oli vähän sauma auennut.

Eniten korjailen juuri housujen sisäreisiä, kun hiutuvat sieltä ekana puhki, sillä saa pienellä vaivalla pidennettyä housujen käyttöikää. Vihaan housujen ostamista. Paikan teen vanhasta farkusta sisäpuolelle ja vetelen siksakilla yli, ihan hyvin on kestänyt. Tietty jos kangas on kauttaaltaan hiutunut, se repeää ennemmin tai myöhemmin vierestä.

Jotain pikkureikiä olen myös korjaillut paidoista, taskujen pohjia ja sellaisia.

Korjailen, joskus ommellen ja joskus liimapaikoilla, markkinoilla on se uusi vaatelaastari. Sillä hankalat paikat ja mihin ei muut oikeen pysty. Ja välillä koristelenkin. Kun sitten ihan lopussa, eikä kiertoonkaan kelpaa, vaatteet menee räteiksi.