Yvh jo avioliitossa!!

Minä olen avioliitossa ollut kohta 8-vuotta. Meillä on 2 alle 6 vuotiasta yhteistä lasta. Mieheni aina asettaa oman työn ja kaverit etusijalle. Minulla ei ole minkäänlaista sanavaltaa tai arvoa kotona. Olen kirjaimellisesti kuin orja. Avioliitossa yksinhuoltajana niin kuin artikkelissa olitte kirjoittaneet. Teen kaiken mitä lapsiperheen arkeen voi mahtua. Käyn päivätyössä, kauppareissut, lasten kuskaus tarhaan ja haku sekä harrastuksiin vieminen, ruoan laitto, tiskaaminen, iltapesut, lasten kanssa ajanvietto leikit yms satujen lukeminen, erilaiset aktiviteetit, pyykit, siivoaminen, organisointi. Mieheni ei tee muuta kuin käy töissä tulee kotiin nukkuu ja käy suihkussa ja on kännykässä. Ignooraa lapset täysin. Jos lapsiöet meluaa hänen mielestään liikaa niin aletaan paiskimaan ovia. Lapset kyselevät isältään kaikenlaista aina nopeat ja vähättelevät vastaukset kaikkeen. Poika halusi että radio-ohjattava lähtisi toimintaan ja siihen piti vaihtaa patterit. Hän sieltä huusi ei se toimi anna sen olla se on rikki. Ei vaivaudu edes katsomaan. Olen buukannut viimeksi lomatkin vain lapsille ja itselleni kun herra on niin aikansaamaton ja ei saanut järjestettyä lomaa (kolmeen vuoteen). Laskut maksetaan aina viiveellä ei niitäkään hoideta ajoissa. Ei minun tee mieli edes puhua tai viettää yhteistä aikaa koska olen niin suuttunut häneen. Nyt ollut kohta 2 kk mykkäkoulua kun heti kun kommentoin jotain niin hän alkaa huutamaan ja raivoamaan. Olen loppuun palanut. Odotan varmaan jonkun ihmeen tapahtuvan kun tässä liitossa vielä sinnittelen... Onko muita jotka voivat samaistua. Milloin lähditte pois tällaisesta suhteesta. Tai saitteko kenties pelastettua suhteen? Miten?