Teinin terapia

Tilanteen pitää olla vakaa ja lapsen voida hyvin että terapiaa saa.

Valitettavasti.

Meilläkin jäi kelan tukema terapia saamatta vaikka teini oireilee pahaa oloaan.

Varoja säästetään tässä kohtaa kun vielä voitaisiin tehdä jotain ja myöhemmin kustannukset ovat moninkertaiset. Ei oikein ole järkevää.

Pitää olla vakaa ja pystyä käsittelemään asioita. Jos on masentunut eikä ole enrgiaa niin asoiden käsittely ei välttämättä onnistu. Ja jos saa kelan tuen siihe eikä pystykkään käymään terapiassa kuin pari kertaa niin pitää odottaa viisi vuotta että kela myöntää uudestaan tuen. Näin minulle on sanottu

Pk-seudulla hus nyorisopsykiatrian piirissä on 10% ikäluokasta. Eli paljon ja lisääntyy kokoajan. Resurssit ei yksinkertaisesti riitä.

Hakee helpotusta muualta oloonsa.

Näin se Suomessa menee.

Valitettavasti. Ja kierre on valmis.

Koita saada lastensuojelun kautta vaikka tukihenkilö/aikuisystävä, on tärkeää että nuorella on aikuisia, joiden kanssa voi jakaa vaikeita asioita ja joskus se on helpompaa, kun kyseessä ei ole oma perheen jäsen

Lastensuojelusta en uskalla pyytää apua, koska olen kuullut niin monen nuoren joutuneen laitokseen.

Lasu ei osaa käsitellä mielenterveysongelmia. Ainoa hoito on laitos jossa valitettavasti ei saa apua. Hoidollisia kiinnipitoja josta lapselle jää ikuiset traumat.

Maksan nyt terapian itse ja hyvältä vaikuttaa. Lapsi saa apua pulmiinsa.

Olisi pitänyt tajuta jo kolme vuotta sitten kun vaikeudet alkoi.

Piti vielä kestää sossujen nöyryytys.

Häpeällistä.

Kohta alkaa tulla terapia vastaista angstia keskusteluun. Koitetaan silti jatkaa, tärkeä aihe.