Monet katsovat pelkästään ÄIJÄ-elokuvia, onko osa ihmisistä tunnevammaisia vai oikeasti ÄIJIÄ?

Varsinkin miesten kanssa kun keskustelee elokuvista, niin hyvin usein törmää siihen, että kaikki elokuvat joissa on hiemankin esim romantiikka ovat automaattisesti roskaa tai naisille tarkoitettu.

Yrittävätkö epävarmat miehet korostaa maskuliinisuuttaan vai onko lieväkin sentimentaalisuus kiusallista tai tylsää? Sitten jos nämä ns. äijät myöntävät pitävänsä jostain draamasta on sekin joku todella synkkä tai kyyninen kuvaus jostain alkoholisoituneesta palkkamurhaajasta. Vai onko ihmisten leffamaku aina vilpitöntä? Pitävätkö ihmiset aidosti niistä elokuvista joista väittävät pitävänsä? Monista elokuvistahan on coolia tykätä.