En pääse yli huonosta alusta
Myönnettävä se on. En taida koskaan päästä yli parisuhteemme huonosta alusta.
Mitään erityisen pahaa suhteen alussa ei tapahtunut. Miehen vaan oli oman menneisyytensä tapahtumien vuoksi vaikea sitoutua. Siinä vaiheessa kun mä olin lopulta päättämässä suhdetta, halusi vakiintua.
Nyt on mennyt vuosia ja mikään miehessä ei viittaa siihen, etteikö olisi sitoutunut . Mut mä en ole. Käytännössä olen mutta henkisesti mulla on aina takaportti auki. Tai osin käytännössäkin. En halua hankkia yhteistä omaisuutta. Varon jopa haalimasta liikaa tavaroita kotiimme. Aina on takaraivossa ajatus siitä, että jos ero tulee, haluan voida pakata laukkuni päivässä ja vain häipyä taakseni katsomatta.
Kommentit (13)
Jos noin on ja mikään ei auta, eroa. Sen kai halusit kuulla?
Pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähe menee. Adios!
Et halua hankkia yhteistä omaisuutta, koska alku oli huono? Öh, ja minkähän takia sitä yhteistä omaisuutta pitäisi hankkia ikinä missään tilanteessa?? Itse tulen aina ja ikuisesti pitämään omat rahani ominani. Omakotitalo on ainoa asia, jonka suostun hankkimaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Et halua hankkia yhteistä omaisuutta, koska alku oli huono? Öh, ja minkähän takia sitä yhteistä omaisuutta pitäisi hankkia ikinä missään tilanteessa?? Itse tulen aina ja ikuisesti pitämään omat rahani ominani. Omakotitalo on ainoa asia, jonka suostun hankkimaan yhdessä.
Ööö, veikkaisin että just esim. omakotitalo on omaisuutta jota ei hetkessä pakata laukkuun?
Vierailija kirjoitti:
Et halua hankkia yhteistä omaisuutta, koska alku oli huono? Öh, ja minkähän takia sitä yhteistä omaisuutta pitäisi hankkia ikinä missään tilanteessa?? Itse tulen aina ja ikuisesti pitämään omat rahani ominani. Omakotitalo on ainoa asia, jonka suostun hankkimaan yhdessä.
Eikun omakotitalo laukkuun ja menoks. Aivot tais unohtua jo edellisessä muutossa. :D
Luulen että parisuhdeterapia on ainoa keino pelastaa tuo suhde. Asianne ovat niin pahasti solmussa ettekä ole saaneet niitä ilman apua selvitettyä.
Olisit eronnut kun meinasit. No, eroA nyt
Vierailija kirjoitti:
Onpas reilu meininki.
kenelle?
Alku aina hankala, vai mites se menikään.
Se on jo puolet ratkaisua kun tiedostat ongelman. Oletteko puhuneet siitä? Sekin kummasti helpottaa, koska jos siitä ei puhu se tuntuu isommalta asialta, pahalta ja salaisuudelta. Itselläni on vähän samanlainen tilanne. Näitä tunteita nyt joutuu ihmissuhteissa työstämään. Jos eroaisit, vatvoisit silti jotain, vatvoisit että erositko turhaan ja pitäisikö yrittää palata yhteen. Tätä vatvomista kutsutaan hienommasti henkiseksi kasvuksi, se on se prosessi missä henkistä kasvua, ymmärrystä itseä ja toista kohtaan tapahtuu. Suhteissa on aina jotain tällaista. Ei kenenkään parisuhde ole sellainen että siinä vaan möllötetään iloisena yhdessä koskaan pohtimatta mitään ongelmia.
Vai niin.