Lue keskustelun säännöt.
Hyvä ohje sinkkunaisille miesten metsästykseen
30.04.2019 |
Joka kerran kun puhun jonkun sinkkunaisen kanssa, joka toivoo löytävänsä miehen, että kannattaa mennä tinderiin tai muuhun deittipalveluun, nämä naiset sanovat että miehet on siellä yököttäviä. He alkavat usein sitten selailla tinderiä ja puhista miten tyhmiltä miehet näyttävät kun he esittelevät jotain kaloja tai lihaksiaan tai kuvat ovat ihan surkeita. Jos he kuitenkin päätyvät juttusille jonkun miehen kanssa he alkavat tuskailla sitä, että miehet vonkaavat heti seksiä tai ovat muuten juntteja. Vinkiksi vaan naiset että kannattaa yrittää ajatella myönteisesti niistä miehistä ja olla rohkea ja sanoa enemmän kyllä kuin ei. Sieltä se sitten löytyy. Ei tarvitse ottaa huonoa miestä mutta kummasti nämä ikisinkut ovat sitä mieltä että kaikki tinderin miehet ovat ihan surkeita. Todellisuudessa siellä on ihan tavallisia miehiä ja jokaiselle löytyy sopiva jos ei ole niin älyttömän nirso heti alussa.
Kommentit (30)
Onneksi ei tarvitse etsiä mitään eikä ketään. Suhdepelit on rasittavia, ja niissä moni häviää ihan totaalisesti. Onko muita, joiden mielestä deittailu on kammottavaa ja vastenmielistä? Nykyajan deittailukulttuuri etenkin on ihan painajainen. En halua etsimällä etsiä mitään. Onnellisimmat parit törmäävät toisiinsa joko yhteisten tuttavien/ystävien kautta tai jossakin paikassa ihan vahingossa. Hampaat irvessä etsiminen ja epätoivoisuus on inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitukseen vielä lisäisin sen, että älkää luovuttako liian aikaisin. Jos se miehen ensimmäinen tervehdys ei olekaan juuri sellainen kuin odotit, tai keskustelu aluksi vähän junnaa, se ei tarkoita etteikö kyseessä voisi olla se unelmiesi kumppani. Kukaan kun ei ole täydellinen, varsinkaan jännittäessään uuden tuttavuuden kanssa, miksi odotatte sitä? Sillä touhulla ette saa niitä treffejä eikä asiat etene mihinkään suuntaan ja käteen jää vain se "ei täältä mitään löydy". Tietenkään kukaan niistä sähköisistäö profiileista ei tunnu teistä miltään, ennen kuin nähdään livenä ja luonnollinen prosessi pääsee alkuunsa. Pitää oikeasti vähän yrittää ja laittaa itseään likoon.
Tulee mieleen ystäväni sisko, jolla on ongelmia löytää mies. Käynyt mm. Tinder ja Happy Pancakesin kautta treffeillä mutta aina löytyy joku syy. Viimeisin oli että miehellä oli liian iso näppy kasvoissa.
Nainen josta nyt puhun on kasvoiltaan hyvinkin nätti mutta ei mikään missi (liikakiloja on ja pukeutumiseen pitäisi satsata vähän epä-mummomaisemmin). Ei ulkonäöllisesti juuri silti mitään vikaa, heikko itsetunto hänellä on toki. Mutta aina tuntuu löytyvän miehistä jokin vika, oli se sitten näppy, huono iho tai liian harvat hampaat. Hyvin ulkonäkö keskeisiä seikkoja. Eikä siinä mitään, toki saa arvostella mutta kun ottaa liian tarkan seulan, ei voi kun ihmetellä.
Ulkonäkö on tärkeä asia mutta yleensä rakastuessa se unohtuu ja on muutenkin pidempiaikaisen parisuhteen kannalta täysin merkityksetön asia. Kannattaisi koittaa tutustua siihen ihmiseen oikeasti.
Oli miten oli, älkää katkeroituko. Naisen ulkonäöllä ei loppujen lopuksi ole merkitystä viehättävyyden kannalta. Voin sen itse miehenä myöntää. Sen sijaan katkeruus, itseinho yms. asiat näkyvät päällepäin ja ovat todella luotaantyöntäviä. Moni voisi sen miehen metsästyksen sijaan kokeilla saada ensin oma elämä ja sitä kautta itsetunto kuntoon. Toinen ihminen ei voi koskaan paikata tyhjiötä jos ei ole sinut oman itsensä kanssa.
trytytr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sosiaalisessa mediassa ja tinderiin en millään haluaisi kun kuvaani ei ole ikinä ollut netissä.
Miten miehiin voisi tutustua ihan oikeassa elämässä?
Menet vaikka kaupungille kävelylle, hymyile ihmisille, ja jos tulee mahdollisuus juttele niille. Ei tarvi olla mitään ihmeellistä asiaa tai juttua. Välttele uskontoa, politiikkaa, ilmastoasioita ja maahanmu*ttoa, ja katso mihin keskustelu lähtee menemään.
Eihän se noi oikeasti toimi, etenkään tässä maassa :D
Jos ei ole mitään luontevaa kontekstia aloittaa kesksutelua, niin parempi vain opetella käyttämään nykyaikaisia deittipalveluita. Siellä tutustuminen on aina luonnollista, koska kaikki siellä ovat sitä tarkoitusta varten.
Tuota mieltä minäkin olen. Sitä oikeastaan olin tuossa ensimmäisessä lainatussa viestissä kyselemässä, että miten löytäisi sen luontevan kontekstin? Joku harrastus, työpaja, vapaaehtoistyö? Näitä joskus selailin mutta ei riitä mielikuvitus, kun tuntuu olevan lähinnä keski-ikäisten naisten aluetta.
Olen kuitenkin jo 30v ja netissä olen liian usein törmännyt siihen että vanhemmillakin miehillä on aika tiukat ikäkriteerit naisten suhteen. Ja ymmärtäähän sen kun kerran valinnanvaraa on deittisivut täynnä.
jeesusonherra kirjoitti:
Tulee mieleen ystäväni sisko, jolla on ongelmia löytää mies. Käynyt mm. Tinder ja Happy Pancakesin kautta treffeillä mutta aina löytyy joku syy. Viimeisin oli että miehellä oli liian iso näppy kasvoissa.
Nainen josta nyt puhun on kasvoiltaan hyvinkin nätti mutta ei mikään missi (liikakiloja on ja pukeutumiseen pitäisi satsata vähän epä-mummomaisemmin). Ei ulkonäöllisesti juuri silti mitään vikaa, heikko itsetunto hänellä on toki. Mutta aina tuntuu löytyvän miehistä jokin vika, oli se sitten näppy, huono iho tai liian harvat hampaat. Hyvin ulkonäkö keskeisiä seikkoja. Eikä siinä mitään, toki saa arvostella mutta kun ottaa liian tarkan seulan, ei voi kun ihmetellä.
Ulkonäkö on tärkeä asia mutta yleensä rakastuessa se unohtuu ja on muutenkin pidempiaikaisen parisuhteen kannalta täysin merkityksetön asia. Kannattaisi koittaa tutustua siihen ihmiseen oikeasti.
Oli miten oli, älkää katkeroituko. Naisen ulkonäöllä ei loppujen lopuksi ole merkitystä viehättävyyden kannalta. Voin sen itse miehenä myöntää. Sen sijaan katkeruus, itseinho yms. asiat näkyvät päällepäin ja ovat todella luotaantyöntäviä. Moni voisi sen miehen metsästyksen sijaan kokeilla saada ensin oma elämä ja sitä kautta itsetunto kuntoon. Toinen ihminen ei voi koskaan paikata tyhjiötä jos ei ole sinut oman itsensä kanssa.
Tuo sun sisko taitaa olla sellainen nainen mikä katsoo naama nyrpeänä ja katkerana miehiä kun tulee kadulla vastaan. Itse aiheutettua tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
trytytr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sosiaalisessa mediassa ja tinderiin en millään haluaisi kun kuvaani ei ole ikinä ollut netissä.
Miten miehiin voisi tutustua ihan oikeassa elämässä?
Menet vaikka kaupungille kävelylle, hymyile ihmisille, ja jos tulee mahdollisuus juttele niille. Ei tarvi olla mitään ihmeellistä asiaa tai juttua. Välttele uskontoa, politiikkaa, ilmastoasioita ja maahanmu*ttoa, ja katso mihin keskustelu lähtee menemään.
Eihän se noi oikeasti toimi, etenkään tässä maassa :D
Jos ei ole mitään luontevaa kontekstia aloittaa kesksutelua, niin parempi vain opetella käyttämään nykyaikaisia deittipalveluita. Siellä tutustuminen on aina luonnollista, koska kaikki siellä ovat sitä tarkoitusta varten.
Kas, kun juuri viimeviikolla olin vieraalla paikkakunnalla ja joutessani kävin kävelyllä. Siihen järvenranta polulle sattui joku koiran ulkoiluttaja ja kyllä me saatiin keskustelu aikaiseksi ihan joutavista asioista. Ja me molemmat oltiin miehiä. Eli jos jompikumpi olisi ollut aiheesta innostuneempi, niin se keskustelu oli jo hyvin helposti avattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sosiaalisessa mediassa ja tinderiin en millään haluaisi kun kuvaani ei ole ikinä ollut netissä.
Miten miehiin voisi tutustua ihan oikeassa elämässä?
Ööhh puhumalla niille? Käytkö lenkillä, onko koiraa? Pysähdyt juttelemaan jonkun miehen kanssa.
Kysy kahville. Thats it.
Ja tule raiskatuksi. Te miehet ette edes tajua, että me joudumme olemaan varuillamme koko ajan. Osa teistä ahdistelee, raiskaa, hakkaa ja vainoaa, ja te vain toljotatte vieressä antaen sen jatkua. Pistäkää porukalla nämä tomppelimiehet kuriin niin voi olla, että naisten pelko pikkuhiljaa lievenee.
OT.
Tämä naisten tuntema pelko on tosiaan kauhea asia, otan osaa sen johdosta.
Ikävä tarina tosielämästä: Olin palaamassa baarista, kai hiukkasen horjuen. Kävelin kohti kotia pitkin melko pimeää, hiljaista, suoraa katua, josta ei risteä juurikaan muita katuja tuolla osuudella. Kadun vastakkaisella puolella kävelee nainen, jonka kenkien kopina kuuluu. Kuulen kopinasta, että nainen alkaa kävellä entistä nopeammin ja nopeammin. Huomaan, että hän yrittää päästä minusta kauemmas. Hän alkaa vilkuilla kohti minua ja kiirehtii askeleitaan entisestään. Humalaiseen mieleeni pyrkii ajatus, että tämähän on totaalisen väärin: ei kai kukaan voi pelätä minua, miestä, joka ei satuta kärpästäkään vaan kantaa sen kourakupissaan ulos? Niin vain on käynyt, että tuo naisparka on varmaankin ihan kauhuissaan onnettoman väärinkäsityksen vuoksi. Nyt hän jo likipitäen juoksee. Tilanne on äärimmäisen kiusallinen. Mitä teen?
No tietenkin peliliikkeen: huudan naiselle paksun humalaisella äänellä ensimmäisen ajatuksen, jonka sumuinen mieleni tuottaa: "HEII! ÄLÄ JUOKSSHE KARKUUN!!"
Nainen huudahtaa kauhusta, loikkaa pois jalkakäytävältä, kiireesti ojan yli, kohti kaukana siintävää, pelastavaa puistometsikköä.
En vieläkään ymmärrä, mitä tein väärin, joten yritän korjata asiaa: "HEII, EI MUA TARRTTE PELÄTÄ!!"
Lopulta tajuan, että tarjosin varmaan tuolle naiselle vuoden kauheimman elämyksen.
Tästä ajatuksesta typertyneenä jään seisomaan niille sijoilleni, kunnes tajuan, että naisella oli varmaankin kännykkä mukanaan, ja hän on jo epäilemättä soittamassa poliiseille. Sieluni silmin näen jo, kuinka siniset valot välähtelevät ja poliisiauto lähestyy.
Mitä teen?
Jätän jalkakäytävän, ja alan tietenkin painella aluskasvillisuus ritisten ja rytisten kohti samaa metsikköä, jonne nainen katosi vain hetki sitten.
Vasta päästyäni metsikön suojaan ja kohdattuani kotiin päin johtavan pururadan, tajuan, että en ole tosiaankaan mikään valopää. Hidastan askeleeni ja alan kävellä pitkin pururataa toivoen, että nainen ei ole juoksemassa kauemmas metsän suojaan sydän hakaten. Päädyn lopulta kotiini.
Jos tunnistat, että saatat olla tuo kertomuksen naisosapuoli, pyydän vilpittömästi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites töistä puolison bongaus? Siinähän on jo hieman ehtinyt seuraamaan, millainen ihminen tuo on, ja töissä juttelemaan menokin voi onnistua helpommin?
Vierailija kirjoitti:
trytytr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sosiaalisessa mediassa ja tinderiin en millään haluaisi kun kuvaani ei ole ikinä ollut netissä.
Miten miehiin voisi tutustua ihan oikeassa elämässä?
Menet vaikka kaupungille kävelylle, hymyile ihmisille, ja jos tulee mahdollisuus juttele niille. Ei tarvi olla mitään ihmeellistä asiaa tai juttua. Välttele uskontoa, politiikkaa, ilmastoasioita ja maahanmu*ttoa, ja katso mihin keskustelu lähtee menemään.
Eihän se noi oikeasti toimi, etenkään tässä maassa :D
Jos ei ole mitään luontevaa kontekstia aloittaa kesksutelua, niin parempi vain opetella käyttämään nykyaikaisia deittipalveluita. Siellä tutustuminen on aina luonnollista, koska kaikki siellä ovat sitä tarkoitusta varten.
Kas, kun juuri viimeviikolla olin vieraalla paikkakunnalla ja joutessani kävin kävelyllä. Siihen järvenranta polulle sattui joku koiran ulkoiluttaja ja kyllä me saatiin keskustelu aikaiseksi ihan joutavista asioista. Ja me molemmat oltiin miehiä. Eli jos jompikumpi olisi ollut aiheesta innostuneempi, niin se keskustelu oli jo hyvin helposti avattuna.
Olen minäkin lukuisia kertoja jutellut koirantaluttajan kanssa, jostain syystä vaan ne oman ikäiset miehet haluaa aina jättää keskustelun lyhyeen mutta naisten kanssa voidaan turinoida pitkäänkin.
Eihän se noi oikeasti toimi, etenkään tässä maassa :D
Jos ei ole mitään luontevaa kontekstia aloittaa kesksutelua, niin parempi vain opetella käyttämään nykyaikaisia deittipalveluita. Siellä tutustuminen on aina luonnollista, koska kaikki siellä ovat sitä tarkoitusta varten.