Kertokaa tarinoita yli-agressiivisista ihmisistä/kohtaamisista

Sain tähän ketjuun sytykkeen eilen, kun olin vierailulla äitini ystävän luona (vanha mukava täti, jo yli 90-vuotias) ja hän asuu alueella, jonne on muutaman kuukauden aikana rakennettu 4 kerrostaloa, hänen talonsa ympärille.

Saman asian johdosta myös parkkipaikka-alue on täysin muuttunut. Taustatietona että ”parkkipaikka” on siis P-merkki, häkitetty alue, ilman mitään numeroita tai erillisiä kylttejä. Täysin siis ”työmaa”.

Kun pääsin pihaan soitin tälle mummelille ja kysyin mihin voisin parkkeerata. Mummo sanoi että mitään varattuja paikkoja _ei_ ole, joten voin parkkeerata joko muiden autojen sekaan (tähän työmaaparkkiin) tai jättää tien reunaan. Jätin sitten muiden autojen sekaan. Kun olin tehnyt mummolle ruuat, lähdin takaisin autolleni ja huomaan pian että vanha Saab on parkkeeraanut minut sisään, ja samalla kun kävelen autolleni minua lähestyy (aivan hurjana juosten) kaljupäinen, laiha mies. Avaan ikkunan (sain autoni jokatapauksessa pois Saabista huolimatta) ja tämä mies alkaa salamana karjua olenko kehitysvammainen, kiroilla, ja huutaa lisää solvauksia. Pyysin heti anteeksi ja kerroin että en tiennyt tämän olevan varattu paikka, kun mitään numeroita, nimiä ei tässä ollut. Hän lähestyy vielä enemmän ja karjuu pää punaisena miten HÄN on puhunut taloyhtiön puheenjohtajan kanssa joka lupasi että HÄN voi parkkeerata tähän. Pahoittelin taas (lähes itkien - en ole kovin hyvä tälläisissä tilanteissa ja olen raskaana) ja kerroin että en asu täällä, vaan olen vierailulla. Mies ei edes kuuntele vaan jatkaa karjumista siitä miten oksettavan ylimielinen olen. Yritin sopertaa taas anteeksipyyntöä ja samalla paikalle tulee joku lenkkeilijä joka oli katsellut miehen huutamista ja sanoi rauhallisesti että nyt hänen on aika lopettaa minulle huutaminen ja että yhtään kukaan ei ole kuollut. Nyyhkytin siinä kiitokset ja sanoin vielä anteeksi ajaessani pois. Näen samalla taustapeilistä kun mies jatkaa huutamista ja käsien levittelyä toiselle naapurille.