Lue keskustelun säännöt.
En pysty taistelemaan enää
26.04.2019 |
Ehkä minä sitten olen huono ihminen. Pitäisi pystyä nousemaan, koska muuten vain todistan ansaitseeni kohtaloni. Kotona oli perheväkivaltaa, hoidossa kaltoinkohtelua, koulussa kiusaamsita ja aikuisena työttömyys. Koskaan ei ole ollut mitään hyvää ihmissuhdetta.
Ei minusta ole mihinkään. En minä pysty. Koko ajan on paha olo. Haluan pois. Mutta minua pelottaa kuolla. Sitten pelkään, että ehkä kuitenkin joskus olisin päässyt unelma-alalleni. Mutta kadun jo nyt, että en ole tehnyt sitä aikaisemmin. Kärsin vain koko ajan enemmän. Mieluummin kuolen kuin taas elän lisää vuosia vain kärsien.
Kommentit (16)
Sinulla on väärä asenne. Kulutat turhaan ajatuksiasi ja energiaasi "taisteluun". Säilyt hengissä tekemättä muuta kuin hengität ja syöt, siinä kaikki. Nooo, kakalla pitää käydä, ettei suoli räjähdä. Älä taistele vaan ole.
Näetkös kuinka helppoa se on? Nyt voit kohdistaa energiasia muuhun tekemiseen.
Elämäni alkoi kun tajusin itse tuon 10 vuoden terapian jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hoitoon, niin kyllä se siitä valkenee. Soita kriisilinjalle, varaa aika tk:hon. Tämä on vain raskas vuodenaika. Huhtikuu on kuukausista julmin.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Elämäsi kohentuu, kun pääset purkamaan vyyhtiä oikeasta kohdasta.
Voimia!
Minulle selviäminen ei ole syy elää. Minä haluan jo pois täältä. Haluan vain todistaa, että en ansainnut kärsimyksiäni lähteäkseni. Haluan muiden ajattelevan, että minäkin olisin ansainnut elää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt hoitoon, niin kyllä se siitä valkenee. Soita kriisilinjalle, varaa aika tk:hon. Tämä on vain raskas vuodenaika. Huhtikuu on kuukausista julmin.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Elämäsi kohentuu, kun pääset purkamaan vyyhtiä oikeasta kohdasta.
Voimia!
Tämä on kestänyt koko elämäni. Vuodenajat ovat tulleet ja menneet. Tuskin olen keskittänyt huomiotani säähän.
Vierailija kirjoitti:
Minulle selviäminen ei ole syy elää. Minä haluan jo pois täältä. Haluan vain todistaa, että en ansainnut kärsimyksiäni lähteäkseni. Haluan muiden ajattelevan, että minäkin olisin ansainnut elää.
En usko etteivät he todella tuntisi noin. Luulet muiden ajattelevan laillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle selviäminen ei ole syy elää. Minä haluan jo pois täältä. Haluan vain todistaa, että en ansainnut kärsimyksiäni lähteäkseni. Haluan muiden ajattelevan, että minäkin olisin ansainnut elää.
En usko etteivät he todella tuntisi noin. Luulet muiden ajattelevan laillasi.
Tiedän, että eivät ajattele. Haluaisin heidän kuitenkin ajattelevan. En tiedä miksi kaikki vihaavat minua. Haluaisin todistaa, että en ole paha ihminen. Halusin vain sen mitä kaikilla muillakin on. Vähän rakkautta ja jonkun kulissin, mitä pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan ap kokeillut rukoilemista? Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo auttaa <3
Kuulostaa vakavalta masennukselta, oletko ap saanut apua siihen? Kurjaa että sinulla on ollut noin rankkaa :/ En tiedä mitä sanoa, mikä voisi auttaa, mutta haluan kertoa että masennuksesta on mahdollista parantua. Masennus vääristää ajatusmaailman ja ihminen uskoo ansaitsevansa vain pahaa vaikka oikeasti ansaitsee hyvää! Toivon että löydät vielä toivon sisältäsi ja jaksaisit elää kaikesta huolimatta...Jokin terapia voisi auttaa ainakin jonkin verran
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellu alkaa käyttään huumeita? Vähän herskaa ränniin niin jo näyttää maailma valoisammalta.
Eipäs kun pirikuurille niin alkaa olla vipinää kintuissa!
Ap, samoja tunnelmia. Elämä on valunut ihan hukkaan ja olen jo liki 40. Ei ole tepsinyt lääkkeet, terapiat, erityistuet, ei niin mitkään jutut. Jos olisin nuorempana nähnyt tulevaan, niin olisin varmaan tappanut itseni. Joskus oli vielä sisua sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ap kokeillut rukoilemista? Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo auttaa <3
Painu helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vakavalta masennukselta, oletko ap saanut apua siihen? Kurjaa että sinulla on ollut noin rankkaa :/ En tiedä mitä sanoa, mikä voisi auttaa, mutta haluan kertoa että masennuksesta on mahdollista parantua. Masennus vääristää ajatusmaailman ja ihminen uskoo ansaitsevansa vain pahaa vaikka oikeasti ansaitsee hyvää! Toivon että löydät vielä toivon sisältäsi ja jaksaisit elää kaikesta huolimatta...Jokin terapia voisi auttaa ainakin jonkin verran
Mutta kun minä ajattelen niin, että minulla olisi oikeus siihen mihin muillakin. Muut eivät vaan ajattele näin. Minulta on viety kaikki ihmisarvoa myöden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, samoja tunnelmia. Elämä on valunut ihan hukkaan ja olen jo liki 40. Ei ole tepsinyt lääkkeet, terapiat, erityistuet, ei niin mitkään jutut. Jos olisin nuorempana nähnyt tulevaan, niin olisin varmaan tappanut itseni. Joskus oli vielä sisua sellaiseen.
Tätä pelkäänkin kaikkein eniten. Ehkä sitten pitää ennen kuin on liian myöhäistä. Olen pahoillani puolestasi.
Toivottavasti voit kokea edes yhden onnellisen päivän. Niin minä olen toivonut niin pitkään. Se antaisi syyn elää ja siihen voisi palata muistoissa, vaikka se ei enää koskaan toistuisi. Mutta ei ole mitään mihin tarttua. Ei yhtään toivonkipinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, samoja tunnelmia. Elämä on valunut ihan hukkaan ja olen jo liki 40. Ei ole tepsinyt lääkkeet, terapiat, erityistuet, ei niin mitkään jutut. Jos olisin nuorempana nähnyt tulevaan, niin olisin varmaan tappanut itseni. Joskus oli vielä sisua sellaiseen.
Tätä pelkäänkin kaikkein eniten. Ehkä sitten pitää ennen kuin on liian myöhäistä. Olen pahoillani puolestasi.
Toivottavasti voit kokea edes yhden onnellisen päivän. Niin minä olen toivonut niin pitkään. Se antaisi syyn elää ja siihen voisi palata muistoissa, vaikka se ei enää koskaan toistuisi. Mutta ei ole mitään mihin tarttua. Ei yhtään toivonkipinää.
Kiitos sinulle hyvistä sanoista.
Toivonkipinättömyys on ehkä pahinta. Ei enää mitään toivoa muutoksesta, paremmasta olosta, valoisammasta mielestä. On niin paha olla, kun tälle jokapäiväiselle savotalle ei näy loppua. Jossain vaiheessa se elämänpääty kuitenkin tulee, kiitos hiljalleen etenevän fyysisen sairauden.
Mitä omaan onnelliseen päivääsi sisältyisi? Itse muistelen erästä ulkomaanreissua vuosien takaa. Ei auta arjessa juurikaan, mutta kaunis muisto. Oli ihmeellistä voida hengittää ilman koko kehon kattavaa ahdistusta. Once in a lifetime.
Olen myös varmaan täysi sekopää. On syömishäiriö ja ihmiset ahdistaa ja vihaan itseäni. On niin hirveän paha olla.