Lähdeviittaukset kirjasta, jossa viitataan paljon muihin tutkimuksiin. Miten pitää merkitä?

Täällä on tämä aloitus joka kuukausi?

https://blogs.helsinki.fi/kielijelppi/lahdeviitteiden-merkinta/

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tämä aloitus joka kuukausi?

Ihanko oikeasti? En sitten varmaan käy täällä tarpeeksi usein. Minä en ole tällaista koskaan täällä kysynyt enkä edes nähnyt, mutta ehkä aihe on sitten hankala, jos siitä noin usein kysellään. 

On erittäin vahvasti suositeltavaa tarkistaa sieltä alkuperäisestä lähteestä eli Makkosesta, että Möttösen viittaus on oikein. Jos et tähän jostain syystä kykene, niin viittaus merkitään: "Makkonen (1990) Möttösen (2000) mukaan."

Vierailija kirjoitti:

https://blogs.helsinki.fi/kielijelppi/lahdeviitteiden-merkinta/

Ei minulla ole ongelmaa löytää ohjeita lähdeviitteiden merkinnästä, niitähän on netti väärällään. Mutta tarkoitetaanko tällä nyt sitten toissijaisen lähteen merkintää? Eli mitä ohjetta tähän pitäisi soveltaa?

Vierailija kirjoitti:

On erittäin vahvasti suositeltavaa tarkistaa sieltä alkuperäisestä lähteestä eli Makkosesta, että Möttösen viittaus on oikein. Jos et tähän jostain syystä kykene, niin viittaus merkitään: "Makkonen (1990) Möttösen (2000) mukaan."

Kiitos, juuri tätä tietoa hain!

Ap

Viittaat siihen, mitä olet lukenut, eli Möttöseen. Jos et katso tarpeelliseksi lukea Makkosta, et myödkään viittaa Makkoseen. Jos taas Makkonen on niin tärkeä (esim idean alkuperäinen twi muuten huomattava kehittäjä, satan tuottaja tms.) luet Makkosenkin ja viittaat sitten molempiin.

Joskus erityistapauksissa Makkonen on niin vaikea saada käsiinsä, että et pysty lukemaan sitä, vaikka se olisikin tärkeä. Tällöin kirjoitat tekstiin, ett Möttösen mukaan Makkosen uraauurtava tutkimus vuodelta 1000 väittää näin ja näin. Sitten teet viitteen Möttöseen ja kirjoitat perään, että valitettavasti et ole onnistunut saamaan käsiisi Makkosen alkupräistutkimusta. Tämä ei ole hyvän tutkimuskäytönnön mukaista, koska et ole lukenut Makkosta, vaikka se on tärkeä, mutta osoitat kuitenkin tajunneesi, että se on tärkeä ja olevasi oppinut JA vältät syyllistymästä tutkimusvilppiin.

Luojan kiitos lopputyötäni ohjaavalla proffalla oli paperisena tallessa lukuisia alkuperäisartikkeleita 70-90-luvuilta. Löysin jopa yhden viittauksen kirjassa mikä oli erilailla alkuperäistekstissä. Haluan nähdä sen joka tarkastaa jokaisen lähdeviitteen artsun. Onneksi kohta kaikki on sähköisesti saatavilla niin ei tarvi mennä koluamaan arkistoja.

Läpiviittauksia tulisi välttää. Jos et saa alkuperäistå lähdettä käsiisi, niin tee yleinen viittaus tuohon lähteeseen, että teoksessa x käsitellään laajalti asiaanliittyvää tutkimusta.

Hakasulkeisiin merkitään lähde, johon ei viitata suoraan:

Heikkisen [2000] esittämän näkemyksen mukaan — — (Korhonen 2004: 122).

Tekstiviitteeseen taas tulisi (Korhonen 2004: 122 [Heikkinen 2000]).

Käytät siis toissijaisia lähteitä.

Lähde: https://blogs.helsinki.fi/kielijelppi/lahdeviitteiden-merkinta/

Minä taas mietin, tuleeko työn lopussa olevaan lähdeluetteloon merkitä myös toissijaiset lähteet, joita en ole itse lukenut?

Eri

Mulle aikoinaan yliopistossa opetettiin, että periaatteessa kaikki pitäisi jäljittää sinne alkuperäiseen lähteeseen. Poislukien hyvin yleisluontoinen, Maa kiertää Aurinkoa -tasoinen tieto, jolle voi laittaa viitteeksi vaikka jonkun oppikirjan. Muuten pitäisi etsiä alkuperäinen lähde, mutta ei sitä välttämättä kokonaan tarvitse lukea kuitenkaan. Tosin omasta mielestäni lukeminenkin voi olla hyödyllistä, koska alkuperäisessä artikkelissa voi olla muutakin oman kirjoituksen kannalta relevanttia asiaa. Mutta en takaa muistavani kaikkea oikein lähes kymmenen vuoden takaisesta lähdeviiteaiheisesta luennosta!

~ merkkiä käyttäen.

Sinccis

Tuo on kyllä toissijainen lähde, jollet lue alkuperäistä. Esim graduun on kyllä kaivettava se alkuperäinen lähde. Usea toissijainen lähde laskee kyllä työsi arvoa, mutta esim. oppikirjoja voi olla jokunen. Alkuperäisen tiedon keksijä on kyllä mainittava, toisin kuin joku jo neuvoi. Yllätyt huomatessasi, kuinka paljon voi olla käännösvirheitä tms niissä tiivistelmäteoksissakin, kun vertaat alkuperäislähteeseen.

Itse tilasin esim. 70 v vanhan teoksen kopiot saksalaisen yliopiston arkistokellarista, sainpahan alkuperäisen lähteen tarkastettua.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, tuleeko työn lopussa olevaan lähdeluetteloon merkitä myös toissijaiset lähteet, joita en ole itse lukenut?

Eri

Lähdeluetteloon merkitään kaikki teokset, joihin tekstissä viitataan. Siis myös toissijaiset lähteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, tuleeko työn lopussa olevaan lähdeluetteloon merkitä myös toissijaiset lähteet, joita en ole itse lukenut?

Eri

Lähdeluetteloon merkitään kaikki teokset, joihin tekstissä viitataan. Siis myös toissijaiset lähteet.

Tässä on ehkä sitten alakohtaisia eroja, mutta omalla alallani (kasvatus) lähdeluetteloon saa laittaa vain lähteet, jotka on itse lukenut. Ei siis missään nimessä toisen käden lähteitä. Ne merkitään vain tekstiin näin (Möttönen 2014, 24-25; Makkonen 2003).

Joka tapauksessa tässä asiassa on mentävä oman alan ohjeiden mukaan. Eri viittauskäytännöt ovat niin kirjavia, ettei tällaiselta yleiseltä palstalta kannata sikäli kysyä. Kuitenkin kaikilla ohjeilla yleinen sääntö on tosiaan se, että ensisijaisesti tulee aina jäljittää alkuperäinen lähde. Toisen käden viittaukset syövät aina luotettavuutta, sillä siinä viittaat toisen ihmisen TULKINTAAN jostain tutkimuksesta.

Kiitos kaikista vastauksista! On tosiaan kiinnostavaa, kuinka paljon alakohtaiset käytännöt vaihtelevat. Kysymys koski sivuaineopintojani ja tässä tapauksessa tulen noudattamaan 16. vastaajan ohjeita:

"Tässä on ehkä sitten alakohtaisia eroja, mutta omalla alallani (kasvatus) lähdeluetteloon saa laittaa vain lähteet, jotka on itse lukenut. Ei siis missään nimessä toisen käden lähteitä. Ne merkitään vain tekstiin näin (Möttönen 2014, 24-25; Makkonen 2003)." 

Ap