Miehen luottamuspula
Pahoittelut, tästä viestistä tulee varmaan pitkä.
Mies ei luota muhun yhtään. Vuosia sitten mulla oli vaikeeta elämässä ja samalla rahankäyttö oli holtitonta ja keräsin velkoja. Nyt oon hoitanut sekä pääni, että kaikki raha-asiat kuntoon ja elän ihan tasapainoista elämää. Hoidan raha-asiat ja hankinnat fiksusti. Mies tietää näistä kaikista asioista, on tukenut ja auttanut. On ollut myös tosi onnellinen mun puolesta, kun kaiken olen hoitanut. Avoimesti myös olen puhunut kaikesta, kun ennen suljin kaiken sisääni ja vetäydyin omaan kuoreen.
Nyt ostettiin asunto ja tuskin pankista olisin saanut lainaa, jollei he minussa olisi maksukykyä nähneet. Olen opiskellut itselleni ammatin ja saanut vakituisen työpaikan, joten talouskin pitäisi olla turvattu, myös pankin mielestä. Mies kuitenkin nyt on alkanut epäillä että en hoidakaan raha-asioitani ja epäilee jatkuvasti kaikkia sanomisiani. Vaatii kuitit kauppakäynneistä ja avaa minun nimellä tulleet laskut ilman lupaani, tai seisoo vieressä kun avaan laskun, että mistä se on tullut ja paljonko maksaa ja tarkistaa pankkitililtä olenko laskut maksanut. Aiemmin kun oli ne huonot hetket, niin ei tämmöistä tehnyt.
Tiedän, että itse olen soppani keittänyt, mutta myös virheistäni olen oppinut enkä itseäni samaan jamaan enää koskaan halua. Meillä on myös kohta vuoden ikäinen lapsi, joten hänenkään vuokseen en enään samaan tilanteeseen halua ajautua. Silti nyt mieheni luottamus minua kohtaan on kadonnut.
Olen puhunut hänelle asiasta ja sanonut, että tulee todella kurja olo kun sitä luottoa en yhtään saa ja ahdistaa kun toinen tutkii mun rahakäyttäytymistä, vaikka siinä ei mitään salattavaa olekkaan. Jos ostan itselleni uuden hammasharjankin niin mies epäilee että mennään konkurssiin tai nyt ostelu lähtee lapasesta. Jos sitä luottamusta ei ole, niin en varmasti ikinä pääse vanhoista haamuista eroon ja pysty rakentamaan uutta fiksumpaa elämää.
Ollaan oltu lähes kymmenen vuotta yhdessä, että mistään lyhyestä suhteesta ei ole kysymys. Olen sitä mieltä, että luottamus on suhteen perusta ja jos sitä ei ole niin huonolta tuntuu jäädä suhteeseen, jossa jokaista tekemistä vahdataan ja epäillään.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Meillä on muuten hyvä keskusteluyhteys, mutta mieheni ei selvästi ymmärrä tässä asiassa minun sanomisiani tai tunteita. Ymmärrän, että tämmöisen asian suhteen se luottamus täytyy rakentaa uudelleen, mutta koin että se tässä vuosien aikana oli rakentunut alusta asti uusiksi ja varsinkin kun yhteinen asunto päätettiin ostaa. Kunnioitan myös mieheni ajatuksia, mutta toivon, että hän olisi aikaisemmin sanonut että epäröi raha-asioissa, ehkä meidän olisi sitten kannattanut lykätä sitä asunnon ostoakin. Tästäkin olen puhunut, mutta tuntuu että tästä asiasta on tosi hankala keskustella. Pitääkö tässä miettiä jo eroa luottamuksen puutteen takia? Pelkään, että joudun loppuelämäni elämään luottamuspulaisessa suhteessa, vaikka yhden virheen menneisyydessä ei enää pitäisi tai saisi määritä lopputulevaisuuttani, joka kuitenkin näyttää valoisalta.
Kommentit (9)
Kyllä, olen yrittänyt saada miestä kertomaan omat huolenaiheensa ja puhumaan avoimesti tästä asiasta, koska minä en sitä asiaa enää pelkää tai häpeä. Mutta hänen lauseensa on yleensä ”minä nyt vaan luulen niin” ja keskustelu loppuu siihen. Minäkin haluaisin tietää, mikä hänet saa luulemaan niin että en nyt asioitani hoitaisi.
Tuohon aikaan opiskelin ja tein töitä. Juuri ja juuri ehdin kotona käydä nukkumassa. Nuoresta asti olin kärsinyt paniikkihäiriöstä, joka nosti päätään aina kovimmissa stressitilanteissa. Menetin molemmat vanhempani lyhyellä aikavälillä ja silloin tuntui että elämältä meni pohja. Lopetin työt ja paniikki- ja ahdistushäiriö oli pahimpina kuin koskaan. Aloin ”parantaa” ahdistusta ostelemalla, sain järjettömän ostovimman. Hankin kaikkea mitä ikinä olin halunnut. Lopulta jätin laskut maksamatta, jotta pystyin jatkamaan ostelua. Ja näistä se pyörä lähti pyörimään. Ja kun velkoja alkoi olla niin ahdistuin lisää. Puistattaa ajatella tuota aikaa.
Tällä hetkellä olen lapsen kanssa kotona, mies on ottanut nyt ”vetovastuun” taloudesta kun jäin kotihoidontuelle. Eli maksaa ruokakuluja ja lapsen hankintoja. Puoliksi maksetaan asumiskuluja ja muita laskuja, kuitenkin suhteutettuna minun tällä hetkellä pienempiin tuloihin. Heinäkuussa palaan töihin, joten kotihoidontuella olen vain kolme kuukautta ja tulot taas tasaantuvat. Meillä ja minulla on silti säästöjä, joten pystytään elämään melko normaalisti, miten ennen lastakin. Ei olla mitään superkuluttajia, ostetaan lapselle mitä hän tarvitsee ja emme ole kokeneet tarvetta ostaa kalleimpia vaatteita tai muita tavaroita. Tässäkin pyritään pitämään fiksu linja. Tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja on tyytyväinen.
Todella hankala on tämä tilanne, kun en miestäni saa kertomaan omia ajatuksiaan rehellisesti vaan se purkautuu aina epäilyksinä minun suhteeni.
Kellään ei ole oikeutta avata toisen postia. Miehesi on vainoharhainen ja dominoiva.
Olisiko ihan vain vanhanaikainen pihi-mies? Hän ei halua sun käyttävän rahaa mihinkään "turhaan", kun hän osin elättää sinua (tai luulee elättävänsä). Itse vaatisin paremman selityksen kuin nyt saat ja tekisin selväksi, että minun postia ei avata. Laskut kannattaa tilata e-laskuina tai s-postilla, niin ei pääse uteliaat postiin käsiksi. Kuulostaa siltä, että olet aika alistettu tällä hetkellä.
Vaimollani lähti samalla tavalla elämänhallinta lapasesta. Siitä on toistakymmentä vuotta. Pelkään yhä joka päivä että se toistuu enkä tule koskaan luottamaan häneen täysin.
Tilaat laskut sähköpostiin tai Nettipostiin, niin ne eivät tule miehen naaman eteen. Seuraavan kerran kun mies haluaa nähdä jotain, esim. tiliotettasi, niin ehtona sille on hänen tiliotteen tarkistaminen.
Lopetat luimistelun heti ja et mene mukaan miehen idioottiin kyyläämiseen. Kirjoitat kaikki hänen typerät juttunsa ylös ja lähetät vaikka sähköpostilla ystävällesi tallennettavaksi jos epäilet, että mies kyylää nekin. Jos hän lisää kyyläämistään muihinkin asioihin, niin kaikki tiedot ylös vain. Vastaisuudessa voi tulla nimittäin muutakin, joten varaudu siihen.
Kerro asiasta avoimesti ulkopuolisille niin, että mies tietää sinun sen tekevän, se auttaa usein laannuttamaan tuollaisen käytöksen. Mies ei siitä varmasti pidä, mutta tottahan sinä puhut.
Mies saattaa alkaa syyllistämään sinua kaikesta ja pistää kaiken sinun syyksesi, joten varaudu siihen kaikin puolin. Ala keräämään myös rahaa jollakin tavoin jonnekin, mistä mies ei sitä löydä. Avaa vaikka oma tili s-pankissa ja talleta sinne käteistä, ihan varmuuden vuoksi.
Pidä langat kaikista asioista käsissäsi ja älä todellakaan enää luimistele. Minä luimistelin liian monta vuotta ja siitä oli paha nousta ylös...
Vierailija kirjoitti:
Vaimollani lähti samalla tavalla elämänhallinta lapasesta. Siitä on toistakymmentä vuotta. Pelkään yhä joka päivä että se toistuu enkä tule koskaan luottamaan häneen täysin.
Sinäkö olet luotettava sitten tuolla käytökselläsi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollani lähti samalla tavalla elämänhallinta lapasesta. Siitä on toistakymmentä vuotta. Pelkään yhä joka päivä että se toistuu enkä tule koskaan luottamaan häneen täysin.
Sinäkö olet luotettava sitten tuolla käytökselläsi??
Mitä tarkoitat?
Kiitos tsemppaavista viesteistä!
On kai laitettava kova kovaa vasten ja saatava se mies puhumaan. Meillä muuten menee hyvin ja mies on se ”elämäni rakkaus” mutta nyt nämä raha-asiat tai lähinnä niistä keskusteleminen, ovat hankaloittaneet elämää.
Mietin tuota esimerkkiä omasta uuden pankkitilin avaamisesta. En haluaisi kuitenkaan tämmöistäkään mieheltä salassa tehdä. Mutta onhan tämä pelottava ajatus, että mahdollisesti vielä pitkään jatkuu tämmöinen epäilyksen ilmapiiri. Olen ja olemme saaneet talouden vakaalle pohjalle ja haluan myös nauttia siitä rahasta. Tehdä ja kokea asioita ja panostaa lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen, enkä sitä että vahdataan jokaista penniä. Kun meillä tosiaan ei se talous muutamaan kymppiin nyt kaadu.
Ja vielä kysymys loppuun! Mistä saisin muutettua niin että kaikki laskut tulevat vain esimerkiksi NetPostiin?
Oletko kysynyt miksi miestä epäilyttää että et hoitaisi raha-asioitasi nyt?
Ajatteleeko että elämäntilanteesi on nyt jotenkin samanlainen kun silloin kun sössit raha-asiasi (olitko silloinkin kotona, olettaen että olet nyt lapsenne kanssa kotona). Tai painaakohan häntä se että tienaat nyt vähemmän kuin silloin kun olit töissä. Tai onko lukenut/kuullut juttuja joissa vauvan saaneet naiset hurahtavat ostamaan vauvalle tolkuttomasti kalliita vaatteita, vaunuja ym?
Ehkä voisit ajatella että tuo yhtäkkinen epäily saattaa liittyä enemmän miehen kokemuksiin aikaisemmassa elämässään kuin sinun nykyisiin tekemisiin.