Omakotitalossa asuva äitini luulee että minulla on tylsää kerrostalossa ja muka odotan joka päivä että hän ottaisi minut päiväksi kylään

Tänään otettiin viimeksi puhelimessa yhteen tästä asiasta. Ei mene jakeluun, että minulla on oma elämä, oma työ, omat kaverit ja omat harrastukset - eikä myöskään se, etten makaa kotona koko valveillaoloaikaa ja odota että minut joku täältä pelastaa (Hän luokseen).

Muutin omilleni 16-vuotiaana ja asumismuotoni (kerrostalo) on ollut niin halveksuttava, ettei luonani pysty edes kutsuttuna tulla käymään, mutta valittaa pitää. Eikä ymmärretä sitä, että en todellakaan kaipaa sinne omakotitaloon edes joka viikko käymään - asutaan siis samassa kaupungissa. Lisäksi muori luulee, että kerrostaloon tukehtuu, koska sieltä loppuu happi - Häneltä ainakin (siksi Hän aikanaan kertomansa mukaan kerrostalosta pois muuttikin). Ikää minulla on jo 45 vuotta, joten luulisi että tietäisin mikä on minulle hyväksi, mutta ei...