Onko muilla ystäviä, jotka ovat yhteydessä vain silloin kuin tarvitsevat ilmaisia palveluita?

Yksi tuollainen "kamu" löytyy. Tosin ei kaipaa muuta kuin vain rahaa aina kun ottaa yhteyttä, mitään muita palveluksia ei ole koskaan kysynyt. 

Minun luokseni tullaan lähinnä syömään. Esim. syntymäpäiväni eivät heitä muuten kiinnosta mutta luokseni tullaan syömään ja juomaan niin että napa ruskaa ja sitten lähdetään. Omat syntymäpäivänsä he järjestävät nyyttäriperiaatteella, eli vieraat tuovat tarjottavat eivätkä he itse tarjoa mitään.

Minun kaikki kaverini olivat yhteen aikaan tuollaisia. Olen monella tavalla omavarainen, joten minulla ei ollut tarvetta vastapalveluksiin, vaan olisin ihan vain viettänyt aikaa heidän kanssaan. Kyllähän se harmitti, kun minuun otettiin yhteyttä vain siinä tarkoituksessa, että kävisin kahvilla ja hoitaisin siinä sivussa muutaman askareen.

Hankkiuduin eroon heistä kaikista ja olin aivan yksin vuosikausia, ennen kuin pari vähemmän vaativaa kaveria astui kuvaan.

Kyllä on, muutamaa seuraan huvittuneena kun suunnittelen alkukesän matkoja. Koko talvena en kuullut ihmisestä mitään mutta äskettäin otti yhteyksiä Haluaa varmaankin mökille toukokuussa :). Jokunen on sellaisia autottomia jotka eivät osaa sanoa haluavansa kyytiä ostarille vaan kutsuvat kahville ja sitten alkavat jauhaa että pitäisi käydä sielläjatäälläjatuolla juuri tänään. En ole enää lähtenyt ellei itselläni ole asiaa ostarille, heidän pitää oppia kysymään kyytiä ihan suoraan ja myöskin hyödyntämään aika kattavaa palvelulinjaverkostoa.

Olen katkaissut välit kaikenmaailman lokkeihin jo aikaa sitten. Ei ole tullut ikävä! 😃

Vähissä on aikuisena ne "kaverit" tai "ystävät" jotka eivät yhteyttä ottaessaan olisi jotain vailla. Kyllä se vähän näin on. Ihmeen vähän siitä ihmiset kuitenkin valittavat, kai sitä ajatellaan että toinen auttaa sitten jos tarvitsee. Paitsi että ei se mene niin, itse on aina auttavana osapuolena ja toinen vastaanottavana.

Vähän ku apina laumassa. Ehkä tän takia mulla ei juuri ystäviä ole, mutta parempi niin. Vihaan soivaa puhelinta ja sitä, että mitä vailla nyt taas ollaan.

Yksi kaveri/ystävä on sellainen, että ei muuten pidä yhteyttä juuri lainkaan, mutta aina kun on halukas hyödyntämään ammattiosaamistani, laittaa viestiä. Saan kyllä maksun, mutta eipä se silti kivalta tunnu, että olen tälle ihmiselle "hollilla" vain sen takia, että minusta voi hyötyä. Viimeksi laitoin vastaukseksi kyselyyn että juuri nyt en ehdi auttaa, katsotaan myöhemmin (ystävällisesti), mitään ei ole kuulunut sen koommin...

EI nyt ihan palveluksia mutta oli tai on tällainen kaveri, joka ottaa yhteyttä, kun kaipaa seuraa erilaisiin tapauksiin. Ei tässä nyt sinällään mitään pahaa ole. Mutta tuntuu, että hänellä on lista asioista, joita hän haluaa lomalla tehdä. Sitten hän soittaa puhelinluettelon läpi, että kuka lähtisi hänen seurakseen. Tulee lähinnä se olo, että olen vain seuraneiti, koska ei kehtaa mennä yksin. Eipä hän ikinä esim. soita ja pyydä vaikka lenkille, koska se ei hyödytä häntä itseään. 

Vierailija kirjoitti:

EI nyt ihan palveluksia mutta oli tai on tällainen kaveri, joka ottaa yhteyttä, kun kaipaa seuraa erilaisiin tapauksiin. Ei tässä nyt sinällään mitään pahaa ole. Mutta tuntuu, että hänellä on lista asioista, joita hän haluaa lomalla tehdä. Sitten hän soittaa puhelinluettelon läpi, että kuka lähtisi hänen seurakseen. Tulee lähinnä se olo, että olen vain seuraneiti, koska ei kehtaa mennä yksin. Eipä hän ikinä esim. soita ja pyydä vaikka lenkille, koska se ei hyödytä häntä itseään. 

*tapahtumiin. 

Yleensä ei tällaisia kavereita minulla ole, mutta yksi on elämääni ilmaantunut tässä viimeaikoina. Vähän aikaa sitten kyseli että hänellä on tylsää, haluaisinko lähteä hänen kanssaan käymään jossakin. Minun autollani tietenkin, ja tietenkin jossain kauempana kun kerrankin on auto käytössä. Hän asuu toisella puolella kaupunkia kuin minä, joten minulla menisi 40 min ensin hakea hänet, sitten huruutella ties missä ja taas 40 min viedä hänet kotiin. (Tarina päättyi niin iloisesti etten lähtenyt.)

Jotkut ajattelevat, että ihmisiä ei viitsi häiritä, jos ei ole mitään asiaa. Siksi soittavat vain silloin, kun tarvitsevat jotain, koska se on tarpeeksi asiallinen syy ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ajattelevat, että ihmisiä ei viitsi häiritä, jos ei ole mitään asiaa. Siksi soittavat vain silloin, kun tarvitsevat jotain, koska se on tarpeeksi asiallinen syy ottaa yhteyttä.

Pätevä selitys, jos vastaaja on taksi tai hälytyskeskus, mutta ihmissuhteissa ei ihan noin mene kyllä.

Lasketaanko fuck buddyt?

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri/ystävä on sellainen, että ei muuten pidä yhteyttä juuri lainkaan, mutta aina kun on halukas hyödyntämään ammattiosaamistani, laittaa viestiä. Saan kyllä maksun, mutta eipä se silti kivalta tunnu, että olen tälle ihmiselle "hollilla" vain sen takia, että minusta voi hyötyä. Viimeksi laitoin vastaukseksi kyselyyn että juuri nyt en ehdi auttaa, katsotaan myöhemmin (ystävällisesti), mitään ei ole kuulunut sen koommin...

Saat maksun ja silti harmittaa... Sano hyvä ihminen hänelle. Eiköhän hän voi ostaa palvelun muualtakin. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ajattelevat, että ihmisiä ei viitsi häiritä, jos ei ole mitään asiaa. Siksi soittavat vain silloin, kun tarvitsevat jotain, koska se on tarpeeksi asiallinen syy ottaa yhteyttä.

Melko kieroutunutta ajattelua. "En ole viitsinyt häiritä sinua, mutta nyt häiritsen, kun tuli asiallinen syy: voisitko lyhentää nämä minun uudet verhoni?"

Vierailija kirjoitti:

Minun luokseni tullaan lähinnä syömään. Esim. syntymäpäiväni eivät heitä muuten kiinnosta mutta luokseni tullaan syömään ja juomaan niin että napa ruskaa ja sitten lähdetään. Omat syntymäpäivänsä he järjestävät nyyttäriperiaatteella, eli vieraat tuovat tarjottavat eivätkä he itse tarjoa mitään.

Kaikista halvin tapa järjestää on synttärit laivalla. Siis niin että kaikki vieraat maksavat ihan itse hyttinsä ja ruokansa. Jopa juomansa :D Itse voi vain keräillä lahjat matkalaukkuun ja heipataan terminaalissa. Eipä uskoisi, mutta näinkin on tapahtunut..

Oli, katkaisin välit. En jaksanut sitä, että minuun otettiin yhteyttä vain silloin kun minusta jotenkin hyödyttiin. Yksi "kaveri" soitteli minulle kyllä oma-aloitteisesti usein, mutta avautui aina vain omista asioistaan ja minun asiani eivät kiinnostuneet. Kuhan vain kuuntelin parikin tuntia, niin hyvä.

Eräs "kaveri" oli myös erittäin hemmoteltu pikkuprinsessa, jota olisi sitten pitänyt lähteä kuskaamaan joka paikkaan ja käydä hänelle mielellään kaupassakin yms. Eikä hänen tietenkään koskaan tarvinnut maksaa bensoja. Mutta hän sai myös lapsen ja minähän olisin tietysti ollut oiva ilmainen lapsenvahti joka viikko. 

Yksi "kaveri" myös pyyteli minulta vähän väliä rahaa, kävi kaapeillani tutkimassa mitä hän voisi ottaa minulta "lainaan". Olisi halunnut kihlasormuksenikin lainaan illalliselle toisten ystäviensä kanssa, kun sormukseni olisi sopinut niiiin hyvin hänen asukokonaisuuteensa. Tässä vaiheessa katkaisin välit.