Naisen avautuminen siitä, kun sopivaa miestä ei löydy

Olen 39-vuotias, lapseton nainen. Minulla on korkeakoulututkinto ja asun Helsingin keskustassa arvostetulla alueella omistuskaksiossa. Pituus 170 cm, paino 55 kg ja vartaloni mitat 92-62-90 cm. Hiukseni ovat pitkät ja vaaleat. Kasvoni ovat kauniit, jalkani pitkät ja olen yleisesti ottaen kaunis. Silti MIESTÄ EI VAIN OLE LÖYTYNYT. Ihastun harvoin ja asiaa ei lainkaan paranna se, ettei ikäluokassani ole vapaana kovinkaan paljoa kiinnostavia miehiä. Niitä heikkotasoisia miehiä löytyy pilvin pimein nettipalstoilta. Miksi miehet käyttäytyvät näin? Miksi miehet eivät käyttäydy elämässään niin, että he voisivat kelvata minulle?

Miksi miehet eivät ymmärrä kävelevänsä onnensa ohi kuvitellessaan puhtaiden vaatteiden ja parturtissa käymisen riittävän naisten kiinnostuksen heräämiseen?

(Toivottavasti joku sai pointin siitä, että naisenpuutetta valittavilla miehillä ja miehenpuutetta valittavilla naisilla on lopulta aivan täysin sama ongelma eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ei kukaan mies halua naista, joka ei häntä seksuaalisessa mielessä kiinnosta ja sama pätee naisiin. Oikeasti olen sinkkuuteni hyväksynyt ja tämä purkaus oli yritys saada miehet ymmärtämään ongelman ydin. Joko vielä joskus ihastun tai sitten en. En silti oikeassa elämässä syytä miehiä yleisellä tasolla heidän kelpaamattomuudestaan minulle.)