Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elän haastavassa parisuhteessa. Miksi en osaa auttaa itseäni ulos tästä tilanteesta?
Viestiketjun aloittaja
23.04.2019 |
Mieheni on epäreilu minua ja lapsiani kohtaan. Ei näe oman käytöksensä aiheuttamaa tuskaa elämässäni. Miten minä voin olla tällaisessa tilassa henkisesti että en osaa päättää tällaista suhdetta. Elämä on vuoristorataa. Miellytän, lepyttelen, hyvittelen. Omanarvontuntoni on huonontunut. Miten minulle on päässyt käymään näin. Olen itsenäinen itsevarma pärjäävä nainen. Kolmen lapsen äiti. Oma yritys. Osaan kannustaa ja tukea muita. Minulla on vahva tunneäly. Näen muiden elämästä miten heitä kannattaa tukea, auttaa tsempata. Mutta kun on kyse minusta itsestäni niin otan vastaan huonoa käytöstä ja kohtelua itseäni kohtaan. Miksi. Miksi en osaa auttaa itseäni.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ilmeisesti lasten isä? Lähde menemään.
Olisiko kyse toivosta, että asiat vielä muuttuisivat? Vai pelko muutoksesta, mitä se aiheuttaa sinulle ja lapsille? Kenties sokeudesta, miten tilanteessa pitäisi toimia? Auttaisiko asiantuntijan apu?
Itsekin kokeneena tuo täytyy tulla ns tiensä päähän, eli olet käsitellyt asian riittävän hyvin päässäsi ja tulee se tunne, että nyt riittää. Kun pääset siitä irti, näet nopeasti kuinka oikean päätöksen teitäkään, voimia!
Jossain se raja tulee vastaan sinullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrityksellä taitaa mennä hyvin, kun sulla on aikaa roikkua täällä.
Minusta tuo on mahdollista myös, että kun olet koko ajan siinä arjen pyörityksessä kiinni, asiat vaan rullaa ja voi itsekin laittaa silmät kiinni epäkohdilta. On helpompi antaa asioiden rullata entisellään kuin asettua poikkiteloin, kun arki on vielä suht siedettävää. Huonoja ja toimimattomia asioitakin oppii sietämään.
Tunnistan kyllä tunteen, että omalle kohdalle sattuvana joku ikävä asia "ei tunnu miltään", mutta sama asia tapahtuneena jollekulle muulle herättäisi vihaa, suuttumusta, vääryyden kokemuksia.
Muutokseen tarvitsee energiaa, tukea. Sitten kun itse ymmärtää, että asioiden olisi hyvä muuttua, voi joutua kierteeseen, että kokee huonommuutta kun ei pystykään vaan "ottamaan itseään niskasta". Ja se jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näet tilanteen vaikuttavan lapsiisi ja miten näet vuosien päästä keskustelevan näistä asioista lastesi kanssa? Jos et tee mitään siirtoja, miten sen selität vuosien päästä lapsillesi?
Alue: Aihe vapaa
Hohhoijaa.