Zombieapokalypsi alkaa nyt - miten toimit?

Etsiytyisin turvalliseen paikkaan jota on helppo puolustaa (tiedän kyllä mikä mutta en minä sitä täällä paljasta, se on mun paikka :D ) ja toisin sinne ihmisiä joihin voin luottaa.

Etsisin käsiini zombinhoiteluvehkeitä, sekä jotain millä puolustautua vihamielisiä ihmisiä vastaan.

Hamstraisin ruokaa ensihätään, sekä asioita joita ei pitemmän päälle saa, esim lääkkeitä ja suolaa (ruoan säilöntään. Lisäksi ihmiskeho tarvitsee suolaa, mutta sitä on hankala valmistaa etenkin täällä sisämaassa. Parin vuoden päästä tulee iso itku jos ei ole suolaa missään)

Vähän riippuu olisiko ne sellaisia Resident Evil -zombeja, vai The Walking Dead -zombeja.

Jos ensimmäisiä, niin pakkaisin kamppeet ja suuntaisin kauemmaksi pohjoiseen. Ne tuskin olisivat toimintakykyisiä talvella ja virus tuskin leviäisi kovin nopeasti Lappiin. Jossain korvessa erakkona eläessäni ne eivät ehkä löytäisi minua. Lopulta varmaan kuolisin nälkään tai tartuntaan jos sitä ei saataisi hallintaan.

Jos jälkimmäisiä, niin ajaisin vanhempien luokse maalle. Ruokaa saisi merestä, metsistä, pihapensaista ja perunamaalta. Tontin ympärille aitoja ja piikkilankaa. Metsissä laumat vaeltaisivat hitaasti ja talvet saisi todennäköisesti olla rauhassa. Pikkukylällä ihmiset varmaankin vetäisi yhtä köyttä ja rakentaisi puolustuksen.

Alan blaastaamaan halla-ahon oppeja ja saan uskolliset zombit kannattamaan minua. Yhteisen vihollisen luominen, aivoja, aivoja, loputtomasti aivoja, muiden vikaa ettei ole loputtomasti aivoja. 

Soittaisin hyvästit vanhemmilleni, molemmat ovat kroonisesti sairaita eivätkä selviäisi ilman lääkkeitä kun yhteiskunta romahtaisi.

Pakkaisin kaikki mahdolliset ruokatarvikkeet ja vitamiinit mukaan, ja vaihtovaatteita ja ne äitiyspakkauksesta aikoinaan saadut kestovaipat. Makuupussit ja alustat pitäisi myös pakata ja kattila yms.

Sitten pakattaisiin autoon lapset ja rattaat ja ajettaisiin niin maalle kun päästäisiin jos autolla ei pääse niin sitten pakattaisiin niin paljon tavaroita rattaisiin kun mahtuisi ja pyrittäisiin kohti mökkiä.

Varmaan pitäisi piipahtaa jossain plantagenissa hakemassa hyötykasvien siemeniä ja versoja 🤔 apteekkikin olisi hyvä piipahduskohde ja kirjastosta tietokirjoja. Ja tietty ruokaa jostain.

Riippuen kauanko tilanne kestäisi, joko oltaisiin kohta onnellisesti zompeja tai kuoltaisiin johonkin tautiin tai sitten meidät evakuoitaisiin jonnekin lapin erämaahan odottelemaan parannusta tai sitten jos epidemia olisi nopeasti ohi niin varmaan jäätäisiin johonkin pieneen kylään rakentamaan elämää uudestaan. Ehkä perustettaisiin päiväkoti.

Seuraan niin vähän uutisia ja elän muutenkin aika erakkona, etten ehtisi kuulla mistään hyökkäyksestä ennen kuin joku zombie olisi jo tuossa oven takana.

En ymmärrä miten sellainen tilanne, jossa aivottomat oliot olisivat niskanpäällä, pääsisi edes syntymään. Sellaiset olisi helposti nujerrettavissa ihmisen keksimillä koneilla ja aseilla.

Vierailija kirjoitti:

Soittaisin hyvästit vanhemmilleni, molemmat ovat kroonisesti sairaita eivätkä selviäisi ilman lääkkeitä kun yhteiskunta romahtaisi.

Pakkaisin kaikki mahdolliset ruokatarvikkeet ja vitamiinit mukaan, ja vaihtovaatteita ja ne äitiyspakkauksesta aikoinaan saadut kestovaipat. Makuupussit ja alustat pitäisi myös pakata ja kattila yms.

Sitten pakattaisiin autoon lapset ja rattaat ja ajettaisiin niin maalle kun päästäisiin jos autolla ei pääse niin sitten pakattaisiin niin paljon tavaroita rattaisiin kun mahtuisi ja pyrittäisiin kohti mökkiä.

Varmaan pitäisi piipahtaa jossain plantagenissa hakemassa hyötykasvien siemeniä ja versoja 🤔 apteekkikin olisi hyvä piipahduskohde ja kirjastosta tietokirjoja. Ja tietty ruokaa jostain.

Riippuen kauanko tilanne kestäisi, joko oltaisiin kohta onnellisesti zompeja tai kuoltaisiin johonkin tautiin tai sitten meidät evakuoitaisiin jonnekin lapin erämaahan odottelemaan parannusta tai sitten jos epidemia olisi nopeasti ohi niin varmaan jäätäisiin johonkin pieneen kylään rakentamaan elämää uudestaan. Ehkä perustettaisiin päiväkoti.

Kasvien siemenet ehtii hankkia myöhemminkin, samoin kaiken muun ei-niin-tärkeän. Ruoka ja erityisesti puhdas juomavesi on paljon korkeamman prioriteetin juttuja. Lapset ensin turvaan ja myöhemmin toinen aikuisista tekee ”juoksuja”, käy hankkimassa tarvikkeita ja lisää ruokaa. Ei siinä kriisin iskiessä minkään rattaiden kanssa kipasta apteekissa.

Ajatuksissa asiat menee aina eri tavalla kuin todellisuudessa. Osaan kuitenkin uida, juosta, lyödä ja olen tee-se-itse ihme. Olen suojeleva, enkä pelkää likaantumista. Omaan myös erinomaisen suuntavaiston. Adrenaalia on vaikka muille jakaa, joten tulos voi olla mitä vain 😑

Veljeni perheen ja vanhempieni kanssa suunniteltaisiin mitä tehdään. Me päästään helposti kyllä sen verran syrjään asuinkeskuksista, että tuskin oltaisiin kovin suuressa vaarassa ainakaan alussa. 

Elelisin kotona kunnes ruoka ja lääkkeet loppuisivat ja sitten lähtisin oman käden kautta.

Ympäröisin itseni huonokuntoisilla ja ylipainoisilla ihmisillä. Olisi aina zombiensyöttejä varastossa pakomatkalla.

Etsisin söpön hampaattoman zombitytön ja alkasin styylaan. m35

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten sellainen tilanne, jossa aivottomat oliot olisivat niskanpäällä, pääsisi edes syntymään. Sellaiset olisi helposti nujerrettavissa ihmisen keksimillä koneilla ja aseilla.

Jos olisi kyse vaikka samasta kuin Walking Dead-sarjassa, eli jos kuolee aivan mihin vaan niin hetken päästä heräisi zombina. Eihän niistä zombeista silloin pääsisi eroon mitenkään ja turvallisesta paikastakin tulisi äkkiä turvaton jos joku sattuu kuolemaan johonkin sairaskohtaukseen yöllä ja alkaisi zombina mussuttamaan kavereita.

Up. Hauskoja tarinoita.