Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan eronnut vaan sen takia, että mies on ihan mölli?
22.04.2019 |
Esimerkkejä:
- parisuhteessa ristiriitojen ilmetessä vetäytyy kuoreensa ja mököttää niin pitkään, että kuvittelee ongelman ratkenneen
- on sanonut kerran rakastavansa ja luvannut, että ilmoittaa jos asiantila muuttuu joskus, ei siis tarvitse sanoa enää toiste
- ei kehu ikinä, kertoo kyllä kun asiat eivät miellytä
- ei tuo kukkia tai muista juhlapäivinä, kun ei itsekään huomionosoituksia kaipaa
ja niin edelleen.
Onko kukaan eronnut miehestä (tai yhtä hyvin naisesta tai muusta) pelkän emotionaalisen mölliyden takia? Kannattiko?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on mölli. Ja todellakin erittäin vakavasti harkitsen eroa.
Jos kumppanin käytös häiritsee, niin tuo on varteenotettava vaihtoehto.
Kumppanin mölliys voi olla kyllästymistä ja tyytymättömyyttä.
Näistä asioista ei sitten muuten kannata puhua kumppanin kanssa. Kuuluu muhia vittuuntunena ilkeiden ajatusten kanssa ja oikein kerätä sitä tyytymättömyyden tunnetta.
Luuletko, että mölli korvaansa letkauttaa puhumiselle? Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivastakin kumppanista voi tulla mölli ajan mittaan. En ole huomannut, etteikö niitä olisi myös pariskunnissa, joilla yhteistä taivalta on takana jo yli neljäkymmentä vuotta, mutta siinä kohtaa mölliys on ilmeisesti levinnyt jo kumpaankin eikä niin paljon enää haittaa, kuin jos se olisi vain toisella.
Kuulon ja muistin heikkeneminen edistää siinä kohtaa pariskuntien yhdessä pysymistä. Kelle dementikolle nyt tulisi edes mieleen avioero, kun mielessään on lapsonen ja kirmaa kotinurkilla Pohjois-Karjalassa (oikeasti Pohjois-Haagassa) kukkamekko tai polvihousut (yöpuku) päällä.
Minun möllissäni yhdistyivät kaikki viime päivien kiroukset: palelu, kuorsaus, mölliys ja alkoholismi. Hemmetin paljon helpompi jopa hengittää nyt, kun hän ei enää ole saman katon alla möllimässä. Ja teinit, joiden kanssa otin paljon yhteen (käytännössä yksinhuoltajana yli 10 v. ), eivät halua olla möllin kanssa tekemisissä enää, vaan olen heidän mielestään loistomutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on mölli. Ja todellakin erittäin vakavasti harkitsen eroa.
Jos kumppanin käytös häiritsee, niin tuo on varteenotettava vaihtoehto.
Kumppanin mölliys voi olla kyllästymistä ja tyytymättömyyttä.
Näistä asioista ei sitten muuten kannata puhua kumppanin kanssa. Kuuluu muhia vittuuntunena ilkeiden ajatusten kanssa ja oikein kerätä sitä tyytymättömyyden tunnetta.
Luuletko, että mölli korvaansa letkauttaa puhumiselle? Heh.
Niin, minä olen puhunut ongelmasta ainakin kymmenen vuotta ja tietysti muuten vaan aina. 3-4 viimeistä vuotta olen myös huutanut, itkenyt, anellut, kaikkea. Mölli vaimo hoksasi lopulta viime vuonna, että jokin taitaa mättää. Nyt se yrittää kirjoittamalla saada asiaansa selväksi, kun puhe ja keskustelu ei suju. Ei vaan etene oikein sekään harjoitustyö. Olen saanut kuulla, että jotain on tulossa, ja minä en ehkä tule siitä pitämään, mutta jonnin aikaa oon tässä roikuskellut sitten löysässä hirressä sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit möllin kanssa yhteen, jos käytös on ongelma?
Tämä. Itse suoritin karsinnan ennen yhteenmenoa. Onnistuin hyvin. Mieheni ei ole Mölli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit möllin kanssa yhteen, jos käytös on ongelma?
Koska vastoin yleistä käsitystä kukaan ei tiedä etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Mölliytyminen tapahtuu yleensä vasta sen jälkeen, kun suhde on vakiintunut.
Mitä tuo vakiintuminen tarkoittaa? Mennään naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen ja lapsiakin tehdään viimestään silloin?
Itse en ottaisi moisia riskejä.
Mikä on tärkeämpää kuin tutustua siihen omaan kumppaniin kunnolla?
Riittääkö viiden vuoden yhdessä asuminen siihen, että tutustuu? Näin tein minä. Lapsia hankittiin miehen ehdotuksesta kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen hän mölliytyi. Ei ilmeisesti jaksanut ollakaan isä muuta kuin teoriassa.
No riittikö sinun mielestä?
Ilmeisesti ei.
Saitko kaksoset vai kolmoset, koska kerroit miehen muuttuneen lapsien jälkeen.
Ensimmäisen lapsen syntymän kohdalla ei siis muutttunut. Oli edelleen huomaavainen, hyväntuulinen ja puhelias.
Alue: Aihe vapaa
Riittääkö viiden vuoden yhdessä asuminen siihen, että tutustuu? Näin tein minä. Lapsia hankittiin miehen ehdotuksesta kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen hän mölliytyi. Ei ilmeisesti jaksanut ollakaan isä muuta kuin teoriassa.