Lue keskustelun säännöt.
Juhlapyhät ovat painajaista suvun takia
22.04.2019 |
Äidilleni juhlapyhistä on tullut tosi tärkeitä, ja tärkeintä on se, että koko suku kokoontuu hänen luokseen hienolle juhla-aterialle. Mikä on oikein mukavaa suurimman osan ajasta, mutta joskus haluan tehdä muitakin asioita. Mutta jos teen niin enkä osallistu, niin hän tulee todella surulliseksi, pettyneeksi ja vihaiseksi ja syyllistää minua aivan valtavasti, niin että olo on todella kurja monta päivää.
Mitä ihmettä voin tehdä? Helpointa on kai vain mennä, mutta kun aina ei vain halua eikä jaksa. Haluaisin niin kovasti myös omaa elämää. Mutta häviän joka tapauksessa – joko luovun omista haluistani ja alistun, tai sitten en mene ja olo on monta päivää aivan kammottavan kurja tuon syyllistämisen takia.
Mitä ihmettä tehdä?
Kommentit (6)
Sukuaan ei voi valita, mutta sen toki voi, miten paljon sen kanssa nuhjaa. Aikuinen ihminen tekee ihan itse omat valintansa ja kantaa niiden seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä juhlapyhiä tämä koskee? Jos se kerran-pari vuodessa on niin ei kuulosta pahalta, mutta jos on kaikki vaput ja helatorstait mukana niin vähän kyllä ampuu yli.
No, lähes kaikkina juhlapäivinä tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Sukuaan ei voi valita, mutta sen toki voi, miten paljon sen kanssa nuhjaa. Aikuinen ihminen tekee ihan itse omat valintansa ja kantaa niiden seuraukset.
Yritänkin miettiä, onko mitään tapaa muuten kuin tehdä kuten halutaan tai aiheuttaa kaikille surua ja pettymystä ja kärsiä sitten siitä huonoa omaatuntoa.
Selität asiallisesti että tahdot omaa aikaa. Pidät siitä kiinni syyllistämisestä huolimatta.
Menisin iloisena tuollisiin hienoihin juhliin. Tietenkin.
Ei se äiti enää vanhuksena jaksa niitä järjestää ja ymmärrän, että nyt nauttii, kun saa kaikki rakkaansa lähelleen.
Hän varmaan nauttii siitä tunteesta jo viikkoja etukäteen, että sitten juhlapyhänä ollaan kaikki koolla.
On tietenkin haikeaa luopua lapsistaan, kun lähtevät maailmalle. Ei oo paljon pyydetty, että tulevat edes juhlapyhinä käymään (ja vielä valmiiseen pöytään)
Minusta ap:n sisaruksineen pitäisi jopa kysyä, tarvitseeko äitinsä apua juhlajärjestelyissä.
Lapseni srk:n kerhon "täti" sanoi, että hänen poikansa tulee perheineen joka sunnuntai hänen luokseen syömään. (Ei ollut kuin tuo ykis lapsi). Tuo saattaisi jo olla hieman liian sitovaa, kenties.
Mitä juhlapyhiä tämä koskee? Jos se kerran-pari vuodessa on niin ei kuulosta pahalta, mutta jos on kaikki vaput ja helatorstait mukana niin vähän kyllä ampuu yli.