Lue keskustelun säännöt.
Mielialalääkkeestä luopuminen?
22.04.2019 |
Olen vaikean elämäntilanteenmuutoksen jälkeen käyttänyt nyt noin kaksi vuotta 10 mg escitalopramia joka ikinen päivä. Olen pystynyt rakentamaan sen turvin elämän uudelleen, mutta en koe olevani yhtään onnellinen ja tuntuu, että elämä on pelkkää suorittamista.
Olen ajatellut kesälomani aikana luopua lääkkeestä. Kertokaa kokemuksianne, että kannattaako vai ei? Mulla mielialalääkkeen käytön syynä oli siis masennus,ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko, jotka kaikki johtuivat suuresta muutoksesta elämässäni.
Nyt niitä muutoksia ei ole näköpiirissä ja olen tottunut jo tähän uuteen tilanteeseen. En koe, että elämäni on ollut elämän arvoista vaan olen toiminut kuin robotti. Kukaan ei tiedä tästä, eikä sitä mistään ole voinut ulospäin huomata. Olen vain pystynyt olemaan kuin kaikki muutkin töissä.
Kommentit (12)
Psyykelääkkeista vieroittautuminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lopetus pitää tehdä todella hitaasti. Apuna voi käyttää vertaisryhmiä, joita kokoontuu ainakin Helsingissä ja Tampereella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse söin cipralexia ja sitten escitalopramia noin kuusi vuotta. Kesäajat söin puolikasta annosta. Lääkkeen sain sekä masennukseen, että PMS-oireisiin.
Olin lääkitykseen ihan tyytyväinen ja sain siitä apua, mutta lopulta alkoi tuntua, että se leikkasi tunne-elämää molemmista päistä. Viimeisenä kesänä loppupuolella otin puolikkaan vain joka toinen päivä. Sitten unohdin ja ne vain jäi. Sen jälkeen en ole turvautunut niihin, vaikka pian lopettamisen jälkeen elämääni kohtasi vakava kriisi.
Koen, että sen viisi-kuusi vuotta lääkkeistä oli apua. Lopettaminen ei ollut vaikeaa, elämäntilanteeni oli eri kuin lääkitylsen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vähennä annostusta asteittain lääkärin johdolla.
Minä puhuin aikanaan lääkäreille vuosia kestäneen lääkityksen purkamista, mutta suhtautuminen oli sitä, että minun pitää käyttää Venlafaxiinia lopun ikääni. Sittenpä sattui kohdalle lääkäri joka katkaisi hoitosuhteen, koska en halunnut kuntouttavaan työtoimintaan ja lopetinkin siitä suivaantuneena lääkityksen saman tien ja kertalaakista. Pari viikkoa oli aivan kuin krapula ja vapina oli sellainen ettei itse saanut edes röökiin tulta, mutta se kannatti.
(Ja turha tulla sanomaan että lääkitys paransi minut...)
Juuri samaa lääkettä söin minäkin kuin ap. Ja lopulta edessä olisi ollut kolmas annoksen nosto koska ahdistus puski lääkkeen läpi, mutta lääke myös vei ilon tunteet pois. Sain psykiatrilta tarkan aikataulun lopettamiseen. Parin viikon ajan oli olo kuin ruutitynnyrillä, pääosan ajasta olin lähellä raivonpurkausta mutta myös ilon tunteet ja libido heräsivät siitä unesta jossa ne olivat ssri:n käytön ajan olleet. Noiden viikkojen jälkeen olin erittäin iloinen lopettamisesta.
Juurikin se lopetus on hyvä tehä varovasti. Tyyliin puoli tablettia viikossa. Ettei tuu mitään itkukohtauksia ja kamalaa ahdistusta. Ja pitää perustella hyvin lääkärille. Itse jätin pois kun tuli väkivaltaisuutta ja luottoja liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kannattaako? en osaa vastata, mutta komppaan paria muuta ylempänä. Eli ei kannata lopettaa ihan rysäyksellä vaan aikataulutetusti. Esim. Lasku 10mg -> 7,5mg kaksi viikkoa, sitten lasku 7,5 -> 5mg toiset kaksi viikkoa jne. Lääkäriltä tosin saat tarkempaa neuvoa sopivaan nopeuteen annoslaskun kanssa (kuin täältä palstalta). Tsemppiä ap:lle jatkoon!
Laakari on johtava hyvantekija, yleensakin. Sitten kun olet lopettanut laakityksen, voit edelleen laakarin johdolla edeta eteenpain elamassa, lentokapteeniksi, suosituksi aidiksi, ihan joka paikkaan.
Ovet avataan sinulle. Oikein pariovet. Tervetuloa, tervetuloa.
Laakari tekee terveeksi. Tervetuloa.
Menikos se niin? Minulle niin muistaakseni opetettiin, vai olenko nyt ymmartanyt jotakin vaarin? Onko tassa asiassa sittenkin jokin vale vaikuttamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jmnjmnt kirjoitti:
Laakari on johtava hyvantekija, yleensakin. Sitten kun olet lopettanut laakityksen, voit edelleen laakarin johdolla edeta eteenpain elamassa, lentokapteeniksi, suosituksi aidiksi, ihan joka paikkaan.
Ovet avataan sinulle. Oikein pariovet. Tervetuloa, tervetuloa.
Laakari tekee terveeksi. Tervetuloa.
Menikos se niin? Minulle niin muistaakseni opetettiin, vai olenko nyt ymmartanyt jotakin vaarin? Onko tassa asiassa sittenkin jokin vale vaikuttamassa?
Ja kun yksi ovi on avoinna, se johtaa toiseen avoimeen. Jos ovi olisi kiinni, se olisi pahempi juttu?
Minä olen pärjännyt ihan hyvin, jouduin lopettamaan lääkkeeni kuin seinään pari kuukautta sitten. Muutin mieheni luo, ja silloin loppui kelan tuet. En siis saanut enää haettua kallista lääkettäni toimeentulotuella, kun sitä ei minulle enää myönnetä mieheni tulojen vuoksi. Minulla tulot taas pienet kun olen työttömänä ollut jo muutaman vuoden ja olen tällä hetkellä kouluttautumassa uudelleen. Hieman sapettaa se, että periaatteessa mieheni pitäisi minut elättää ja lääkkeetkin minulle ostaa. Mitä hän ei todellakaan tee enkä sellaiseen suostuisikaan. Meillä kuitenkin omat rahat molemmilla ja tulee aina olemaankin.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä lopeta kylmiltään! Koeta vaikka vuoden verran syödä 5mg/vrk: jo siitä saatat kokea viekkareita eli alkuun vaikkapa joka toinen päivä 5 ja joka toinen 10 mg. Tsemppiä, jos haluat eroon ilman friikkioireita, se on luultavasti hidas, parin vuoden, prosessi. Tsemppiä!
Niin ja äskeiseen lisätäkseni, minulla todettu 9-vuotiaana lievä masennus, 13-vuotiaana diagnoosi vaihtui keskivaikeaan masennukseen. 18-vuotiaana todettiin masennuksen lisäksi unettomuutta ja lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Lääkkeen lopetuksen jälkeen vieroitusoireina oli, etten nukkunut 72 tuntiin koska en saanut unta, ja oli oksettava olo. Muutaman kerran kävin pöntöllä yökkimässä. Jos meinaat lääkityksen lopettaa, tee se rauhallisesti porrastettuna jos vain mahdollista.
N22
Niin kenelläkään ei mitään neuvoa sitten tai kokemusta? ap.