Onko kovinkin yleinen sääntö kodeissa, että juustoa tai makkaraa ei saa syödä ilman leipää?
Ja mistä tällainen sääntö on peräisin?
Kommentit (11)
Ot: meidän lapsuudenkodissa ei saa(nut) syödä leikkelettä leivän päällä, jos lämpimänä ruokana oli jotain lihaa (ja aina toki on). Sitten jos söi pelkkää leipää (vaikka aamu- tai iltapalalla), sai ottaa leikkelettä.
Nykyään lihanvähentämisen aikana tuon nyt ymmärtääkin, mutta kasarilla tuo oli vain isäni piheyttä.
ei kun sehän meni kuule niin, että nyt ei ole meillä varaa laitaa molempai leivän päälle vana pitää tehdä tiukka valinta kumpaa laitetaan. kyllä minä juustoa usein valitsin. nyt sitten aikuisena olen pistänyt kodin perinnön mullin mallin ja syön voileipiä sellaisilla päällysteillä että pitää valita joko laihdtuskuuri tai verenpainelääkitys.
mitä tästä opimme? ois pitänyt kuunnella vanhempia!
Ihan voi syödä niin kuin haluaa. Tuuman pala salamipötköstä on herkkua töllön äärellä :)
Enemmän olen korostanut lapselle monipuolisuutta.
No jos muutkin söisivät niitä kuten minä, niin ei meillä riittäisi rahat ruokaan. Joten on sääntö, joka ei tietenkään koske minua.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tuollainen "sääntö". Koska jos lapsille antaa jonkun leikkelepaketin, niin se on tyhjä alta aikayksikön. Menee hirveästi rahaa (ei sillä, että tämä olisi meillä ykkössyy, mutta niin, ei haluta ostaa paria pakettia leikkelettä per päivä) ja lasten terveys kärsii siitä, että saavat valtavan määrän jalostetun lihan nitriittejä sun muita haitallisia aineita. Juustoviipaleet annan välillä leipiä tehdessäni, mutta ei sitäkään mässytetä muuten vaan välipalaksi em. syystä, tulee kalliiksi ja epäterveelliseksi.
Leipä meillä on aina täysjyvää ja lähes aina vehnätöntäkin, ennen kuin kukaan ehtii siitä länkyttää.
No, täysjyvä ei mitään terveellistä olekaan, juusto sen sijaan on hyvinkin ravintopitoista ja tarpeellista ihmisen elimistölle. Leikkelemakkarat jättäisin huoletta kauppaan.
Meillä on aina ollut tuollainen sääntö jja vielä sekin että leivälle laitetaan vain jompaakumpaa, ei molempia.
Tuo on lähtenyt ihan köyhästä lapsuudesta kun leivänpäällistä oli vain vellipäivänä. Muuloin leivän päällä oli vain voita.
Näin aikuisena sinkkuna voin syödä vaikka makkaraa mansikkahillolla jos haluan. Muistaakseni lapsuudenkodissa ruokapöydässä sai ottaa kaikkea mitä oli esillä, ei laskettu palasia. Välillä toki tuli kaapillakin jotain närpittyä mutta pääsääntöisesti ruoka-aikana syötiin.
No en kyllä anna juurikaan lasten syödä pelkästään jotain kalliita kinkkuja ja meetvursteja ja juustoja, niitä pitää riittää leivän päälle. Itse tai mies saatetaan joskus ottaa hiukopalaa jotain, mutta ei sentään paketillista kuten nuo pojat söis jos luvan antais. Leivän päälle se on tarkoitettu, pelkästään syötävät lihat on sitten asia erikseen, niitä syödään pääruualla yleensä lämpimänä.
Näitä on varmaan säännöstelty, jos niin paljon houkuttaa. Meillä ei ole mitään rajotuksia, mutta eipä juuri kulu
Ei päällisiä eikä juuri leipääkään
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä anna juurikaan lasten syödä pelkästään jotain kalliita kinkkuja ja meetvursteja ja juustoja, niitä pitää riittää leivän päälle. Itse tai mies saatetaan joskus ottaa hiukopalaa jotain, mutta ei sentään paketillista kuten nuo pojat söis jos luvan antais. Leivän päälle se on tarkoitettu, pelkästään syötävät lihat on sitten asia erikseen, niitä syödään pääruualla yleensä lämpimänä.
Ei ne nyt niin lalliita ole
No meillä on ainakin tuollainen "sääntö". Koska jos lapsille antaa jonkun leikkelepaketin, niin se on tyhjä alta aikayksikön. Menee hirveästi rahaa (ei sillä, että tämä olisi meillä ykkössyy, mutta niin, ei haluta ostaa paria pakettia leikkelettä per päivä) ja lasten terveys kärsii siitä, että saavat valtavan määrän jalostetun lihan nitriittejä sun muita haitallisia aineita. Juustoviipaleet annan välillä leipiä tehdessäni, mutta ei sitäkään mässytetä muuten vaan välipalaksi em. syystä, tulee kalliiksi ja epäterveelliseksi.
Leipä meillä on aina täysjyvää ja lähes aina vehnätöntäkin, ennen kuin kukaan ehtii siitä länkyttää.