En tiedä haluanko lasta ja se ahdistaa
Onpa kauheaa. Olen periaatteessa vapaaehtoisesti lapseton, tai tilanne on se, että en ole koskaan ajatellut, että EN IKINÄ halua lasta, vaan lähinnä että en vielä halua lasta/ehkä joskus haluan/luultavasti en halua. Siis sellaista vaiheilua.
Nyt 35 lähestyy mittarissa ja on alkanut ihan hirveästi ahdistaa koko lapsiasia. Että nyt just sitten pitäisi tietää haluaako vai ei. NYT pitäisi aloittaa yrittäminen, että ehtii vielä jne.
Mutta kun en tiedä. Ja se ahdistaa aivan hirveästi. Jos pystyisin päättämään jompaan kumpaan suuntaan ja pysymään päätöksessäni, se tuntuisi helpottavalta. Mutta kun tätä vaiheilua on kestänyt jo sen yli kymmenen vuotta, jonka olen ollut saman miehen kanssa. Hän suhtautuu lapsiin positiivisesti, mutta on sanonut, että päätös on minun, koska kyse on minun kehostani.
Kommentit (12)
Mikä siinä eniten mietityttää/pelottaa?
Jos ei ole selkeää mielipidettä, niin musta ainakin on parempi mahdollisesti katua sitä että ei hankkinut lapsia, kuin sitä että hankki.
No tee! Ilmeisesti haikailet perhe-elämän pariin niin tuota noin, mikä sua oikeastaa estää toteuttamasta haaveesi? Nykyään neuvolassa ja perhetyöntekijöiltä saa tarvittaessa kattavasti tukea&apua. Joissain paikoissa saatat saada näin alhaisen syntyvyyden aikoihin jopa täydellisen kädestä pitelemisen koko pikkulapsi ajan vieläpä verovaroin kustannettuna. Kyllä sen tietää milloin on sinut oman päätöksensä kanssa.
T. Sterin tehny enkä kadu
Ymmärrän ajatuksesi, koska en minäkään erityisesti lasta halunnut enkä ole itse lapsirakas, vaikka jostain kummallisesta syytä lapset tykäävät minusta...
Välillä ihan hävettää.
Tulin vain ykskaks raskaaksi ollessani 36-vuotias.
Joo, se oli ykskaks ja alkuun shokki, mutta hyvin olen selviytynyt äitinä, yksinhuoltajana ilman mitään muita tukia kuin ne, jotka tulevat automaattisesti.
Korostan automaattisuutta, ettei aleta taas huutaa kuinka pentutehtaillaan tukien saamiseksi.
Tsemppiä, ap, ajatustesi kanssa!♥♥♥
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä eniten mietityttää/pelottaa?
Jaksaminen, mielenterveys, onnellisuus... näen työssäni (asiakaspalvelutyö) tosi paljon onnettomilta ja uupuneilta näyttäviä perheitä, enkä halua itse tulla katkeroituneeksi (kuten esim. äitini, joka on aina sanonut toivovansa, että olisi "joutunut" tekemään lapsia).
Toisaalta pelkään, että ilman lapsia menetän jotakin tosi ainutlaatuista ja kaunista ja laitan elämäni ihan haaskuun kun keskityn vain itseeni, enkä ole valmis uhraamaan mitään siinä pelossa, että lapset "pilaavat elämäni"
ap
Hanki ny ihmeessä yksi kokeeksi. Voihan sen sitte palauttaa, jos ei olekaan sun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tutkija ?
En, tai siis koulutukseltani olen (FM), mutta en kysy tätä tutkimusmielessä vaan ihan omakohtaisista syistä. No, en tiedä, ehkä suhtaudun asiaan liian analyyttisesti.
ap
Anna elämän päättää, tulet äidiksi jos niin keho päättää. Voi todellakin kaduttaa jos et edes ole yrittänyt. Olet vielä nuori ja mahdollisuus edessä. Älä epäröi ja mieti liikaa vaan anna elämän kuljettaa. Voi olla, että muistelet tätä joskus hiekkalaatikolla ja hymähdät nykyisille ajatuksillesi. Onnea ja kaikkea hyvää ☺
Itsekkään en ole halunnut lapsia ennen kuin täytin 30v, Tunsin itseni vanhaksi synnyttäjäksi siihen aikaan.Nyt 3 lasta synnyttäneenä en vaihtaisi mitään pois ihania ovat jo nyt aikuisija.Tosin en tuntenut heitä kohtaan mitään kun vielä olivat kohdussa ehkä huono mielikuvitus minulla.Jokainen päättää itse mitä haluaa niin myös sinäkin .
Vierailija kirjoitti:
Anna elämän päättää, tulet äidiksi jos niin keho päättää. Voi todellakin kaduttaa jos et edes ole yrittänyt. Olet vielä nuori ja mahdollisuus edessä. Älä epäröi ja mieti liikaa vaan anna elämän kuljettaa. Voi olla, että muistelet tätä joskus hiekkalaatikolla ja hymähdät nykyisille ajatuksillesi. Onnea ja kaikkea hyvää ☺
Tämä on kyllä niin totta. Vitsit, kun tulin hyvällä mielelle kommentistasi :) Kun on taipumusta tuohon ylianalysointiin ja siihen, että yrittää etukäteen ratkaista nekin ongelmat, joita ei ole...
Haluaisin tietää, millaisia päätöksiä muut vastaavassa tilanteesa olevat ovat tehneet (ja millä perusteilla). Ja miten saitte vaiheilun ja asiasta ahdistumisen loppumaan.
ap