Löytyykö papiksi opiskelusta elämän tarkoitus?

Ei. Enemmän tarkoitusta on siinä, että menee esim joka päivä 10 vuoden ajan käymään saman puun juurella ja ihmetellä sen kasvua.

Ihmisten täytyy osata elää ihmisiksi ilman mitään valvojaa.

Sodat, ei niissä auta mikään. Ihmiset sotii uskontonsa puolesta. Onko järkeä?

No kai ihminen voi löytää oman elämänsä tarkoituksen vaikka mistä, jollekin se voi löytyä papiksi opiskelusta ja toiselle jostain ihan muusta.

Voipa löytyä, tai voi olla löytymättä.

Kirkolla on tietyt dogmit, joihin papin on sitouduttava, mutta melko väljässä lieassa tuntuvat kirkkoisät rivisielunpaimenia pitävän.

Fundamentalistiset aktiivieurakuntalaiset ovat voivat olla jyrkempiä.

Mikä saa kysymään asiaa täältä anonyymiltä keskustelupalstelta?

Ei, koska elämällä ei ole tarkoitusta.

no ei vaan rukoilemalla Jeesus sydämeen ja alkamalla seruaamaan uskossa Häntä

teologinen on uskonnollista humpuuqia, tietoa voit saada kuten wikipediasta mutten elämää ja uskoa

ja moni papiksi lukenut nainen on ruvennut lopulta liberaalilesboksi

Aihe on vapaa. Puhu mistä haluat, eikö?

Näin 20 normaalityön vuoden jälkeen omeno

Päättänyt alkaa opiskella, ja saanut jotain kokoonkin, teologian aineopinnot. Gradu olisi liian haastava työn ohessa.

Mielenkiinnon vuoksi kai, vaikka periaatteessa voisin uskonnonopettajatädin hommia hoitaa mistä sitä tietää mihn elämässä ajautuu.

Olo tuntuu ihan hyvältä, on motivaatiota, voimia ja uskonelämäkin saanut piristysruiskeen. Toki itsestä kaikki on kiinni tällä alalla.

Jagex kirjoitti:

Näin 20 normaalityön vuoden jälkeen omeno

Päättänyt alkaa opiskella, ja saanut jotain kokoonkin, teologian aineopinnot. Gradu olisi liian haastava työn ohessa.

Mielenkiinnon vuoksi kai, vaikka periaatteessa voisin uskonnonopettajatädin hommia hoitaa mistä sitä tietää mihn elämässä ajautuu.

Olo tuntuu ihan hyvältä, on motivaatiota, voimia ja uskonelämäkin saanut piristysruiskeen. Toki itsestä kaikki on kiinni tällä alalla.

sorry vaan mutta uskonnopen duunia melkein mahdotonta saada, niin vähän on virkoja, ja pitää olla oikeat sivuaineet ainakin psykologia ja ehkä jopa vi-tun filosofiapaska + pegadogiset opinnot lisäksi 1 vuosi

et tuu pääsemään uskonnonopeksi enää, jos joku saa viran ne ottaa jonkun 24 vuotiaan hikipingon jolla on kaikki palikat kohdallaa ja palkkaavat 40 vuodeksi kerralla

Andymccoys kirjoitti:

Jagex kirjoitti:

Näin 20 normaalityön vuoden jälkeen omeno

Päättänyt alkaa opiskella, ja saanut jotain kokoonkin, teologian aineopinnot. Gradu olisi liian haastava työn ohessa.

Mielenkiinnon vuoksi kai, vaikka periaatteessa voisin uskonnonopettajatädin hommia hoitaa mistä sitä tietää mihn elämässä ajautuu.

Olo tuntuu ihan hyvältä, on motivaatiota, voimia ja uskonelämäkin saanut piristysruiskeen. Toki itsestä kaikki on kiinni tällä alalla.

sorry vaan mutta uskonnopen duunia melkein mahdotonta saada, niin vähän on virkoja, ja pitää olla oikeat sivuaineet ainakin psykologia ja ehkä jopa vi-tun filosofiapaska + pegadogiset opinnot lisäksi 1 vuosi

et tuu pääsemään uskonnonopeksi enää, jos joku saa viran ne ottaa jonkun 24 vuotiaan hikipingon jolla on kaikki palikat kohdallaa ja palkkaavat 40 vuodeksi kerralla

Sinänsä pääosin oikeaa asiaa, mutta olen kyllä tarkasti ehtinyt lukea opettajan virkojen vaatimuksia ja tiedän tasan tarkkaan missä mennään. Filosofia ja psykologia lukiossa (huom) tietysti ovat useimmiten opetettavia aineita, ja jonkun näistä on oltava pääainekin. Viimeisestä lauseesta olen vähän eri mieltä, jostain syrjemmästä voi hyvin löytyä sijaisuus ja sitä kautta virkakin. Tosin täytyy sanoa että tämä on plan b tai c. Kun tuo työn vaihtaminen ei ihan päällimmäisenä ole mielessä. Voin ryhtyä ihan pyhäkoulutädiksikin kahvipalkalla:)

Aye papi.

Opiskele enemmin filosofiaa, vaikka se ei välttämättä takaa isoja tuloja, mutta tekee elämästä paremmin ymmärrettävän.

Vierailija kirjoitti:

Opiskele enemmin filosofiaa, vaikka se ei välttämättä takaa isoja tuloja, mutta tekee elämästä paremmin ymmärrettävän.

Hassua miten kaikki tässä ketjussa on eri mieltä minun kanssa. Olen opiskellut filosofiaa yliopiston päätutkinnon verran (olen ihan ns. Oikeissa töissä😁) ja lukenut vapaaehtoisesti toisen mokoman päälle, mutta teologian koen erittäin täydentävänä ja fiksuna aineena. Kun on niitä vastauksiakin välillä eikä vain kysymyksiä. Tosin ehkä teologi vois ajatella filosofiasta samoin.

Andymccoys kirjoitti:

Jagex kirjoitti:

Näin 20 normaalityön vuoden jälkeen omeno

Päättänyt alkaa opiskella, ja saanut jotain kokoonkin, teologian aineopinnot. Gradu olisi liian haastava työn ohessa.

Mielenkiinnon vuoksi kai, vaikka periaatteessa voisin uskonnonopettajatädin hommia hoitaa mistä sitä tietää mihn elämässä ajautuu.

Olo tuntuu ihan hyvältä, on motivaatiota, voimia ja uskonelämäkin saanut piristysruiskeen. Toki itsestä kaikki on kiinni tällä alalla.

sorry vaan mutta uskonnopen duunia melkein mahdotonta saada, niin vähän on virkoja, ja pitää olla oikeat sivuaineet ainakin psykologia ja ehkä jopa vi-tun filosofiapaska + pegadogiset opinnot lisäksi 1 vuosi

et tuu pääsemään uskonnonopeksi enää, jos joku saa viran ne ottaa jonkun 24 vuotiaan hikipingon jolla on kaikki palikat kohdallaa ja palkkaavat 40 vuodeksi kerralla

Uskonnon opettajaksi voi päästä myös sitä kautta että yliopistossa on lukenut pääaineena historiaa ja sivuaineena suorittanut tietyt teologian ja kasvatustieteiden opinnot. Yksi vanha opiskelukaverini teki mm. niin eikä hän ole mitenkään erityisen uskovainen tai uskonnollinen, mutta uskonnon opettamisesta saa jotain lisätunteja vaikka peruskoulun yläasteella.

Jagex kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele enemmin filosofiaa, vaikka se ei välttämättä takaa isoja tuloja, mutta tekee elämästä paremmin ymmärrettävän.

Hassua miten kaikki tässä ketjussa on eri mieltä minun kanssa. Olen opiskellut filosofiaa yliopiston päätutkinnon verran (olen ihan ns. Oikeissa töissä😁) ja lukenut vapaaehtoisesti toisen mokoman päälle, mutta teologian koen erittäin täydentävänä ja fiksuna aineena. Kun on niitä vastauksiakin välillä eikä vain kysymyksiä. Tosin ehkä teologi vois ajatella filosofiasta samoin.

Jos kaipaat vastauksia, niin suosittelen sinulle antiikin kreikkalaista Epikurosta. Voit aloittaa yksinkertaisesta omaksumalla tetrafarmakosin eli neliosaisen lääkkeen:

"Afobon ho theos.

Anhypopton ho thanatos.

To agathon euktēton.

To deinon euekkarterēton."

"Jumalaa ei tarvitse pelätä.

Kuolemasta ei tarvitse olla huolissaan.

Hyvä on helposti saavutettavissa.

Paha on helposti kestettävissä."

Epikuros ei siis kiellä jumalten olemassaoloa, mutta katsoi niiden olevan täydellisiä, autuaita ja ikuisia olentoja, jotka eivät tunne mitään vaivoja eivätkä vaivaa ihmisiä millään tavalla. Jumalat eivät ole kiinnostuneita mistään oman autuutensa ulkopuolisesta. Niinpä luonnonilmöihin kuten salamointiiin on löydettävissä tieteellinen selitys ilman että niitä tarvitsisi selittää jumalten avulla ja  maailmankaikkeus toimii omien luonnonlakiensa mukaisesti.

Lisälukemistoksi suosittelen roomalaisen Lucretiuksen suomennettua runoteosta "Maailmankaikeudesta" (De rerum natura), joka julkaistiin noin 50 eaa.

Tetrafarmakos kirjoitti:

Jagex kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele enemmin filosofiaa, vaikka se ei välttämättä takaa isoja tuloja, mutta tekee elämästä paremmin ymmärrettävän.

Hassua miten kaikki tässä ketjussa on eri mieltä minun kanssa. Olen opiskellut filosofiaa yliopiston päätutkinnon verran (olen ihan ns. Oikeissa töissä😁) ja lukenut vapaaehtoisesti toisen mokoman päälle, mutta teologian koen erittäin täydentävänä ja fiksuna aineena. Kun on niitä vastauksiakin välillä eikä vain kysymyksiä. Tosin ehkä teologi vois ajatella filosofiasta samoin.

Jos kaipaat vastauksia, niin suosittelen sinulle antiikin kreikkalaista Epikurosta. Voit aloittaa yksinkertaisesta omaksumalla tetrafarmakosin eli neliosaisen lääkkeen:

"Afobon ho theos.

Anhypopton ho thanatos.

To agathon euktēton.

To deinon euekkarterēton."

"Jumalaa ei tarvitse pelätä.

Kuolemasta ei tarvitse olla huolissaan.

Hyvä on helposti saavutettavissa.

Paha on helposti kestettävissä."

Epikuros ei siis kiellä jumalten olemassaoloa, mutta katsoi niiden olevan täydellisiä, autuaita ja ikuisia olentoja, jotka eivät tunne mitään vaivoja eivätkä vaivaa ihmisiä millään tavalla. Jumalat eivät ole kiinnostuneita mistään oman autuutensa ulkopuolisesta. Niinpä luonnonilmöihin kuten salamointiiin on löydettävissä tieteellinen selitys ilman että niitä tarvitsisi selittää jumalten avulla ja  maailmankaikkeus toimii omien luonnonlakiensa mukaisesti.

Lisälukemistoksi suosittelen roomalaisen Lucretiuksen suomennettua runoteosta "Maailmankaikeudesta" (De rerum natura), joka julkaistiin noin 50 eaa.

Epikuroksen kootut fragmentit löytyvät kirjahyllystäni. Täytyy myöntää että lyhyydestään huolimatta ne ovat vaikuttavia. Siis ihan englanniksi, toistaiseksi muinaiskreikan osaamiseni on aika vaatimatonta mutta ihan oikeasti yritän sitä teologian kautta opiskella. Lucretiusta olen joskus yrittänyt lukea mutten oikein ymmärrä tuota runomittaa. Todella rasittavaa lukea.

kirkon papiksi opiskelu on syntiä ja Babyloniaa

paavi yhdistää pian kaikki kirkkokunnat yhdeksi antikristuksen liitoksi

new york babylon tuhoutuu is-lamin toimesta ydinaseilla

naispapit ja kirkkoehtoollinen sekä lapsikaste onb syntiä ja babyloniaa

Ankerberg alfa tvssä kertoo asioista, jotka antaa elämälle tarkoituksen.