Mitä tänne voi kirjoittaa, ettei joku huuda: "PROVO, JÄIT KIINNI"?
Vaikka avaus olisi ihan oikeasta elämästä. Mitä nämä provohuutelijat itselleen tästä saavat? Eikö kuvitteellisestakin tilanteesta voi keskustella? Jollekin tämä kuvitteellinen tilanne voi olla täyttä totta.
Kommentit (7)
Niin ihmismieli toimii. Kun on oppinut tunnistamaan provoja, niin alkaa nähdä niitä provon merkkejä muuallakin.
Toisekseen: ylpeys. Halutaan tehdä tiettäväksi, että minuahan ei juksata!
Joskus epäilen jotain juttua provoksi, mutta jos en ole kuitenkaan aivan varma, saatan vastata siihen niin kuin se olisi totta ja myös kertoa provoepäilykseni. En näe mitään syytä esittää, että uskon jonkin jutun täydellisesti, jos en usko. Mutta en myöskään väitä mitään provoksi niin kuin muka tietäisin asian, koska harvoin voin sitä mitenkään oikeasti tietää.
Uskiksista/kotirouvista/maalaisista (yleensä kaikki kolme täyttyy) monet tavallisen elämän tapahtumat kuulostavat epäuskottavilta
Kuvitteellisesta tilanteesta voi kyllä keskustella, mutta on typerää esittää keksitty tilanne täysin totena. Miksei voi kirjoittaa, että "jos tapahtuisi näin ja näin, mitä tekisit"? Miksi pitää kirjoittaa, että "näin ja näin tapahtui, mitä ihmettä minä nyt teen" jos mitään ei oikeasti tapahtunut?