Lue keskustelun säännöt.
Rankempi kutsumuksellinen työ, vai helpompi ja henkisesti vähemmän kuormittava?
16.04.2019 |
Kumpi pidemmällä aikavälillä "oikea" ratkaisu. Rankempi vie vapaa-aikaa vähän enemmän, mutta sen lisäksi, että työ tuntuu itselle erittäin merkitykselliseltä, se on myös paremmin palkattu. Työ vie voimia ja palautuminen vie pidempään. Nyt olisi tarjolla myös ns. helpompi työ, jonka sijainti on lähempänä ja siksi vapaa-aikaa on enemmän, lisäksi työnkuva on kevyempi eikä henkisesti niin raskas.
Vaikea valinta. Pelkään, että valitsen väärin. Kumman sä ottaisit?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ottaisin helpomman. Henkisesti kuormittava työ syö tosiaan myös lähes kaiken vapaa-ajan. Merkitystä voi olla muussakin kuin palkkatyössä, helpon työn oheen voi tehdä vaikka vapaaehtoisena merkityksellisiä juttuja.
Ottaisin ensimmäisen, jos arvioit ettei kuormitus kasva liian kovaksi.
Kiitos ajatuksista.... järki käskisi kyllä ottaa helpomman, mutta sitten taas toisaalta... Onneks on vielä hetki aikaa miettiä, ei ole helppo ratkaisu.
ap
Riippuu siitä mikä se helpompi työ olisi, olisiko se yhtään merkityksellinen. Luultavasti valitsisin sen rankemman paremman palkan ja juurikni kutsumuksellisuuden takia. Ihminen viettää tavallisesti joka tapauksessa suurimman osan ajastaan töissä, joten on parempi että työ tuntuu merkitykselliseltä. Silloin sen kuormittavuudenkin jaksaa paremmin, kunhan kuormittavuus pysyy kohtuudessa. Helposta työstäkään ei pitkään iloa (oma kokemus), jos se ei merkitse mitään. Ainakin itse kaipaan vähän haasteita, en vain helppoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nuori ja haluat haasteita on eri juttu kuin yli 40v.On vaikea nössöhommista siirtyä myöhemmin vaativampiin kuin toisin päin.
Ottaisin sen paremman työn, ehdottomasti. Jos se joskus alkaa kuormittamaan liikaa, voisin etsiä helpompaa tilalle. Siitä paremmasta liksasta kannattaa laittaa sitten säästöön :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä vähän aikaa sitten olisin ehkä kallistunut helpompaan vaihtoehtoon, mutta nyt oman juttuni selkiydyttyä sanoisin että ehdottomasti kutsumuksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu iästä ja työvuosista. Itse vaihdoin ns. 'aivot narikkaan' - töihin siinä vaiheessa kun olin tehnyt yli kaksikymmentä vuotta työtä, joka välillä seurasi yksityiselämäänkin. Tuntuu niin oudolta ja helpottavalta kun ei ole vastuuta muusta, kuin siitä, että teet työsi ajoissa ja hyvin. Nyt ehkä jaksan elättää itseni siihen asti kunnes kuolen. ( Eläkkeellehän ei ilmeisesti pääse...)
Minä en ole sinä, mutta olen itse valinnut kutsumuksen. En ole katunut hetkeäkään. Työ on kuormittavaa, mutta en luopuisi siitä vieläkään, vaikka olen tehnyt sitä jo useita vuosia. Mutta tässä voi olla ihmisten välillä eroja. Minusta tuntuu, että minulla on osin niin tummasävyinen sielu, että minun on saatava olla tekemisissä elämän varjoisten puolien kanssa, että voin tuntea toteuttavani itseäni. En kestäisi hetkeäkään, jos pitäisi askaroida esimerkiksi rahaan liittyvän työn parissa.
Ottaisin helpomman.