Laihdutan paastoamalla

Mulla sama ongelma, pystyn paastoamaan pitkiäkin aikoja, mutta kun syön niin syön aivan liikaa ja liian usein(eli koko ajan). En osaa olla napostelematta, joten on helpompaa olla syömättä iltapäivään asti ja sitten kun aloitan syömisen niin lopetan sen vasta kun menen nukkumaan.

Olen normaalipainoinen, mutta yhtään lisäkiloa ei tarvitsisi tulla.

Olis hienoa keksiä joku keino, millä sen mättämisen voi katkaista. Kaikkea meditaatiosta muuhun suggestioon ja järkipuheeseen oon kuunnellut mut ei oo muuttanut mitään. Kai joillain ei sitten vaan toimi ne keinot vaikka miten olis motivoitunut. Sama tilanne mitä sulla kun kerran alkaa syömään niin se napostelu loppuu vasta kun alkaa nukkumaan.

Mä haluan nämä ekstrat pois ja ottaa päähän miten ne on päässyt kertymään.

Ärsyttää miten ruoka voi olla niin hyvää eikä tule mitään tervettä kylläisyyden kokemusta. Vain se räjähtänyt kun ei vaan enää yksinkertaisesti mahdu. Mut sekin menee aina ohi.

Mä olen samanlainen, ainoa ongelma, että nykyään en ole pitkään aikaan pystynyt paastoon. En saa nukuttua paaston aikana ja sisältä jotenkin särkee, vaikea selittää, joten siitä ei tule mitään ja nyt olenkin lihonut lyhyen ajan sisällä 20 kiloa.

Ahmimalla mä ainakin halusin vaan vahingoittaa itseäni ja vahvistaa pahaa oloani, uskoin olevani tunnesyöppö. Kun sain hirveällä työllä laihdutettua itseni, niin aloin mättämään kaikkea epäterveellistä moskaa, koska en mielestäni ansainnut olla hoikka ja nätti. Se oli siis itsetuhoista käytöstä, vei aikaa ennen kuin tajusin tämän kuvion. Tunnesyöppöys on mun mielestä väärä termi (ainakin mun kohdalla), pitäisi puhua itsetuhosyömisestä. 

Haluaisin paastota mutta en pysty. Tuli lääkärinkin kielto. Pyörtyilen liian helposti ja olen itkuinen ja ärtynyt. Harmittaa.

Mä syön, koska en pysty hillitsemään itseäni. Ruoka ja herkut on liian hyviä. Ehkä mulla on vaan niin tylsä elämä, et saan liikaa tyydytystä ruuasta.

Olen paljon onnellisempikin laihempana, todistettu moneen otteeseen. Siksi mietinkin, et mikä aivovamma mulla on, kun syön itseni aina surulliseksi ja pahoinvoivaksi. Ja tätä kestänyt yli 20 vuotta. Millään en ole saanut ajatusmaailmaani muuttumaan. En lopetettua mättämistä tai hyväksymään ja rakastamaan itseäni lihavana.

Moni luulee olevansa "tunnesyöppö", mutta kyllä se syöminen johtuu näläntunteesta, joka taas johtuu hiilihydraattiaddiktiosta. Hiilarit saavat verensokerit menemään ylösalas ja se vaikuttaa mielialaan ja näläntunteeseenkin, koska insuliinitaso on jatkuvasti koholla. Ketoruokavalio on ratkaisu yhdessä pätkäpaaston kanssa.

Täyttä roskaa 7. Seiskalla taas pätemisen tarve ja kuten jo mainitsin ei tarvitse tulla viisastelemaan. Luuletko ettei tuotakin moni ole kokeillut ja jos syöt ILMAN NÄLKÄÄ niin mitä helvettiä selität näläntunteesta? Jos ei syö hiilareita niin miten tuo sun logiikka taipuu?

Olen tunnesyöjä ja tuhoan itseäni. Laihduttaessani itseni kauniiksi ja laihaksi tuhoan kaiken vaivan ahmimalla itseni taas karmeaksi lössöksi. Tämä on tapahtunut jo niin monta kertaa. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita eikä mikään pysäytä tätä ketjua. Ei ole varaa psykoterapiaan.

Mulla aivan sama, mutta syön kaikkiin tunteisiin. Kaikista typerintä tässä on se, että saan kaikenmaailman oireita ja inhoan ja häpeän itseäni lihavana, mutta en saa mitenkään syötyä normaalisti ettei paino nousisi laihdutuksen jälkeen. Onneksi en kuitenkaan koskaan liho nopeasti takaisin, mutta lihon kuitenkin.

Vuosia yrittänyt saada itseäni syömään normaalisti. On tehty henkilökohtainen ruokasuunnitelma, kokeillut kaikkia dieettejä jutasta haylie pomroyhin, yrittänyt olla olematta dieetillä ja sitä kautta saada normalisoitua syöminen, yrittänyt hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen. Olen jopa syönyt pelkkiä herkkuja, kun moni sanoo kyllästyvänsä johonkin, kun syö tarpeeksi usein. Olen ollut sokerittomalla, maidottomalla ja jauhottomalla ruokavaliolla. MIKÄÄN ei ole koskaan poistanut herkkuhimoa ja sitä, että odotan päivää milloin saan taas aukaista sipsipussin. Paasto on ainoa millä pystyn pitämään painon jokseenkin kurissa.

Mä en tykkää katsoa syömisiäni sen enempää kuin että karsin kaikkein prosessoiduimman p*skan, mutta lihon todella hitaasti ja laihdun noin kuukauden paastolla viisikin kiloa. Ylipainoinen BMI:n mukaan en ole ikinä ehtinyt olla, painavimmillaan 69 kg. Mulle paasto on paljon helpompi keino kuin harrastaa päivästä toiseen liikuntaa ja ryhtyä kyttäämään sitä, mitä lautasella on. Paaston aikana syön yhä lähes mitä tahansa mutta vain vähäisesti. Koen, että oma ruoantarpeeni ja tukala olo syömättömyydestä käy todella kovaksi, jos liikun, mutta kotona ollessa voin mennä koko päivän parilla pikku annoksella. Lukiossa pyöräilin 20 km/päivä, illalla kotiin tullessa vedin koko jääkaapin tyhjäksi ja nukahdin. Olin silloin lihavimmillani ihan ulkoisestikin.

Laihtuu sitä paastoamallakin. Pidemmän päälle vaan eritäin epäterveellistä. Jos on vain vähän pudotettaavaa niin pieni paasto tekee vaan hyvää.