Nuorena pitäisi nauttia elämästä

Vierailija kirjoitti:

Monenmoista kokenut kirjoitti:

Opiskeluaikana rahat oli tiukassa, vaikka nostin lainat täysimääräisenä. Silloin ei matkusteltu, mutta kyllä rahat aina bileisiin riitti. Kun valmistuin työttömäksi, ei ollut rahaa, mutta oli aikaa. Aikaa olla mökillä, tehdä ja juoda kotiviiniä, lämmittää saunaa ja olla vesillä.

Kun pääsin töihin, rahatilanne parani huomattavasti. Viikonloppuisin oli varaa käydä baareissa, vaikka piti maksaa opintolainaa ja asp:tä. Silti oli varaa tehdä pari pikkumatkaa Euroopassa. Ehdinpä pitää palkatontakin ja opiskella ulkomailla.

Paljon siis ehti ennen vakiintumista. vähän yli kolmekymppisenä. Eikä eläminen siiihenkään loppunut.  Mikä teitä estää?

Se että työ imee kaikki mehut. Ei jaksa mitään vapaa-ajallakaan kuin olla vaan.

Ihmisten jaksamisessa on paljon eroja. Minäkin istuin välillä avovaimon kanssa kotona sohvalla rauhoittumassa viikonloppuisin. Toisaalta minulla oli kavereita, jotka jaksoivat opiskella, bilettää, käydä töissä, urheilla ja soittaa bändissä samaan aikaan.

Ne ei paljon sohvalla telkkaria katselleet. Samaiset jaksavat edellen luoda uraa, vaikka niillä on useampia lapsia. Nukkuukohan ne ollenkaan? Itse saisin samasta burn-outin viikossa.

Monenmoista kokenut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monenmoista kokenut kirjoitti:

Opiskeluaikana rahat oli tiukassa, vaikka nostin lainat täysimääräisenä. Silloin ei matkusteltu, mutta kyllä rahat aina bileisiin riitti. Kun valmistuin työttömäksi, ei ollut rahaa, mutta oli aikaa. Aikaa olla mökillä, tehdä ja juoda kotiviiniä, lämmittää saunaa ja olla vesillä.

Kun pääsin töihin, rahatilanne parani huomattavasti. Viikonloppuisin oli varaa käydä baareissa, vaikka piti maksaa opintolainaa ja asp:tä. Silti oli varaa tehdä pari pikkumatkaa Euroopassa. Ehdinpä pitää palkatontakin ja opiskella ulkomailla.

Paljon siis ehti ennen vakiintumista. vähän yli kolmekymppisenä. Eikä eläminen siiihenkään loppunut.  Mikä teitä estää?

Se että työ imee kaikki mehut. Ei jaksa mitään vapaa-ajallakaan kuin olla vaan.

Ihmisten jaksamisessa on paljon eroja. Minäkin istuin välillä avovaimon kanssa kotona sohvalla rauhoittumassa viikonloppuisin. Toisaalta minulla oli kavereita, jotka jaksoivat opiskella, bilettää, käydä töissä, urheilla ja soittaa bändissä samaan aikaan.

Ne ei paljon sohvalla telkkaria katselleet. Samaiset jaksavat edellen luoda uraa, vaikka niillä on useampia lapsia. Nukkuukohan ne ollenkaan? Itse saisin samasta burn-outin viikossa.

Jep tuon minäkin olen huomannut, että osa ihmisistä on paljon menevämpiä ja energisempiä kuin minä. Minulle tosiaan ääri-introverttina jo työn vaatima sosiaalisuus kuormittaa rajusti. Lisäksi se itse ajattelutyö jotenkin puristaa ihan loppuun henkisesti, vaikka olenkin hyvä siinä. En oikein kestä työpäivien jälkeen mitään ärsykkeitä, telkkarin seuraaminenkin on joskus liikaa.

Elämästä nauttiminen on niin subjektiivista. Kaikki nauttivat tavallaan.

Jotkut nauttivat siitä intohimoisessa työssään aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Toiset bilettää.

Toiset perustaa perheen.

Toiset seikkailee maailmalla.

Toiset hankkii paljon ystäviä.

Ym. Ja em. sekaisin.

Minusta elämästä nauttiminen on sitä kun en murehdi menneitä eikä ahdistu tulevasta. Yrittää elää joka päivä niin kuin se olisi lahja.

No siinäs irtisanoudut ja etsit toisen keinon hankkia rahaa. Jos muutkin pystyy mikset sinäkin? Siitä vaan neuvoja etsimään.

Joo välillä tuntuu, että menee nuoruus hukkaan. Käyn lukiota, ei ole mitään harrastuksia, vapaa-aika menee läksyihin ja siihen, että makaan loppuillan kotona. Keskiarvo on yli yhdeksän, mutta niitä harvoja kavereita näen vain ehkä pari kertaa kuukaudessa. Samaan aikaan muut samanikäiset hyppää kaupungilla ja bileissä yms. Panostan koulun niin paljon, että en jaksa tehdä muuta...

Vierailija kirjoitti:

Niukin naukin varaa ruokaan. Joka pv 7-17 töissä ja opiskelut kesken. Kaverit jäi toiselle puolelle Suomea, samoin perhe. Oikeastaan käyn vain töissä ja menen kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä uudestaan. 

-N21

Mihin sulla oikein menee kaikki rahat jos olet vakituisesti 10 tuntia päivässä töissä ja "niukin naukin varaa ruokaan"?

Itse en koskaan ole ollut sellainen, joka viihtyy missään baareissa. Elän varmaan tylsää elämää monen mielestä, mutta tämä sopii minulle. Vanhempani eivät myöskään pysty minua auttamaan ja opintolainaa otan vaan tarvittaessa, joten elämäni on jo pakostakin aika tiukkaa. Toisaalta en voisi koskaan tuhlata vanhempieni varoja mihinkään turhaan ja jos jotain antavat niin se menee tarkoitukseen. Uskon, että viettäisin samanlaista elämää rikkaanakin. Mieluiten käyttäisin enemmän rahaa harrastuksiin ja ulkomaille tahtoisin joskus kunnolla päästä. Muuten en ole sellainen ihminen, joka tykkää "haaskata"  rahaa ja baareihin minua tuskin enää saa.

Harva osaa nuorena oikeasti nauttia elämästä, kun on kiire "nauttia siitä" samalla kaavalla kuin muutkin eli bilettäen.