Naapuri raivoaa lapselleen niin, että huuto kuuluu asuntooni
Raivoaminen tapahtuu päiväsaikaan ja kestää korkeintaan viitisentoista minuuttia kerrallaan, joten melu itsessään ei varsinaisesti haittaa. Jotenkin tuntuu vaan älyttömän ahdistavalta ajatus siitä, että tuon järkyttävän huudon kohteena on useimmiten pieni lapsi. Emme ole edes seinänaapureita, mutta raivoaminen kuuluu parhaimmillaan heidän asunnostaan rappukäytävän halki, minun asuntoni läpi huoneeseen, jossa olen suljetun oven takana. Vertailuksi voin sanoa, että seinänaapurini vauvan itku, tai toisen seinänaapurini koiran haukkuminen kuuluvat tänne melko vaimeina, mutta tuo vastapäisen asunnon huuto kuuluu niin, että tuntuu siltä, kuin joku raivoaisi seinän takana. Rappukäytävään ääni kuuluu sitäkin paremmin.
Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta surettaa ja ahdistaa lapsen puolesta. Tänään huudon aiheina ovat olleet syöminen ("sä v* istut siinä pöydässä tasan niin kauan että oot syöny kaiken, tottele!!!") sekä ilmeisesti jonkinlainen leluongelma ("sä itse halusit ne stn* lelut, nyt et v* mussuta!!").
Tekisittekö itse asialle jotain, jos olisitte minun tilanteessani?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka huonolta tuo jo yksittäistapauksenakin kuulostaa, niin en ehkä ihan vielä toimisi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos tuo olisi ihan jatkuvaa ja jatkunut pitkän aikaa. Kaikilla meillä on huonoja hetkiä, mutta jos tosissaan alkaa vaikuttamaan siltä, että toistuu hyvin usein, niin kyllä puuttuisin vaikka lasulla, että joku kävisi vähän tarkistamassa, että mikä äitiä vaivaa ja kuinka lapsi voi tuollaisessa ympäristössä.
Aloitukseni taisi olla vähän epäselvä, pahoittelut siitä. Ihan päivittäistä tämä ei siis ole, mutta huutoa kuuluu parhaimmillaan useita kertoja viikossa, joskus harvemmin voi olla viikonkin ajan hiljaista.
Meillä alakerran muslimiperheen isä karjuu perheelleen joka päivä niin kovaa, että hänellä lähtee välillä ääni! Aloittaa aamusta, päivisin eivät ole kotona, mutta iltapäivästä melu jatkuu 22 asti. Lyömisen ääniä ei ole kuulunut. Vaikea tehdä valitus, kun ovat öisin hiljaa. Aion kyllä soittaa heti poliisille, jos näen/kuulen väkivaltaa. Itsellä tässä menee kohta terveys tähän meteliin.
Meillä on välillä samanlaista naapurissa, mutta enimmäkseen se on se lapsi joka huutaa joten ymmärrän että äidillä on jo pinna mennyt. Tuntuu että joka kerta kun tuo noiden lapsi "kommunikoi" se on määkimistä ja huutoa.
Soittaisin lastensuojeluun, jos tuo on jatkuvaa. Ei tuollainen jatkuva kielenkäyttö kuulu lastenkasvatukseen, ei lapsille saa puhua ja huutaa noin, se on henkistä väkivaltaa. Meillä alakerrassa on YIT-säätiön asunto, siellä oli puoli vuotta vastaavanlainen sakki ja rumaa kielenkäyttöä aamusta iltaan, seinänaapuri teki lasun, itsekin jo siinä vaiheessa harkitsin. Niillä kävi kotitarkastus ja lapset otettiin huostaan, kertoman mukaan oli sitten jotain muutakin siellä pielessä kuin se kielenkäyttö. Ei ne pelkän huutamisen vuoksi ota ketään huostaan, mutta ehkä sinun naapuriperhe saa muuta apua jaksamiseen, ainakin toivotaan niin tai lapset saavat apua, jos siellä on kaikki ihan päin hel...iä.
Ei lapsille tarvitse kiroilla ja huutaa joka päivä kuin palosireeni.
Vaikka huonolta tuo jo yksittäistapauksenakin kuulostaa, niin en ehkä ihan vielä toimisi. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos tuo olisi ihan jatkuvaa ja jatkunut pitkän aikaa. Kaikilla meillä on huonoja hetkiä, mutta jos tosissaan alkaa vaikuttamaan siltä, että toistuu hyvin usein, niin kyllä puuttuisin vaikka lasulla, että joku kävisi vähän tarkistamassa, että mikä äitiä vaivaa ja kuinka lapsi voi tuollaisessa ympäristössä.