Lue keskustelun säännöt.
Tällainen juttu
13.04.2019 |
En osaa ikinä asettua aloilleni. Minulla oli uudessa kodissa sata kertaa parempi olo kuin edellisessä, kunnes joku keksi että tehdäänpä ryhmä paikkaan x. Ja koen, että ennen tuntemattomat naapurit ovat nyt liian tuttuja.
Minulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta asua omakotitalossa keskellä ei mitään. Toisaalta en tiedä uskaltaisinko edes ostaa taloa keskeltä ei mitään. Mites sen sitten aikanaan myy, jos siltä tuntuu.
En kadu talokauppaa, koska ei minulla ollut valinnanvaraa, mutta en myöskään kestänyt enää entisessä paikassa.
Kuitenkin haluan jatkuvasti jotain uutta. Kun olisi varaa ostaa tontti ja valmistalo. Mutta kun nyt se ei ole mahdollista.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaikki hyvin nykyisessä kodissa. Mutta kun minulle ei ikinä riitä mikään. Nyt kun minulla on naapureita, en haluaisi heitä lähelle. Sitten jos asuisin oikeasti korvessa... Muistan kun vierailin erään eksän lapsuudenkodissa, OIKEASTI täysin keskellä ei mitään. Se totaalihiljaisuus oli kyllä ahdistava. Ehkä minulla on takaraivossa sellainen pelko, että jos tarvitsee apua, siis on hätätilanne, mutta ympärillä on vain kolkko hiljaisuus ja jotain metsää tai peltoa. Mites sinne saat avun.