Miksi uskotaan, että varhaiskasvatus on investointi?

Todellisuudessa sitä mukaa, mitä päivähoito ja nyttemmin niin sanottu varhaiskasvatus on lisääntynyt prosentuaalisesti alle kouluikäisillä lapsilla, myös yhteiskunnasta syrjäytyminen ja opiskelun tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen on lisääntynyt. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen läpikäyneiden osallistumisaste on siis heikompi kuin ennen, silloin kun lapset hoidettiin pääosin kotona.

Asiat eivät tietenkään ole vertailukelpoisia sellaisenaan, sillä yhteiskunta ja työmarkkinat ovat samaan aikaan muuttuneet paljon. Kuitenkin jos nyt verrattaisiin niitä lapsia, jotka hoidetaan pidempään kotona, kuten esimerkiksi lestadiolaisalueilla hoidetaan, ja niitä lapsia, jotka tyrkätään varhain julkisesti rahoitettuun päivähoitoon, ero on varmasti selvä. Vääristymää tuovat eri etnisestä tai kulttuurisesta taustasta tulevien perheiden kotona hoidetut lapset.

Onko varhaiskasvatus oikeasti edes vaikuttavaa, onko peruskoulujärjestelmämme ja toinen aste todella vaikuttava, ovatko tukitoimet vaikuttavia? Mistä syntyy niin voimakas ohjelmallinen usko järjestelmiin, joilla ei ole todellisia näyttöjä onnistumisesta?

Päinvastoin näyttää siltä, että mitä enemmän ohjataan, tuetaan ja panostetaan, sitä vähemmän näkyy onnistumista. Toki tuki ja erityistoimet voivat tuntua sen kohteesta tervetulleilta ja tukevilta, mutta kun katsotaan, mitä viivan alle jää, niin ei taida jäädä paljon. Taloudellisesti tarkasteltuna siis järjestelmä ei ole kovin vaikuttava. Julkisesti tuettu varhaiskasvatus on pääosin vaikuttavaa vain silloin, jos perheessä on monia ongelmia, joilta lapsi pääsee hetkeksi turvaan julkisen varhaiskasvatuksen piiriin – muutoin ei.