Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terapian vaikuttavuus
13.04.2019 |
Onko kukaan ikinä oikeasti parantunut terapiassa ”rumuuden kokemuksesta”, tai tiedättekö jonkun jolla terapia olisi auttanut tähän? Joihinkin mt-ongelmiin ja sairauksiin liittyy voimakas rumuuden ja arvottomuuden kokemus ja itseinhoa, mutta entäpä siinä tapauksessa jos ihminen on todella oikeasti ruma? Pelkään, että tuhlaan rahojani ja molempien, terapeutin ja minun, aikaani. Olisko kannattavampaa vaan yrittää käyttää rahat asioihin joilla voisi olla vaikutusta ulkoisiin ongelmiin? Vai onko mahdollista, että tulen vielä kokemaan terapiassa jonkun suuren oivalluksen ja oma rumuteni ja fyysiset poikkeavuuteni lakkaavat häiritsemästä minua? En oikein usko, että rumuuden kokemukset johtuu aina masennuksesta, vaan masennuskin voi johtua rumuudesta, jos ihminen on jossin täysin kauneusihanteiden tuolla puolen.
Kommentit (6)
Kaikki ihmiset ole tosi kauniita, mutta elävät silti ihan tavallista elämää. Miksi pidät itseäsi rumana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ole tosi kauniita, mutta elävät silti ihan tavallista elämää. Miksi pidät itseäsi rumana?
En halua mennä yksityiskohtiin, mutta ruma naama ja epäsuhtainen vartalo. En pysty keksimään yhtään hyvää puolta ulkonäöstäni. Koska niitä ei ole.
Jotkut ihmiset ovat ulkoisesti rumia, ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa.
Lihava voi laihduttaa.
Huonon ihon voi hoitaa hyväksi, vaikka ihotautilääkärin ja kosmetologin avustuksella.
Hampaita voi hoidattaa jonkin verran, mutta jos on rumat hampaat, niin hammaslääkärikään ei ihmeisiin pysty. Tai no, pystyy, mutta lopputulos on todella feikki, eli ruma.
Jos hiukset ovat tyyliin "kaksi hiusta edessä, kolme takana", niin ei niistä saa ranteen paksuista ponnaria ja alaselkään yltäviä vaikka kuinka terveellisesti söisi ja mussuttaisi lisäravinteita. Geeneilleen ei mitään voi.
Voi opetella kävelemään ryhdikkäänä ja hymyilemään, eikä mieti koko ajan "mulla on ruma nenä, mulla on ruma nenä, voi ei mulla on ruma nenä".
Kyllähän terapeutille raha kelpaa, mutta jotta saisit asioihin muutosta, sinun pitää itse osata tehdä asioille jotain ja muuttaa suhtautumistasi ja ajattelutapaasi. Se tapahtuu terapiaistuntojen ulkopuolella.
En minäkään mikään kauneuskuningatar ole, mutta en kyllä mikään ulkonäkökeskeinenkään. Minusta aito on kauniimpaa kuin feikki. En siis kävisi valkaisuttamassa hampaitani sinertävän hohtaviksi, tai laittaisi silikoneja, tai operoisi nenääni. Siedän itseäni tällaisena ja tiedän että moni on minua kauniimpi ulkoisesti. Minä sitten yritän olla kaunis sisäisesti, ja ehkä se on syynä siihen miksi minusta pidetään. Muut ovat avoimia ja antavat minulle mahdollisuuden, ja minä käytän mahdollisuuden olemalla heille ystävällinen.
Mun nähdäkseni paras kauneushoito ihmiselle on ollut se kun löytyy se oma, itselle tärkeä asia jota tehdä elämässä, tai tärkeysjärjestys selkiytyy muuten.
Puunaaminen ja laittaminen auttaa, mutta se oma paikka maailmassa auttaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat ulkoisesti rumia, ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa.
Lihava voi laihduttaa.
Huonon ihon voi hoitaa hyväksi, vaikka ihotautilääkärin ja kosmetologin avustuksella.
Hampaita voi hoidattaa jonkin verran, mutta jos on rumat hampaat, niin hammaslääkärikään ei ihmeisiin pysty. Tai no, pystyy, mutta lopputulos on todella feikki, eli ruma.
Jos hiukset ovat tyyliin "kaksi hiusta edessä, kolme takana", niin ei niistä saa ranteen paksuista ponnaria ja alaselkään yltäviä vaikka kuinka terveellisesti söisi ja mussuttaisi lisäravinteita. Geeneilleen ei mitään voi.
Voi opetella kävelemään ryhdikkäänä ja hymyilemään, eikä mieti koko ajan "mulla on ruma nenä, mulla on ruma nenä, voi ei mulla on ruma nenä".
Kyllähän terapeutille raha kelpaa, mutta jotta saisit asioihin muutosta, sinun pitää itse osata tehdä asioille jotain ja muuttaa suhtautumistasi ja ajattelutapaasi. Se tapahtuu terapiaistuntojen ulkopuolella.
En minäkään mikään kauneuskuningatar ole, mutta en kyllä mikään ulkonäkökeskeinenkään. Minusta aito on kauniimpaa kuin feikki. En siis kävisi valkaisuttamassa hampaitani sinertävän hohtaviksi, tai laittaisi silikoneja, tai operoisi nenääni. Siedän itseäni tällaisena ja tiedän että moni on minua kauniimpi ulkoisesti. Minä sitten yritän olla kaunis sisäisesti, ja ehkä se on syynä siihen miksi minusta pidetään. Muut ovat avoimia ja antavat minulle mahdollisuuden, ja minä käytän mahdollisuuden olemalla heille ystävällinen.
”Kyllähän terapeutille raha kelpaa, mutta jotta saisit asioihin muutosta, sinun pitää itse osata tehdä asioille jotain ja muuttaa suhtautumistasi ja ajattelutapaasi. Se tapahtuu terapiaistuntojen ulkopuolella.”
Miten tämä siis käytännössä tapahtuu? Alan vaan sinnikkäästi ajatella että ei haittaa yhtään että olen helvetin ruma?
Alue: Aihe vapaa
Ei kommentteja eli ei ole tiettävästi ollut hyötyä kenellekään? Täytyy varmaan alkaa säästää rahansa plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin.