Yhteistyö ja lapset exän kanssa eron jälkeen?

Kaikki täällä on ydinperheitä?

Rajat oli samat kuin ydinperheessä siihen asti, kun exä löysi uuden. Siitä alkoi jatkuva valitus, että nyt pitää toimia näin, että lapset ei koe olevansa eriarvoisia. Totesin, että meillä on meidän kodin säännöt, teillä teidän kodin, mummolassa yhdet säännöt lisää ja koulussakin on omansa.

Ei tietenkään voi puuttua toisen asioihin. Miksi olisimme eronneet, jos olisimme kaikesta samaa mieltä?

Minä pidätän oikeudet kasvattaa lapseni parhaimmalla näkemälläni tavalla. Ja koska eksä on itsenäinen ihminen, on hänellä samat oikeudet.

Meillä on sujunut hyvin. Monesta muusta asiasta ollaan erimielisiä ja oltiin avioliitossakin, mutta lastenkasvatuksesta ja rajoista ollaan oltu aina samaa mieltä. Meillä on siis ihan yhteiset säännöt ja rajat, käydään myös ihan jatkuvaa keskustelua lasten asioista. Lapsille me näyttäydytään yhtenä rintamana, vaikka ei olla yhtä aikaa läsnä. Me todella jaetaan vanhemmuus edelleen. "Raportoidaan" poikkeamat, pidetään toinen kartalla. Puuttua ei tarvi toisen juttuihin, kun on luottamus tässä asiassa täysin.

Tiedän, että tämä on poikkeuksellisia ja moni eronnut pitää tätä tapaa "vääränä" ja huonona, exästä pitää kuulemma ottaa irtiotto, ei ole normaalia olla hyvässä väleissä. Saa kuulla, että miksi erositte, jos kerran tulette toimeen jne. Ja kun tähän lisää myös sen, että minä tykkään exän nyxästä ja me voimme vaikka istua iltaa nelistään, minä ja puolisoni sekä exä ja puolisonsa, niin sehän on jo ihan sairasta. Exää pitää vihata, samoin sen nyxää eikä toimeen saa tulla.

Aika samoilla säännöillä alkuun mentiin molempien kotona, lasten kasvaessa alkoi tulla eroja, isojakin, mutta minkäs sille tekee, jos toisesta alkaa tulla ns kovapäinen.

Jouduin vetämään aika tiukat rajat siitä, miten ex puuttuu lasten olemiseen ja tekemisiin minun luonani. Sieltä tuli yksityiskohtaisia ohjeita kuinka toimii, paljonko kirjaa luetaan päivässä jne. Laitoin viestin, että teen kotonani asiat omalla tavallani, ja hänellä ei ole enää päätäntävaltaa siihen miten asiat täällä hoidetaan.

Tämä tietysti edellyttäen että kummassakin paikassa on sentään jotenkin asialliset säännöt. 

Jos nyt jotain voi vinkata niin kannattais sopia kaikesta olennaisesta lastenvalvojan luona heti eron jälkeen. Meillä sovittiin että kumpikin vastaa elatuksesta, ja käytännössä se on tarkoittanut että toinen ei vastaa mistään ja toinen kaikesta. Käräjille ollaan menossa, koska etävanhempi ei osallistu juuri osallistu lasten hankintoihin ja kokee ettei myöskään tarvitse osallistua. Ei siis maksa elareita tällä hetkellä.

Ei kannata olettaa että MIKÄÄN toimisi yhtään, niin älyttömiä juttuja on ollut eron jälkeen. Tyyliin lapsi ei saanut liikkua kahden kodin väliä tavaroineen itsenäisesti, mun vanhemmat ei saaneet mennä hakemaan lasta exän luota ovelta, ainut vaihtoehto oli että minä tulen töistä ja haen sekä lapsen että tavarat. Välimatkaa ei ole paljoa. 

Ap, mikä saa sinut kysymään, onko toisella mitään sananvaltaa eron jälkeen? Mikä moisen oikeuden antaisi?