Lue keskustelun säännöt.
Vauva tuli, ystävät meni?
10.04.2019 |
En tiedä mistä lähtisin asiaa purkamaan.
Olen noin 4kk ikäisen vauvan äiti. Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta aika moni näistä "ystävistä" hävisi, kun tulin raskaaksi. Vain muutama ystäväni jaksoi kysellä vointiani, käydä luonani, auttaa pienissä arjen jutuissa.
Minulla on vuorotyötä tekevä mies, joten esimerkiksi välillä raskausaikana olen tarvinnut kyytiä vaikkapa kauppaa. Muuten mies auttaa aina vauvan kanssa, kun vain voi. Lisäksi tekee kaikki kotityöt ja ruuat. Välillä toki minäkin :)
Nykyään kukaan ystävä ei tarjoudu auttamaan tai tule edes kahville :( keskenään käyvät kyllä esimerkiksi konserteissa, kahviloissa ja milloin missäkin.
Viimeisimpänä tämä: he ovat vuokranneet mökin tämän kuun viimeiselle viikonlopulle pe-su ajalle.
Kun sain tietää tästä, kysyin, että eikö minua ole kutsuttu. Kaverini sanoi, että toki, mutta vauvan pitää jäädä kotiin.
Mieheni on tuon viikonlopun töissä, eikä saanut sitä enää vapaaksi. Ehdotin kuitenkin vielä, että ottaisin vauvan mukaan, koska ei se siellä paljon häiritse. Tämä sopi viidestä kaverista kahdelle, kolme muuta(joista yhden kanssa jakaisin huoneen) olivat nostaneet metakan. Eivät halua kuunnella vauvajuttuja, kuunnella itkua tai varoa jatkuvasti etteivät murjo vauvaa.
Tuntuu, että nämä kolme ovat muutenkin vauvaani vastaan. Eivät ole halunneet minua vauvan kanssa teehuoneelle tai taidenäyttelyyn, eivät kysele vauvasta tai minun voinnistani, eivät ole sanoneet mitään vauvasta. Jossain kohtaa kyllä kuulin toiselta kaverilta, että nämä kolme ovat kyllästyneet siihen, että aina pitäisi mennä minun aikataulujen mukaan ja olla meillä (en vielä jokin aika sitten halunnut viedä vauvaa pitkäksi aikaa julkisiin tiloihin) ja 80% ajasta vauva on kuitenkin mukana. En ymmärrä mitä se häiritsee, hänhän nukkuu melko paljon..
Surettaa, sillä en osannut odottaa totaalista hylkäämistä ja näin kovaa pudotusta.
Haluaisin kyllä mökille, mutta tuskinpa onnistuu.
Kommentit (36)
Jospa luet tuon oman tekstisi ensin ulkopuolisen silmin niin tietäisit vastauksen itsekin. En minäkään jaksaisi ystävyyttä, jossa toista pitäisi koko ajan kuskata johonkin ja auttaa ja siivota ja passata ja kysellä voimisia. Ja sitten, kun halutaan viettää tyttöjen iltaa (a.k.a ryypätä) ja ehkä vaikka kuunnella musiikkia yömyöhään ja nukkua aamulla pidempään, niin ei kukaan tuohon yhtälöön mitään vauvaa halua mukaan. Palaa taas ystäväporukkaan mukaan, kun pystyt olemaan ilman vauvaa, jos sinut siis vielä silloin huolitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun elämäsi muuttui, näiden ystäviesi elämä ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Jospa luet tuon oman tekstisi ensin ulkopuolisen silmin niin tietäisit vastauksen itsekin. En minäkään jaksaisi ystävyyttä, jossa toista pitäisi koko ajan kuskata johonkin ja auttaa ja siivota ja passata ja kysellä voimisia. Ja sitten, kun halutaan viettää tyttöjen iltaa (a.k.a ryypätä) ja ehkä vaikka kuunnella musiikkia yömyöhään ja nukkua aamulla pidempään, niin ei kukaan tuohon yhtälöön mitään vauvaa halua mukaan. Palaa taas ystäväporukkaan mukaan, kun pystyt olemaan ilman vauvaa, jos sinut siis vielä silloin huolitaan.
Tämä. Lisäksi kannattaa varmaan hakeutua johonkin äitiryhmään josta saat vertaistukea samanlaiseen elämäntilanteeseen.
Miksi muuten mies hoitaa teillä kaiken?🤔🤔
Vierailija kirjoitti:
Jospa luet tuon oman tekstisi ensin ulkopuolisen silmin niin tietäisit vastauksen itsekin. En minäkään jaksaisi ystävyyttä, jossa toista pitäisi koko ajan kuskata johonkin ja auttaa ja siivota ja passata ja kysellä voimisia. Ja sitten, kun halutaan viettää tyttöjen iltaa (a.k.a ryypätä) ja ehkä vaikka kuunnella musiikkia yömyöhään ja nukkua aamulla pidempään, niin ei kukaan tuohon yhtälöön mitään vauvaa halua mukaan. Palaa taas ystäväporukkaan mukaan, kun pystyt olemaan ilman vauvaa, jos sinut siis vielä silloin huolitaan.
Joo. Ja kun AP ei sairastunut tappavaan syöpään, hän ei saattohoida kuoleman kielissä olevaa äitiään, hän ei istu pyörätuolissa, vaan hän sai LAPSEN - mikä on ihan maailman luonnollisin asia, ja joka on tapahtunut miljoonille ja miljoonille ihmisille tässäkin maassa ennen AP:ta. Voisi olla minun 1980-1990-luvun taitteessa neljä lasta saaneelle äidille aika vieras ajatus, että hänestä olisi äidiksi tulon myötä pitänyt tulla joku kaveripiirin passattava, jota kuljetellaan ja jonka vointia kysellään. Ylipäänsä kummallinen ajatus, että kaveripiirin ainoa äiti olisi joku hauras raukka, jota muiden tulisi erityisellä tavalla huomioida ja paapoa omien elämiensä ohella.
Lähtökohtaisesti ajattelen myös niin, että edes ystävillä ei ole minkäänlaista auttamisvelvollisuutta kenenkään muun itse hankituissa elämäntilanteissa. Jos sinä olet tehnyt lapsia tilanteeseen, jossa voimavarasi ovat heikot (?) ja puoliso tekee vuorotyötä, niin se on ollut sinun valinta. Ei niiden kavereiden.
Surullista miten itsekäältä kuullostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen hemmoteltu kakara, joka ei ole sisäistänyt, mitä tarkoittaa se, että saa vauvan. Silloin luovutaan koko omasta ja samalla myös entisestä elämästä.
Millainen ihminen tarvitsee apua raskausaikana? Kaverit eivät varmaan pidä yhteyttä, koska olet olettanut, että he auttavat. Eivät kaverit ole mitään apukoneita. Todella poispilattu kuva tulee ap:sta. Siinähän totuttelee siihen, mitä tarkoittaa, että on saanut lapsen.
Aloitus alkoi hyvin, mutta siinä kohtaan kun ehdotuksena oli ottaa vauva mukaan likkojen ryyppyreissulle, tipuin. T. 6 kk vauvan äiti, jolla on yhä aivot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyydet solmitaan yleensä tiettyyn elämäntilanteeseen ja vaiheeseen. Teidän ystävyyden motiivit ei enää täyty. Sinä sait lapset ja nyt sinun pitää solmia niitä suhteita, jotka sopii nykyiseen elämäntilanteesi.
Miten itsekeskeinen voi ihminen olla? "En nyt tiedä miten lähtisin tätä purkamaan"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinä olet auttanut ystäviäsi arjen pienissä jutuissa, kysellyt kuulumisia? Ettet odota liikaa toisilta palveluksia? Ystävyys on vastavuoroisuutta. Nauti vauvastasi, pikkuvauva-aika on niin nopeasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten käyn päiväsaikaan mökillä kahvilla.
Kaipaan välillä muidenkin ihmisten seuraa.
Kiitos vastauksista
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen hemmoteltu kakara, joka ei ole sisäistänyt, mitä tarkoittaa se, että saa vauvan. Silloin luovutaan koko omasta ja samalla myös entisestä elämästä.
Millainen ihminen tarvitsee apua raskausaikana? Kaverit eivät varmaan pidä yhteyttä, koska olet olettanut, että he auttavat. Eivät kaverit ole mitään apukoneita. Todella poispilattu kuva tulee ap:sta. Siinähän totuttelee siihen, mitä tarkoittaa, että on saanut lapsen.
No ei nyt ihan näinkään. Elämästä ei todellakaan tarvitse luopua vauvan myötä, ne on vain sovitettava yhteen. Onnistuu helposti mikäli vauvalla on kaksi vanhempaa. Toinen kotona vauvan seurana, toinen menoissaan missä lie.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet auttanut ystäviäsi arjen pienissä jutuissa, kysellyt kuulumisia? Ettet odota liikaa toisilta palveluksia? Ystävyys on vastavuoroisuutta. Nauti vauvastasi, pikkuvauva-aika on niin nopeasti ohi.
Olen paria näistä ystävistä auttanut masennuskauden aikana. Autoin siivoamaan ja kuuntelin. Yhden kanssa kävin terapiassa mukana, ensimmäisellä kerralla.
Olen myös lainannut rahaa tarvitsevalle, meillä on suht hyvät tulot.
Ehkäpä lapsi on myöhemmin tervetullut juttuihin mukaan, kun kasvaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa luet tuon oman tekstisi ensin ulkopuolisen silmin niin tietäisit vastauksen itsekin. En minäkään jaksaisi ystävyyttä, jossa toista pitäisi koko ajan kuskata johonkin ja auttaa ja siivota ja passata ja kysellä voimisia. Ja sitten, kun halutaan viettää tyttöjen iltaa (a.k.a ryypätä) ja ehkä vaikka kuunnella musiikkia yömyöhään ja nukkua aamulla pidempään, niin ei kukaan tuohon yhtälöön mitään vauvaa halua mukaan. Palaa taas ystäväporukkaan mukaan, kun pystyt olemaan ilman vauvaa, jos sinut siis vielä silloin huolitaan.
Joo. Ja kun AP ei sairastunut tappavaan syöpään, hän ei saattohoida kuoleman kielissä olevaa äitiään, hän ei istu pyörätuolissa, vaan hän sai LAPSEN - mikä on ihan maailman luonnollisin asia, ja joka on tapahtunut miljoonille ja miljoonille ihmisille tässäkin maassa ennen AP:ta. Voisi olla minun 1980-1990-luvun taitteessa neljä lasta saaneelle äidille aika vieras ajatus, että hänestä olisi äidiksi tulon myötä pitänyt tulla joku kaveripiirin passattava, jota kuljetellaan ja jonka vointia kysellään. Ylipäänsä kummallinen ajatus, että kaveripiirin ainoa äiti olisi joku hauras raukka, jota muiden tulisi erityisellä tavalla huomioida ja paapoa omien elämiensä ohella.
Lähtökohtaisesti ajattelen myös niin, että edes ystävillä ei ole minkäänlaista auttamisvelvollisuutta kenenkään muun itse hankituissa elämäntilanteissa. Jos sinä olet tehnyt lapsia tilanteeseen, jossa voimavarasi ovat heikot (?) ja puoliso tekee vuorotyötä, niin se on ollut sinun valinta. Ei niiden kavereiden.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että ystävät ovat nykyisin vain jotain tyyppejä, joiden seurassa ryypätä tai mennä jonnekin, jotta ei tarvitse mennä yksin. Vain vahvat ja aktiiviset voivat pitää ystäviä, koska ystävien pitäminen on nykyisin vaativaa. Sinun pitää olla sinkku, varakas ja joustava. Heikkous, ongelmat tai vaikeudet eivät enää ystävyyssuhteisiin sovi.
Vain hyvin yksinpärjäävällä voi olla nykyisin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet auttanut ystäviäsi arjen pienissä jutuissa, kysellyt kuulumisia? Ettet odota liikaa toisilta palveluksia? Ystävyys on vastavuoroisuutta. Nauti vauvastasi, pikkuvauva-aika on niin nopeasti ohi.
Olen paria näistä ystävistä auttanut masennuskauden aikana. Autoin siivoamaan ja kuuntelin. Yhden kanssa kävin terapiassa mukana, ensimmäisellä kerralla.
Olen myös lainannut rahaa tarvitsevalle, meillä on suht hyvät tulot.
Ehkäpä lapsi on myöhemmin tervetullut juttuihin mukaan, kun kasvaa.Ap.
Yritä ymmärtää, että kelpaat vain ja ainoastaan kuin olet antava osapuoli. Jos lapsestasi kasvaa rikas ja kuuluisa hänenkin seuransa saattaa alkaa kiinnostamaan, muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet auttanut ystäviäsi arjen pienissä jutuissa, kysellyt kuulumisia? Ettet odota liikaa toisilta palveluksia? Ystävyys on vastavuoroisuutta. Nauti vauvastasi, pikkuvauva-aika on niin nopeasti ohi.
Olen paria näistä ystävistä auttanut masennuskauden aikana. Autoin siivoamaan ja kuuntelin. Yhden kanssa kävin terapiassa mukana, ensimmäisellä kerralla.
Olen myös lainannut rahaa tarvitsevalle, meillä on suht hyvät tulot.
Ehkäpä lapsi on myöhemmin tervetullut juttuihin mukaan, kun kasvaa.Ap.
Että sellasta mahdollisuutta et ajattele ollenkaan, että jättäisit lapsen kokonaan kotiin, etkä ottaisi aikuisten "juttuihin mukaan".
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen hemmoteltu kakara, joka ei ole sisäistänyt, mitä tarkoittaa se, että saa vauvan. Silloin luovutaan koko omasta ja samalla myös entisestä elämästä.
Millainen ihminen tarvitsee apua raskausaikana? Kaverit eivät varmaan pidä yhteyttä, koska olet olettanut, että he auttavat. Eivät kaverit ole mitään apukoneita. Todella poispilattu kuva tulee ap:sta. Siinähän totuttelee siihen, mitä tarkoittaa, että on saanut lapsen.
Juuri näin, etkai sinä nyt vaan kuvittele, että kelpaisit mukaan heikolla hetkellä? Ystävät haluavat ympärille vain hyväksikäytettäviä ihmisiä ja sinä vauvan äitinä olet kaikkea muuta. Kukaan ei pidä sinuun yhteyttä, ettei vaan vahingossakaan tarvitsisi sinua auttaa missään.
Tämän on pakko olla trolli, onhan?
Voit miettiä, miten vauva muka muuttaa tyttöjen mökkireissua, kun kaverit haluavat vetää hirveät perseet, saunoa tuntitolkulla tai tehdä yhdessä vaativaa ruokaa nautiskellen sitä sitten antaumuksella. Niin, ja nukkua seuraavana aamuna pitkään.