Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen pääsykokeiden oikeudenmukaisuudesta
10.04.2019 |
Olen pirun varaton nuorimies, joka lukee jo toista vuotta yliopiston pääsykokeisiin, koska edellinen vuosi ei mennyt aivan nappiin, mutta kyllä se hyvin meni. Ei vain riittänyt. Minua ei niinkään vaivaa se, että minun täytyy pääsykokeisiin lukea, vaan se, että minulla ei ole varaa jättäytyä lukulomalle. Se on kermap*rseiden (anteeksi, mutta kun ottaa aivoon epäoikeudenmukaisuus) helppo sanoa, kun pappa betalar kotona asumisen vaikka kolme vuotta, että saa lukea ihan rauhassa, mutta entäpä minunlaiseni, jolle ei kukaan tarjoa edes halpaa asumusta lukemisen ajaksi (puhun siis vanhemmistani). Valmistautumiseni kokeisiin kärsii huomattavasti siitä, että ravaan kokoajan töissä ja sitten pitäisi jostain maagisesti taikoa itselleen vielä jaksamista ja energiaa loppupäiväksi lukemiseen. Työvoimapoliittisesti ei ole hyväksyttävää jäädä työttömäksi kokeisiin valmistumisen ajaksi. Saisipa edes jonkinlaista opintotukea tai opintolainaa, mutta kun ei. Sitten vielä nämä joille kaikki on kultalusikalla annettu tulevat vätisemään, että olisit nähnyt enemmän vaivaa, aivan kuin he olisivat nähneet. Ai jeesus, että ottaa aivoon. Kiukuttaa ja voisin melkein ruveta itkemään, mutta koetan nyt tyytyä pelkästään kiehumaan. Ehkä tästä raivosta saan jotain energiaa tähän lukurumban viemiseksi eteenpäin. Toivottavasti tänä vuonna lohkeaa.
Minusta ei tule koskaan köyhiä alaspäin katsovaa korkeakoulutettua, eikä veroista napisevaa hyvätuloista. Korkeakoulutettu ja hyvätuloinen minusta kuitenkin toivottavasti vielä tulee. Kiitos ja anteeksi, menen jatkamaan.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla taas on keskivaikea lukihäiriö ja luen parhaillaan lääkiksen pääsykokeisiin - toinen hakukerta edessä, nyt ainakin simuloitujen harjoituskokeiden tulosten perusteella todennäköisesti pääsen sisään.
En ihan hirveästi luottaisi mihinkään simulointeihin. Minullakin meni niissä hyvin, ja niiden perusteella olisi pitänyt päästä heittämällä sisään. En päässyt, pisteet jäi todella kauaksi siitä, mitä simuloinneissa sain.
Valmennuskursseissa on se huono puoli, että niiden yleistyessä on keskivertoa vaikeampaa päästä mihinkään. Jos kaikki saavat lähes täydet pisteet pääsykokeissa, on pudotuspeli todella rankka. Puolen pisteen heitto ja voit pudota jonon alimmaiseksi. Loppujen lopuksi siis kilpailu menee siihen, että pääsykokeissa eivät menesty edes ne, jotka käyvät kaiken maailman valmennuskursseja. Heistä vain murto-osa pääsee sisälle. Siksi nämä simulointikokeet antavat niin väärän kuvan oikeista kokeista, koska pistees skaalataan paljon isomman joukon kesken. 72/72 ei ole ihan helppo suoritus eikä 36/72 ole myöskään kovin helppo suoritus, mikä vaaditaan kuitenkin, mikäli mielii päästä kilpailemaan varasijasta. Sisäänpääsyraja lienee jossain 40-45/72 välillä riippuen vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla henkisesti sairaita vanhempia joillakin. Me ollaan kustannettu jokaiselle valmennuskurssi, maksettu takuuvuokra ekaan opiskeluasuntoon ja annettu kassillinen ruokaa mukaan kotikäynneillä. Hyvin ovat päässeet alkuun ja valmistuneet. Vanhemmilla hyvä mieli ja hyvät välit nuorten perheisiin ja nyt aikaa itselle.
Sinänsä vaikea arvioida tähän paljoakaan, koska
1. oppiminen on henkilökohtaista - toiset oppivat nopeammin, oppimistyylit ovat erilaisia, ylipäätään toiset tarvitsevat asian omaksumiseen enemmän aikaa... ei se heistä tyhmiä tee.
2. ei tullut ilmi, mihin olet hakemassa
3. ei tullut ilmi, minkälaista työtä teet
Ymmärrän kyllä tuskasi. Itse olen valmistautunut pääsykokeisiin täysiaikaisen kolmivuorotyön ohella - vaikka pysyisi hereillä, kyllä oppimis- ja keskittymiskyky kärsii ylipäätään, kun pitkin viikkoa kuukaudesta toisiin unirytmi vaihtelee ihan täysin. Usein tällaisessa tilanteessa olevat henkilöt myös tekevät työtä, joka on matalapalkkaista ja fyysisesti raskasta (esim. ravintola-alalla). Menestys riippuu tietysti paljon siitäkin, kuinka kilpailtuun paikkaan on hakemassa, ja minkälaista osaamista pääsykoe vaatii - ja miten se menee yksiin omien lahjakkuuksien kanssa.
Oma kokemukseni kuitenkin on (henkilönä, joka on tehnyt sitä kolmivuorotyötä vuosia ja opiskellut pariakin alaa yliopistossa, eivät sitten kuitenkaan olleet sitä mitä haluan) että täytyy tiedostaa todella hyvin oma motivaationsa taso ja ehkä jopa hakata päätä seinään jonkin aikaa, että lopulta "saa aikaan". Tuntimäärällisestihän aikaa kyllä jää, kyse on enemmänkin energiasta ja motivaatiosta. Mieluummin vaikka hitaasti mutta määrätietoisesti eteenpäin jos oma ala todellakin on tiedossa, kuin jonkinlainen kompromissiratkaisu ja menet opiskelemaan jotain, mitä et oikeastaan haluakaan tehdä, ja se jää kesken (toki monesti tätä voi olla vaikea tietää ennen kuin on kokeillut). Paljon voi ja pitää tehdä myös oman yleisen jaksamisensa eteen, siitä on todella helppo laistaa mutta summa summarum keinoja löytyy kunhan kaikki elämän osa-alueet ovat kohdallaan & on oikeasti valmis tekemään hieman uhrauksia lukemisen eteen.
Tästä tuli nyt vähän TL;DR mutta eikö tosiaan ole minkäänlaisia asumis- tai työjärjestelyjä (kimppa-asuminen kulujen karsimiseksi, sopia esim. milloin pidät lomaa, mahd. ottaa palkatonta vapaata, laittaa rahaa säästöön ja tehdä esim. osa-aikaisesti keväällä ennen pääsykokeita...) joita voisit kokeilla?
Sitten on myös esim. kansanopistoissa yliopistoon valmentavia linjoja, jotka käytännössä saa maksettua opintolainalla ja -tuella (opintolainan maksaa pois vaikka mäkkärin kassalla joten siitä en olisi kovin huolissani).
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla henkisesti sairaita vanhempia joillakin. Me ollaan kustannettu jokaiselle valmennuskurssi, maksettu takuuvuokra ekaan opiskeluasuntoon ja annettu kassillinen ruokaa mukaan kotikäynneillä. Hyvin ovat päässeet alkuun ja valmistuneet. Vanhemmilla hyvä mieli ja hyvät välit nuorten perheisiin ja nyt aikaa itselle.
Eiköhän kyse ole pikemminkin siitä, että monella ei todellakaan ole varaa esim. maksaa valmennuskursseja. Kyse on tuhansista euroista. Ilmankin kyllä pääsee sisälle, että en varsinaisesti näe niitä tarpeellisena. Ei tarvitse edes olla pienituloinen tai jotenkin hassannut rahojaan että tuollaisen järjestäminen voi olla ongelma. Jos ihan tosissasi tuon kommentin kirjoitit niin oli kyllä järkyttävää hyväosaisen näköalattomuutta.
No meillä kaikilla on erilaiset elämäntilanteet. Uskon, että helpoimmalla pääsee kun murehtii mahdollisimman vähän sitä, onko jollain toisella jossain toisaalla asiat paremmin ja käyttää sen ajan ja energian siihen, että yrittää tehdä parhaansa niistä omista lähtökohdistaan käsin. Itse muutin lapsuudenkodistani 17-vuotiaana sillä vanhemmilla oli (ja on edelleen) ongelmia viinan ja mielenterveyden kanssa. Koin myös rankaksi tehdä töitä, opiskella pääsykokeisiin ja huolehtia henkisesti 2 nuoremmasta silloin vielä kotona asuvasta sisaruksesta ja heidän jaksamisestaan. Yritä löytää energiaa asioista, joista nautit ja yritä ihan oikeasti olla miettimättä sitä, miten muilla menee. Sinäkään et näe pintaa syvemmälle muiden elämään, etkä voi tietää millaisia haasteita sillä "kermaperseenä" pitämälläsi ihmisellä oikeasti saattaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se toki harmi että sinulla on huonommat lähtökohdat mutta eihän se vielä määritä sitä pääsetkö sisään. Eihän se pelkkä lukemiseen käytetty aika korreloi sen kanssa pääseekö opiskelemaan. Joku voi käyttää päivässä 8h lukemiseen, sisäistämättä mitään siitä mitä on juuri lukenut. Toinen voi itselleen sopivalla lukustrategialla lukea 2h päivässä, ymmärtää lukemansa ja päästä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olis, jos äänestäisi sitten jotain perustuloa kannattavaa puoluetta, kun nyt olisi mahdollisuus vaikuttaa noihin asioihin? Piraattipuolue ainakin on perustulon kannalla, en tiedä onko joku muukin puolue.
Tuntuu kuin joutuisin ponnistelemaan rajattomasti, vaikka sinänsä pääsykoemateriaali on "helppo", mutta siinä on todella paljon sisäistettävää. Aika ei yksinkertaisesti riitä.
AP
Kerro nyt mille alalle haet. Ja voihan se yksinkertaisesti olla niin, että ei rahkeet riitä kyseiseen opintosuuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun taktiikka oli varmistaa pääsy yliopistoon suoraan lukiosta. Osittain yo:ssa ja pääsykokeissa oli samaa matskua, loput sitten luin heti yo:n jälkeen. Sai nääs opintorahaa ja -lainaa, kun oli vielä lukiolainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olis, jos äänestäisi sitten jotain perustuloa kannattavaa puoluetta, kun nyt olisi mahdollisuus vaikuttaa noihin asioihin? Piraattipuolue ainakin on perustulon kannalla, en tiedä onko joku muukin puolue.
Tuntuu kuin joutuisin ponnistelemaan rajattomasti, vaikka sinänsä pääsykoemateriaali on "helppo", mutta siinä on todella paljon sisäistettävää. Aika ei yksinkertaisesti riitä.
AP
Kerro nyt mille alalle haet. Ja voihan se yksinkertaisesti olla niin, että ei rahkeet riitä kyseiseen opintosuuntaan.
Naistutkimukseen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ulkomaille. Monessa paikassa ei ole mitään pääsykokeita.
Itse aikoinaan väänsin ensin hampurilaisia Hesburgerissa 9kk ja säästin tänä aikana tarvittavat rahat elää sen muutaman kuukauden ilman työntekoa, että voin lukea rauhassa pääsykokeisiin. Sitten luin asenteella ja pääsin Helsingin oikikseen. Koko tämän ajan asuin lisäksi ärsyttävän kämppiksen kanssa, että oli pienempi vuokra. Turha kitistä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin pääsykokeisiin vastasyntyneen vauvan hoidon ohella. Pääsin.
Tommone riippuu ihan alasta.
Esim jos on hyvä pohja matemaattisissa aineissa, ei paljon tarvi valmistautua teknilliseen yliopistoon.
Tämä. Toki jollain aloilla on useita kirjoja, joiden sisältö pitää hallita, mutta teknillisellä puolella pääsee matikalla ja fysiikalla pitkälle. En kyllä kahta päivää enempää uhrannut valmistautumiseen aikanaan ja hyvin pääsin kouluun.
Ei ole yhteiskunnan velvollisuus tukea taloudellisesti pääsykoepänttääjiä. On täysin oma valinta miten elämänsä järjestää pääsykokeisiin valmistautuessa. Ahkerimmat ja motivoituneimmat pärjää ja se on oikein.