Jos joku elättää itsensä osakekaupalla, onko se sun mielestä työtä?

Välillä on ihan kunnollista kokopäivä työtä, välillä ei. Puhun kokemuksesta. Joskus kiivaimpina aikoina luin ja etsin kaiken mahdollisen tiedon eri yhtiöistä, ja vertailin P/E lukuja jne..

Ja kun salkussa oli/on osakkeita eri mantereilta, niin aikaerojen vuoksi seurailin kursien kehittymistä pitkin vuorokautta. Henkisesti oli kuluttavaa, mutta ei fyysisesti. 

Nyt en enää niin vimpan päälle ole kiinni tässä, vaan saattaa mennä parikin arkipäivää, etten edes käy tutkailemassa osakesalkkua. 

Nyt on tullut sellainen fiilis, että on ihan kivaa tehdä vähän muutakin puuhastelua tässä päivän aikana, kuin seurata intohimoisesti kursseja.  Olen velaton, asunto on maksettu, ja käyttöön on rahaa mukavasti.

Juuri pohdittiin vanhan ystäväni kanssa, että mitäs jos sitä vaikka ihan huvikseen alkaisi überia ajamaan. Voisi olla ihan kivaa vastapainoa, etenkin kun siitä ei olisi oma elintaso ja pärjääminen kiinni.  

Ymmärrän niitäkin mielipiteitä, ettei osakesijoittaminen ole perinteisellä tavalla tuottavaa työtä yhteisön hyväksi. Toisaalta, maksan kuitenkin veroina tästä "työstä" joka vuosi vähintään 30 000.

Ei ole työtä. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan mielipidekysymys. Työ = henkilö suorittaa työnantajan määrittämiä tehtäviä ja saa siitä korvauksen(palkan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset 10 vuotta olemme eläneet osakekaupoilla. Ja on se siinä mielessä työtä että joka päivä pitää seurata tilannetta. Meillä on tietyt tavoitteet mihin pyritään joka vuosi koska muita tuloja ei ole niin ei kannata mokata. Mutta aika vapaata on muuten elämä. 

Tuohon on pyrkimys. Viime vuosi meni opettelussa, tein virheitä ja opin monen asian kantapään kautta, mutta uskon että pystyn samaan. Joka ammattiin on tietty oppiaika, niin sen ajattelen. Vieraalle en enää halua töihin. Tarkoitus ei ole kerätä huimia summia, mutta sen verran että elää.

Millaisella potilla aloitit toiminnan?

No, ne virheet oli että innostuin ihan liikaa, roiskin sinne ja tänne enkä oikeaan ajankohtaan, ostin liian kalliilla jne. Lopulta iski paniikki syksyllä kun osakkeet lähtivät luisuun. Silloin otin tuumaustauon ja päätin kokeilla eri strategiaa. Kun sain suurimmn osan plussan puolelle möin ja päätin aloittaa ns. alusta. Vieläkin on muutama murheenkryyni osakesalkussa tuosta, mutta otetaan osingot niistä ja kun menevät plussalle myyn. Tarkoitus on pelata suht pienellä pääomalla vaikka voisin sijoittaa paljon enemmän, mutta en halua menettää yöuniani ja tarvitsen ne rahat lähivuosina toiseen isoon hankintaan. Muutamaa kymppitonnia siis pyörittelen.

Eli myit hyvät yhtiöt kun sait ne plussalle ja rupuset jäi salkunpohjalle. Pitäisi tehdä nimenomaan toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset 10 vuotta olemme eläneet osakekaupoilla. Ja on se siinä mielessä työtä että joka päivä pitää seurata tilannetta. Meillä on tietyt tavoitteet mihin pyritään joka vuosi koska muita tuloja ei ole niin ei kannata mokata. Mutta aika vapaata on muuten elämä. 

Tuohon on pyrkimys. Viime vuosi meni opettelussa, tein virheitä ja opin monen asian kantapään kautta, mutta uskon että pystyn samaan. Joka ammattiin on tietty oppiaika, niin sen ajattelen. Vieraalle en enää halua töihin. Tarkoitus ei ole kerätä huimia summia, mutta sen verran että elää.

Millaisella potilla aloitit toiminnan?

No, ne virheet oli että innostuin ihan liikaa, roiskin sinne ja tänne enkä oikeaan ajankohtaan, ostin liian kalliilla jne. Lopulta iski paniikki syksyllä kun osakkeet lähtivät luisuun. Silloin otin tuumaustauon ja päätin kokeilla eri strategiaa. Kun sain suurimmn osan plussan puolelle möin ja päätin aloittaa ns. alusta. Vieläkin on muutama murheenkryyni osakesalkussa tuosta, mutta otetaan osingot niistä ja kun menevät plussalle myyn. Tarkoitus on pelata suht pienellä pääomalla vaikka voisin sijoittaa paljon enemmän, mutta en halua menettää yöuniani ja tarvitsen ne rahat lähivuosina toiseen isoon hankintaan. Muutamaa kymppitonnia siis pyörittelen.

Eli myit hyvät yhtiöt kun sait ne plussalle ja rupuset jäi salkunpohjalle. Pitäisi tehdä nimenomaan toisinpäin.

No, en myy tappiolla. Ja enemmän oli psykologinen juttu. Halusin puhtaan pöydän. Nyt salkku näyttää siltä kuten haluan kun olen ollut harkitsevampi ja ostellut valikoidummin.

No onhan se työtä siinä missä muukin. Etenkin jos tekee sitä oman firman kautta, ja maksaa itselleen palkkaa ja ottaa osinkoja.

Eikös työtä ole kaikki, mihin käyttää aikaansa ja saa tuloa. Kerjääminenkin on työtä ja ikävää työtä onkin.

Kaikki työhän ei tuota lisäarvoa muille.

Noita kommentteja, että osakesijoittamisesta on hyötyä vain sijoittajalle itselleen on hieman hankala ymmärtää, kun firmat nykyaikana pyrkivät miellyttämään vain omistajiaan eli niitä osakesijoittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiset 10 vuotta olemme eläneet osakekaupoilla. Ja on se siinä mielessä työtä että joka päivä pitää seurata tilannetta. Meillä on tietyt tavoitteet mihin pyritään joka vuosi koska muita tuloja ei ole niin ei kannata mokata. Mutta aika vapaata on muuten elämä. 

Tuohon on pyrkimys. Viime vuosi meni opettelussa, tein virheitä ja opin monen asian kantapään kautta, mutta uskon että pystyn samaan. Joka ammattiin on tietty oppiaika, niin sen ajattelen. Vieraalle en enää halua töihin. Tarkoitus ei ole kerätä huimia summia, mutta sen verran että elää.

Millaisella potilla aloitit toiminnan?

No, ne virheet oli että innostuin ihan liikaa, roiskin sinne ja tänne enkä oikeaan ajankohtaan, ostin liian kalliilla jne. Lopulta iski paniikki syksyllä kun osakkeet lähtivät luisuun. Silloin otin tuumaustauon ja päätin kokeilla eri strategiaa. Kun sain suurimmn osan plussan puolelle möin ja päätin aloittaa ns. alusta. Vieläkin on muutama murheenkryyni osakesalkussa tuosta, mutta otetaan osingot niistä ja kun menevät plussalle myyn. Tarkoitus on pelata suht pienellä pääomalla vaikka voisin sijoittaa paljon enemmän, mutta en halua menettää yöuniani ja tarvitsen ne rahat lähivuosina toiseen isoon hankintaan. Muutamaa kymppitonnia siis pyörittelen.

Eli myit hyvät yhtiöt kun sait ne plussalle ja rupuset jäi salkunpohjalle. Pitäisi tehdä nimenomaan toisinpäin.

No, en myy tappiolla. Ja enemmän oli psykologinen juttu. Halusin puhtaan pöydän. Nyt salkku näyttää siltä kuten haluan kun olen ollut harkitsevampi ja ostellut valikoidummin.

Tappiolla myymisessä ei ole mitään vikaa, koska luovutustappiot voi vähentää pääomatuloista. Odotellessa liikaa tappiot yleensä syvenee, vaikka kyllä ne toki joskus plussallekin ponnistaa. Se voi vaan viedä monta vuotta ja senkin ajan rahasi voisivat olla jossain tuottavammassa kohteessa.

On se.