Minkälaista elämäsi oli 20 vuotta sitten?

Olin 13-vuotias ja pelkäsin, ettei minulla ole tulevaisuutta, koska maailma tuhoutuu ensi vuonna.

Opiskelin lääkiksessä ja asuttiin 25 neliön yksiössä Krunikassa silloisen poikaystävän nykyisen aviomieheni kanssa. Olin 21 vuotias. Harrastan öljyvärimaalausta jonka mieheni opetti minulle siellä yksiössä, kun miehellä on graffitti tausta ja tekee edelleen sitä taidetta, mutta laillisesti nykyään ja hän elää taiteella muutenkin. Minä kaipaan sitä aikaa, kun asuttiin ahtaasti ja meidän kodista täytti varmaan 6 neliötä miehen spraypurkit jne. Niitä oli aivan järjetön määrä ja siihen päälle taulukankaat ja pensselit ja ständit ja taidekirjat, arkkitehtikirjat, veistoskirjat ja minun lääkiksen kirjat. Meidän kodissa oli sänky, telkkari, stereot ja viinylilevyjä ja iso peili. Se oli jotenkin niin aitoa elämää ja aina kun kävelen Krunikassa, niin palaan joka ikinen kerta siihen nuoruuteen. Ai niin tossa oli sitä ja tuolla oli tätä ja tästä me mentiin aina ja tässä me mentiin mummopyörällä. Se on jotenkin niin raakaa, kun taaksepäin ei pääse kuin omissa muistoissa. Haluaisin elää yhden viikon sitä meidän nuoruuden elämää kahden kesken. Ei nykyisessä elämässä mitään vikaa ole ja olemme tehneet sen mistä nuorena haaveiltiin ja olen saanut kulkea tämän matkan saman ihmisen tähän asti. Siitä olen kiitollinen. Nyt menen katsomaan vanhoja valokuvia siltä ajalta ja sulkemaan silmäni.

Olin 25 vuotias ja epätoivoisen rakastunut varattuun työkaveriini.

Kävin jumpasta, hengailin kavereiden kanssa ja haaveilin tuosta saavuttamattomasta rakkaudesta.

Kesät oli kuumia ja ihania , hietsussa löhöiltiin päivät kavereiden kanssa.

Mummoni oli jo joutunut pitkäaikais hoitoon, häntä kävin kerran viikossa katsomassa vuosikaudet noihin aikoihin.

Ps Nyt olen yhdessä tuon miehen kanssa. Ei tavattu kymmeneen vuoteen kuin ohimennen kun vaihdoin työpaikkaa.

Sitten päädyttiin taas samaan paikkaan töihin ja vanha liekki leimahti heti uudestaan. Molemmat oltiin erottu lähes samaan aikaan vuosi ennen tuota tapaamista.

Olin 9-luokkalainen, suunnittelin jatko-opintoja. Vietettiin aikaa kavereiden kanssa ja olin juuri alkanut seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Ihanaa aikaa 💕

olin linnassa petoksesta

Olin 1-v. Asuin äidin, isoveljen ja isosiskon kanssa.

Olin nuori, vasta aloittanut ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa, kihloissa ja menossa naimisiin.

Nyt jos tapaisin tuon tytön, sanoisin että juokse ja kovaa. 

Istuin saman pöydän ääressä kotonani kuin nytkin. Tietokoneessa käytin vielä DOS 6.22:ta, ja netissä olin PPP-yhteydellä modeemin kautta. Kahdessakymmenessä vuodessa olen vaihtanut uuteen tuoliin, mutta pöytä on sama. Tietokoneessa on tietysti eri käyttöjärjestelmä ja nettiyhteys on kiinteä.

Oli ollut vajaan vuoden naimisissa.

Ei ollut lapsia.

Asuimme maaseudulla edullisessa vuokra-asunnossa.

Työskentelin toimihenkilönä ylikuumentuneella IT-alalla.

Harrastelin kaikenmoista teknistä askartelua sekä lukemista.

Kitaraa soittelin.

Olin 29v. Naimisissa. Yksi lapsi: tyttö 2v. Olin kotiäiti.

Asuimme tässä samassa keskisuuressa rannikkokaupungissa kuin nytkin.  Meillä oli ihana kolmio vähän vanhemmassa talossa lähellä keskustaa.

Harrastin kuntosalia, vesijumppaa/uintia ja luin paljon kirjoja. Tykkäsin matkustaa.

Mies teki paljon töitä mutta oli kuitenkin hyvä ja osallistuva isä.

Assburger kirjoitti:

Oli ollut vajaan vuoden naimisissa.

Ei ollut lapsia.

Asuimme maaseudulla edullisessa vuokra-asunnossa.

Työskentelin toimihenkilönä ylikuumentuneella IT-alalla.

Harrastelin kaikenmoista teknistä askartelua sekä lukemista.

Kitaraa soittelin.

Olin siis 27- vuotias ja juuri aloittanut uudessa, vaativassa työssä ja elämä tuntui lähteneen nousukiitoon.