Millaiset lapset puhuu vieraille aikuisille/hakee huomiota vierailta aikuisilta?

Joo, nuorempi lapseni puhuu. On sosiaalinen tyyppi.

Extrovertit muksut tekee noin. Ei siinä ole mitään outoa.

On yleistä... Ei lapsi tiedä vielä mitä pahuus on eikä kuulukaan tietää.

No varmaan yleisimmin sellaiset ekstrovertit, sosiaaliset lapset.

Mutta on myös yksi häiriö kiintymyssuhteessa, että hakee huomiota vierailta aikuisilta. Varmasti kuitenkin harvinaisempaa, eikä nyt varmaan ilmene ihan tuolleen, että "kato, mä sain uuden takin" vaan enemmän sellaisena, että hakee turvaa sieltä vieraalta aikuiselta.

Todella normaalia, ei lapsi vielä ymmärrä miksi hänestä ei olla kiinnostuneita, pienen lapsen maailma pyörii paljon hänen itsensä ympärillä. Kun ikää tulee ja lapsi oppii sosiaalisia taitoja, niin tämä vaihe jää pois ja toki lapselle pitäisi opettaa, että vieraille ei puhuta, eikä niin pieniä lapsia, jotka eivät tätä ymmärrä pitäisi päästää yksin ulos liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella normaalia, ei lapsi vielä ymmärrä miksi hänestä ei olla kiinnostuneita, pienen lapsen maailma pyörii paljon hänen itsensä ympärillä. Kun ikää tulee ja lapsi oppii sosiaalisia taitoja, niin tämä vaihe jää pois ja toki lapselle pitäisi opettaa, että vieraille ei puhuta, eikä niin pieniä lapsia, jotka eivät tätä ymmärrä pitäisi päästää yksin ulos liikkumaan.

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa, että vieraille ei puhuta?

Olin tänään pyöräilemässä ja pysähdyin RUK:n kohdalla kuten niin monesti ennenkin olen pysähtynyt, siinä hiljaa itsekseni katselin tuota kunnian rakennusta kun viereeni ilmestyi pieni pellavapäinen poika potkulaudalla.

Poika:

"Mitä setä katsoo?"

Minä:

"Rakennusta joka rakastaa tätä maata ja sen kansakuntaa."

Poika katsoo minua ymmärtämätön ilme kasvoillaan, jolloin sanon:

"Oikeastaan se on sellainen koulu."

Poika:

"Millainen koulu se on? Ja ketä siellä opetetaan?"

Minä:

"Sellainen vahvojen miesten ja naisten koulu, joiden oppilaatkin rakastavat tätä maata sen kansakuntaa."

Pojan ilme kirkastuu ja kasvoille nousee leveä hymy kun hän nostaa kätensä hauista jännittäen ja sanoo:

"Minäkin olen vahva ja rakastan tätä maata, ainakin silloin kun ulkona on hyvä ilma leikkiä. Minäkin menen siis tuonne kouluun joskus."

Hymyilen pojalle ja sanon:

"Uskon sen, kunhan ensin kasvat vielä vähän. Kiire ei sinulla ole sillä tuo koulu seisoo tuossa kunniakkaana vielä vuosisatoja."

En tiedä kuuleeko poika viimeisiä sanojani sillä näen hänet jo jatkavan matkaa toinen jalka potkulaudalla ja toinen vauhtia antaen.

Hymyilen leveämmin kun katson pojan menoa ja jatkan itsekin matkaa. Tiedän että kansakuntamme on hyvissä käsissä myös tulevaisuudessa.

Minun lapseni on tosi sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut/ekstrovertti. Moikkaa ja juttelee usein vieraille ihmisille. Ei siinä ole mitään outoa, kaikki lapset nyt vaan eivät ole ujoja tuppisuita.

Mutta ihan selkeästi hänellä on myös itsesuojeluvaistoa, eli ei kuitenkaan ihan kelle tahansa mene juttelemaan.