Miten kuunnella haukkumista provosoitumatta?

Siis millaisesta sättimisestä on kyse ja kenen toimesta se tapahtuu?

Yleensä itse pyrin vastaamaan sen verran nasevasti takaisin, että haukkuminen loppuu. 

Olet siis mode täällä? Karmee homma myönnän. Neuvoton olen ja pyydän anteeksi jos olen kivahtanut.

Sano et "jaha" tai ookoo. Siitä sitten itsekin muistat että nyt pitääkin olla vain rauhallisesti.

Onko kyse työstä?

Kiität. Menee jauhot suuhun. 

Älä siis puolustaudu. Tietämättä tilannetta on vaikea sanoa, miten pitäisi reagoida. Entäs jos sanot vain ”niin” ja jatkat puuhiasi? Tai jos kyse on vaikka asiakaspalvelusta niin pahoittelet aina hymyillen vaisusti?

Joo, niin, okei, kiitos, olet varmaan oikeassa, tosi harmillista.

Monet julkkikset, bloggarit, politiikot ja muut voisivat sinua neuvoa. Heille sataa kuraa joka suunnasta. Jos et voi välttää sen kuulemista, sulje itsesi tilanteen ulkopuolelle. Ajattele, että kärpäset siinä vaan surisevat, ei niistä tarvitse välittää tai suuttua niile.  Vittua työelämässäni kolkyt vuotta kuunnelleena minulle se sopi. Kotona kyllä halusin olla ihan hiljaisuudessa.

Kirjastosta löytyy self-help -kirjoja tuohonkin vaivaan.

Poliisinhomma SH ja lähäri ovat siitä hirveitä ammatteja että joutuu keskelle paskaa aina. En tiä miten kasvattaa hermoa, mutta jos auttaa sillä toisella on hätä jotenkin, useimmiten kuitenkin. Lopuista ei tarvi välittää.

Sietokyky on aika yksilöllistä, enkä ainakaan minä ole oppinut vielä kasvattamaan sitä. Itselle ainoa keino on kuunnella länkytystä hiljaa ja antaa ajatusten harhailla ja purkaa sitten oma paha olo työpäivän/tapaamisen jälkeen urheilun avulla. 

Muistathan, että vaikka olisit asiakaspalvelussa töissä ja joutuisit työsi puolesta kuuntelemaan asiakkaiden mussutusta, niin kaikkea ei sinunkaan tarvitse sietää. Ja joskus on ihan ookoo mennä potkimaan vaikka vessan seiniä, kunhan ei tuhoa paikkoja.

Tee itsellesi selväksi, ettet välitä tämän ihmisen puheista. Sinulla ei ole syytä lähteä väittelyyn. Sinun ei tarvitse kommentoida mitään. Tee mielikuvaharjoituksia. Siirrä tämä ihminen pois niiden joukosta, joilla on mitään merkitystä. Hänen äänensä on kuin jotain taustakohinaa vailla sisältöä. Kuvittele ympärillesi kupla, jota hän ei voi läpäistä. Jos on pakko kuunnella, tee se eleettömästi. Jos on pakko kommentoida, voi sanoa vain, että jaa, vain niin, olet siis tuota mieltä tms. Ymmärrä, että kyse ei ole henkilökohtaisesta asiasta vaan tämä henkilö vain pyrkii käyttämään sinua likasankona. Sinun ei siis henkilönä tarvitse edes puolustautua. Älä lähde peliin mukaan.

Opettajana näitä taitoja tarvitaan. Pitkän uran jälkeen jonkun oppilaan huono asenne tai ruma kielenkäyttö ei tunnu miltään, koska kyse on hänen murrosiästään, ei minusta. En enää pahoita mieltäni millään tavalla. Sama koskee huoltajia. Jos minua haukutaan huonoksi opettajaksi, koska en hyväksy plagiaatteja tehtävien suoritukseksi tms. en ota itseeni. Huoltajalla on paha mieli siitä, että lapsen koulu ei suju ja häntä nolottaa ja sitten hän purkaa pahaa oloa minuun. Se valuu kuin vesi hanhen selästä. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee.

Ei mielestäni missään tilanteessa mitään sättimistä pidä päivittäin kuunnella. Mutta ostaisin varmaan langatomat kuulokkeet ja hyvää musaa päälle. Tai vaihtoehtoisesti korvatulpat. 

Sanon vain, että okei. 

Katson silmiin samalla. 

Jos haastaa kovasti kysymyksillä sanoo vain: olet oikeassa, yritän parantaa. Ja taas okei... hyvä sanoa joka lauseen välissä okei. Tai jokin vastaava myöntymisen merkki. Ilme ystävällinen tai vähintäänkin peruslukemilla. 

En ole kohdannut ihmistä, joka ei vaikene tämän menetelmän alla. 

Jos kyse on työstä, ammattiroolin ottaminen on tärkeä apu. Silloin moite kohdistuu ammatin edustajaan, ei sinuun ihmisenä. Ammattiroolia voi vahvistaa myös monin ulkoisin keinoin. Esim. tietyt vaatteet vain työhön ja sitten heti kun riisut ne, olet taas oma itsesi.

"Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Tällä lauseella Mauno Koivisto pääsi melko pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

"Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Tällä lauseella Mauno Koivisto pääsi melko pitkälle.

Mikä viisasten kivi. Suoraan Vaasasta?

Vierailija kirjoitti:

"Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Tällä lauseella Mauno Koivisto pääsi melko pitkälle.

Mitäköhän Jaakko Laakso mahtoi sanoa? Hän sai porttikiellon. Pitkälle pääsy sekin.

Kiitos monesta hyvästä vinkistä! Myötäilyä olen kokeillutkin, mutta jostain syystä minulle raivostutaan, kun yritän sanoa "okei" kaikkeen. Ilmeisesti se kuulostaa jotenkin sarkastiselta.

Ei, en ole mode. :D

Mutta elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saan kuunnella haukkumista sekä työssä että kotona, ja joskus tuntuu siltä, että en jaksa enää. Kotona ei tosiaan ole kyse parisuhteesta, vaan vammautuneesta perheenjäsenestä, jota ei voi "jättää" (en viitsi tuon tarkemmin selventää, ettei tunnisteta). Ymmärrän siis, miksi hänellä on paha olla. Sitä en ymmärrä, miten hänen pahaa oloaan helpottaa se, että sättii minua pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kertoo minulle etten osaa mitään enkä ole koskaan elämässäni onnistunut missään, etten tajua mitään enkä koskaan ota häntä missään huomioon (vaikka tuntuu, että itselläni ei omaa elämää enää olekaan), että tekemäni ruoka on pahaa, ostamani lahjat ovat kamalia, haisen pahalta, puhun typerästi, näytän rumalta, olen täysi nolla, jne. Jos tällainen olisi parisuhde, ei epäilystäkään, että neuvo olisi "jätä se sika heti". Mutta kun ei voi. En usko että hänelle edes tulee mitenkään parempi olo minun haukkumisestani, mutta en tiedä, miten tällainen kierre katkaistaan. Joskus ehdotan, että meidän pitäisi keskustella asioista kunnolla, ja saan vastaukseksi vain hv:tä ja silmien pyörittelyä.

Mitä työhön tulee, en ole varsinaisesti asiakaspalveluammatissa, mutta saan sielläkin kuulla asiakkailta kaikenlaista haukkumista ja naljailua. En nyt sentään niin pahasti kuin perheenjäseneltäni, mutta välillä ei paljon puutu. Keskeinen viesti jokaisessa päivässäni kuitenkin on, että en osaa mitään ja olen kamala ihminen.

Itsetuntohan tällaisessa menee, vaikkei haukkuihin uskoisikaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos monesta hyvästä vinkistä! Myötäilyä olen kokeillutkin, mutta jostain syystä minulle raivostutaan, kun yritän sanoa "okei" kaikkeen. Ilmeisesti se kuulostaa jotenkin sarkastiselta.

Ei, en ole mode. :D

Mutta elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saan kuunnella haukkumista sekä työssä että kotona, ja joskus tuntuu siltä, että en jaksa enää. Kotona ei tosiaan ole kyse parisuhteesta, vaan vammautuneesta perheenjäsenestä, jota ei voi "jättää" (en viitsi tuon tarkemmin selventää, ettei tunnisteta). Ymmärrän siis, miksi hänellä on paha olla. Sitä en ymmärrä, miten hänen pahaa oloaan helpottaa se, että sättii minua pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kertoo minulle etten osaa mitään enkä ole koskaan elämässäni onnistunut missään, etten tajua mitään enkä koskaan ota häntä missään huomioon (vaikka tuntuu, että itselläni ei omaa elämää enää olekaan), että tekemäni ruoka on pahaa, ostamani lahjat ovat kamalia, haisen pahalta, puhun typerästi, näytän rumalta, olen täysi nolla, jne. Jos tällainen olisi parisuhde, ei epäilystäkään, että neuvo olisi "jätä se sika heti". Mutta kun ei voi. En usko että hänelle edes tulee mitenkään parempi olo minun haukkumisestani, mutta en tiedä, miten tällainen kierre katkaistaan. Joskus ehdotan, että meidän pitäisi keskustella asioista kunnolla, ja saan vastaukseksi vain hv:tä ja silmien pyörittelyä.

Mitä työhön tulee, en ole varsinaisesti asiakaspalveluammatissa, mutta saan sielläkin kuulla asiakkailta kaikenlaista haukkumista ja naljailua. En nyt sentään niin pahasti kuin perheenjäseneltäni, mutta välillä ei paljon puutu. Keskeinen viesti jokaisessa päivässäni kuitenkin on, että en osaa mitään ja olen kamala ihminen.

Itsetuntohan tällaisessa menee, vaikkei haukkuihin uskoisikaan.

-ap

Työ on asia erikseen, mutta tuo kotitilanne ei voi jatkua. Jos olet lähtökohtaisesti tunnetasolla sitoutunut, et voi vain siirtää tätä ihmistä mielessäsi evvk-osastolle.

Vammautumisen tuottama katkeruus ei voi olla mikään lupa kiusata ja henkisesti pahoinpidellä läheisiä. Sinun on pantava raja.

Kenenkään ei ole Suomessa pakko hoitaa ketään. Sinä voit todeta, että palvelu loppuu, jos ei meno muutu. Varmasti hänelle on järjestettävissä jotain laitoshoitoa tai palveluasumista. Toki sinulle voidaan esittää asia niin, että olet velvollinen hoitamaan mutta et ole. Voit muuttaa itse muualle. Jos asunto on sinun, voi panna sen myyntiin ja todeta, että seuraavaan kämppään tämä vammainen ei voi tulla. Toki toinen vaihtoehto on, että läheisesi hakeutuu terapiaan purkamaan paineitaan ja alkaa käyttäytyä. Tee tämä selväksi ja tarkoita sitä.

Muista, että Suomessa on velvollisuus hoitaa vain lastaan ja lapsestakin voi hätätilassa luopua, jos ei jaksa olla vanhempi. Ei ole mitään lakia, joka velvoittaa sinua hoitamaan sisarusta, vanhempaasi tai ketään. 

Mutta oli niin tai näin, itseesi et saa ottaa. Sinussa ei ole vika, jos muut purkavat sinuun pahaa oloa. Mutta sinulla on oikeus ja velvollisuus suojella itseäsi.